sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Hoitotahdon toteutuminen Alzheimerin kanssa.

Olen jossain/Elämää muistisairauden kanssa
Miltä absurdiksi muuttunut, tragikoomisia piirteitä sisältävä arki tuntuu, kun lähimuistia ei enää ole? Olen jossain -radiodokumentti avaa oven muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä maailmaan.
Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairaan äitinsä, Aili Rajavaaran, kanssa ajanjaksolta, jolloin äiti asuu vuoroin kotona ja vuoroin intervalliosastolla. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.

Tämän radiodokumentin takaa löydän kaiken tiedon siitä, mitä tarvitsen, kun läheinen saa muistamattomuus kohtauksen eikä osaa palata kotiin diabeteshoitajalla käynnin jälkeen. Tänä päivänä on minut valtakirjoilla asioiden hoitajana syyllistetty sairastumiseen, rahojen väärinkäyttöön ja riiteleväksi omaiseksi Palvelukeskuksessa.
Olen tarkkaan lukenut linkkien takaa   muistisairaat edunvalvonta ja Edunvalvonnan pettämät: käsikirjoitus.

Vuosi 2018 alkoi tavanomaisella kirjeellä.
2.1.2018
Hyvää Uutta Vuotta!

Pitää hoitaa nämä pakolliset maksut. Maksan Tuuspellon vuokran ja Wiljami maksaa minulle. Liekö tullut oikein täytettyä lappu?
Vuokra 354,65 e
tammikuu 15.7. -
kesäkuu 15.7.2018
sitten tulee uudet tiedot. Tositteeksi lähetä yhden maksulapun, jonka maksan 5.1.2018. Autopaikat 2. 6. 8. 9. menevät arvontaan. Siitä ei tarvitse huolehtia.

Voikaa hyvin!
Terveisin 

Omaisena edelleen ja kaukohoitajana jää omaa aikaa blogin kirjoittamiseen.

maanantai 1. tammikuuta 2018
Neujahrsbrief
Brake, 31. 12. 2017

Liebe Freunde,
Ganz herzlich grüßen Euch
Eure Katja, Martin, Tom und Karoline

Matkapastoripariskunta muistaa meitä  Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland saksankieliseen jumalanpalvelukseen osallistuneita neljä kertaa vuodessa vielä palattuaa Saksaan.

Tammikuussa olen kirjoittanut Munkkiklubilla 11 blogitekstiä sekalaisista aiheista. Helmikuu etenee puoleen väliin. Wiljamilla on  vuosia jatkunut sovittu aika diabeteshoitajalle. Vakituinen saattaja ei lähde mukaan kohtalokkain seurauksin. Wiljami ei osaa tulla kotiin kysymättä tietä. Pitihän tämän tapahtua ja onneksi kuivalla maalla, ettei vesillä matkalla lapsuuskotiin.

Wiljami joutuu vuodeosastolle odottamaan käyntiä neuropolilla. Sairaudet vähitellen parantuvat, mutta kotikuntoiseksi hän ei enää toivu. Aikanaan polikäynti toteutuu ja C-lausunto on siitä annettu. Alzheimer on tullut jäädäkseen.

Olen jossain: radiodokumentti avaa oven muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä maailmaan. 
Meidän tapauksessa se on otsikoitu sisko ja sen veli. Meitä oli vielä 2 siskoa ja veli, mutta vuosi veljen sairastumisen jälkeen siskon sydän pysähtyi. Hänelle muut sisaret asettivat liian suuren paineen veljen sairastumisesta. Hän sai tarpeekseen sisarusten vältellessä häntä. Kukaan ei puhunut hänelle eikä kukaan käynyt hänen luonaan. Eristäminen on tappava toimenpide. Samaa olen itsekin kokenut, kun aputilintarkastajat halusivat veljelle edunvalvojan pelätessään, että veli ehtii käyttää kaiken omistuksessaan olevan ja pienen eläkkeensä loppuun jättämättä mitään perittävää. Onko korona annettu vitsaukseksi meille kaikille, oppiaksemme huolehtimaan läheisistämme?

Aili Raevaara kirjoitti runon muistitutkimuslääkärille.

No muistikoe
No niin en muista missähän oikein olin,
mutta mukavan ihmisen tapasin
ja hänen kanssaan keskustelin.
En muistanut edes nimeään kysellä
hän oli kyllä kaikesta perillä.

Muistelimme kesäisiä lapsuuden maita
ja välillä poimimme mansikoita
kuuntelimme monia satutarinoita
ja hetken kuluttua vielä muistelimme niitä.

Vielä kokeiltiin kertolaskua
sekä ynnäystä ja jakoa
siinä yritin olla taitava.
Liekö ystävälläni ollut muistissa vikaa
kun hänen piti koko ajan kaikkea ylös kirjoittaa.

Ja minulta hän yritti monasti udella
mikä meillä oli aiheena äsken yhdessä jutella.
Yhdessä olomme oli mukava ja lämmin
Siitä olen iloinen ja kiitollinen.
Olin tavannut ystävän ja kuuntelijan
hänelle kaikkea hyvää toivotan.

Muistellen Aili Rajavaara 

 

Ei kommentteja: