Aamun Ajatus
Vastuuntuntoinen ei koskaan kohota itseään muiden yläpuolelle muulloin kuin ottaessaan vastuun kantaakseen.
Vastuun kantaminen koitui kohtalokseni, kun isä soitti minulle pyytäessään hoitamaan asioita, joita lähellä olijat vatvoivat omalla tavallaan. Äiti huolehti lapsuuskodin kohtalosta ja lahjakirjalla siirrosta meille lapsille 1/8 jokaiselle. Äiti kysyi, onko vanhin veli mukana? Toinen isän huolen aihe oli äidin päätös jäädä lopullisesti laitokseen, kun ei enää jaksanut laittaa ruokaa perheelleen.
- Minä tulen.
Jouluksi 1990 muutin vanhempieni luokse. Siitä alkoi sisarusten rooli aputilintarkastajina vaikeuttaa työtä vanhempieni omaishoitajana. Kunnan kanssa tehty omaishoitosopimus turvasi olemiseni, kun en saanut työttömyyspäivärahaa.
Äiti kuoli kesäk/1992. Jatkoin vanhan isän omaishoitajana noudattaen hänen suullista toivetta.
- Minun eläessä ei mitään jaeta.
Kolme sisaruksista varasi osuutensa rantatonttina rakentaen kesämökkinsä sopivaksi katsomalleen paikalle. Isän kuoltua helmik/2000 yksi meistä kiirehti halkomistoimitusta. Jakomies olisi myynyt koko maan ystävälleen halvasta hinnasta, mutta en suostunut. Oli pakko jakaa maa kahdeksaan samanarvoiseen osaan. Lahjakirjassa vanhemmat sulkivat aviopuolisot ulkopuolelle. Yksi sisko oli kuollut ja leski joutui vastentahtoisesti luopumaan kuolinpesäosuudesta lapsuuskotiin. Kaikesta muusta peritystä hän piti kynsin hampain kiinni. Tarvittiin käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä jakamaan lesken kuolinpesä.
Vanhimmalla veljellä on asumisoikeustestamentti vanhempien hankkimaan osakkeeseen hallita kuolemaansa asti osaketta. Veli jäi asumaan yksin pitäen yhteyttä lähellä oleviin sisaruksiin. Hain hänelle asumistuke Kelalta. Hän pyysi nuorinta siskoa täyttämään hakemukset. Sisko lähetti ne minulle saatesanoilla "kun ei mitään ymmärtänyt hakemuksesta". Kela vaati valtakirjan ja minusta tuli hänen Kela-asioiden hoitaja.
Toinen sisko muutti Tuusniemelle ja hänestä tuli veljeni pankkiasioiden hoitaja valtakirjalla. Veljeni sai muistamattomuuskohtauksen helmik/2018. Joutui vuodeosastolle hyvin sairaana odottamaan käyntiä neuropolilla. Nyt astuu kuvioihin mukaan nuorin sisko syyttäen meitä valtakirjoilla laskujen maksajia.
Hänen käytöksensä muuttui meitä kohtaan syyttäen veljen heitteillejätöstä ja rahojen käytöstä omiin tarkoituksiin. Veli sai paikan palvelukeskuksesta. Sisko syrjäytti meidät ja mitätöi valtakirjat. Palvelukeskus ryhtyi hoitamaan veljen asioita. Yritin palautta siskon tekemään yhteistyötä kanssamme, mutta hän kieltäytyi, kun palvelukeskus oli hänen taustatukensa.
Syytökset lisäsivät sairaan siskon stressitasoa ja vuoden kuluttua hän kuoli. Jos elämä oli ollut yhtä helvettiä ennen kuolemaa, nuorin sisko sai sen näyttämään siltä kuoleman jälkeenkin. Hän järjesti hautajaiset, perunkirjoitukset ja pesänjakamisen perusteilla "kun hän tietää kaikki ja hänellä on halpa pesänjakaja". Jakotilaisuudessa hän antoi tietoja pesänjakajan tentatessa minua "missä on äidin ja isän perukirjoituksessa ilmoitetut rahat". Samalla hän esitti pesänjakajalle, että vanhimmalle veljelle on haettava yleinen edunvalvoja. Sanoin hänelle, että raha-asiat hoidan minä valtakirjalla.
Tiesin jo silloin, että tarvitsen maistraatin apua purkamaan veljeni asumisoikeustestamentin. Minulla ei ollut valtuuksia tehdä mitään, maksoin vain osakkeen vuokrat taloyhtiölle, ettei osake joudu taloyhtiön haltuun maksamattomista vuokrista.
Veljelleni oli tärkeää, että hänen laskunsa maksetaan hänen omalta tililtä. Esitin maistraatille edunvalvontavaltakirjan hyväksymistä. Hyväksymistä ei tule, kun siinä perilliset (sisarukset) oli jätetty ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Hämmästys oli suuri, kun sain käräjäoikeudelta kirjeen veljen yleisen edunvalvojan ehdottomasta määräämisestä. Hakijana kaksi sisaruksista ja palvelukeskus.
Hyväksyin edunvalvojan määräämisen, mutta syytöksiä en; rahojen käyttämisestä omaksi ja läheisteni hyväksi ja ettei veljeni ollut saanut käyttää rahojaan omiin tarpeisiinsa. Riitelykin oli mukamas vaikeuttanut veljeni hoitoa palvelukeskuksessa.
Minä en riidellyt, mutta oikaisin vain johtajaltakin puhelimessa kuulemia syytöksiä.
- Sinä estit kotipalvelun järjestämisen veljellesi. (Heillä ei ollut resursseja sitä järjestää.)
Asumisoikeustestamentista mainitsin, hän vastasi.
- Mitä lie vanhemmat höpisseet.
Hän puolestaan kysyi mielipidettäni veljeni asumisesta omassa asunnossa vs vuokra-asunnossa. Vastasin kunnanlääkärin sanoilla aikanaan juhlapuuheessa kirkonkylään muuttaneista asukkaista:
- Tänne ne tulevat kuin lakovarikset istumaan vanhustentalojen pihamaille. Pysyisivät siellä entisillä elomaillaan.
Puhelu loppui siihen, mutta sähköpostit on tallella. Puolustin niillä veljeni oikeutta jäädä palvelukeskukseen, kun häntä oltiin siirtämässä vuokra-asuntoon miesten yömajaa muistuttaviin olosuhteisiin selviämään omillaan.
Yleinen edunvalvoja on määrätty ja valvonta alkoi ja jatkuu siskon antamilla tiedoilla, vaikka hänellä ei ole ollut ainuttakaan valtakirjaa hoitaa veljeni asioita. Edunvalvoja oli sanonut irti kaikki suoraveloitussopimukset, oli myymässä osaketta, jossa on äidin jakamaton kuolinpesä ja puolet minun isältä ostamista osakkeista. Veljellä 1/4 metsäyhtymästä ja eläketili. Siskot vaativat veljen perunkirjoitusta hänen eläessä, eivät jaksa odottaa kuoleman jälkeen lakisääteisiä toimenpiteitä.
Edunvalvoja kysyy ikääni (78) ja toteaa, pitäisikö jo antaa asioiden hoito nuoremmille, että se siitä ikärasismista holhoustoimessa. Jotakin on tehtävä niiden, jotka ovat ottaneet asiat hoitaakseen. Sosiaaliasiamies ei vastannut yhteydenottoon ennen tätä siskon järjestämää hässäkkää. Edunvalvoja on saanut pyytämänsä asiakirjat aikaa sitten, eikä mitään yhteydenottoa ole kuulunut.
Kävin ennen koronaa omaishoitajien tapaamisissa. Huomasin että omaishoitajat hoitavat muistisairaita läheisiään. Minustakin oli tullut muistisairaan veljeni asioidenhoitaja valtakirjoilla. Tapaamisissa puhuttiin ongelmista, mitä muistisairaus tuo tullessaan.
Se on testattava, onko sisko sairastunut muistisairauteen, kun hänen käytöksensä on muuttunut. Puheyhteys on katkennut, kun hän ei osaa muuta kuin huutaa. On tullut huoli-ilmoituksen aika, palataan päiväjärjestykseen.
On tässä koronakaranteenissa aikaa kirjoittaa, millasta on ollut omaishoito 1990 lähtien. Omaishoidon tulevaisuutta tutkittiin vuoteen 2020 asti. Sen keskeytti vastaväittäjän syöpäkuolema. Kukaan ei osannut kuvitella, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan. Hoivakodeissa kuolleitten vanhusten kuoleman tutkimiset on jätetty omaisten tehtäväksi tehdä tutkimuspyyntö poliisille. Jokin ulospääsytie on oltava, vaikka koko maailma on kriisissä. Muistisairaan hoitajaksi ilmoittautunut muistisairas ei voi asiaa ratkaista, vaikka hän saisi puolelleen koko koronaa sairastavan yhteiskunnan.
