keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Taloyhtiö ja omaishoito

94 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1926: Eduskunta hyväksyi lain asunto-osakeyhtiöistä
ja
Laki omaishoidon tuesta
tulivat liiankin tutuiksi vanhempieni tarvitessa apua vanhoina ja sairaina.

Kesällä 1989 olin 2 kuukautta halvaantuneen äidin hoitajana. Viimeisenä päivänä ennen poislähtöä isällä todettiin syöpä. Luotollinen tili oli miinuksella 20 000 mummonmarkkaa.
Isä joutui sairaalakierteeseen ja äiti meni takaisin vuodeosastolle. Minun oli lähdettävä työhön maksaakseni 20 000 mk pankille takaisin.

Tämän päivän tilanne taloyhtiössä saa kiitokset asioiden hoidosta, mutta se on vaatinut Isännöitsijän ja kokousten pitopaikan vaihtumisen pankin kellarista Virastotalolle.  Taloyhtiö on hoidossa, kun putkiremontti on toteutunut. Siitä en ole huolissani. Laki omaishoidon tuesta kärsii rahan puutteesta, joten kaikki omaishoitajat eivät pääse tuen piiriin.

Tuli syksy 1990, isän sairaalakierre oli takana ja äiti palautettu laitoksesta kotiin, isä soitti aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän tahtoo mennä takaisin laitokseen lopullisesti, kun ei pysty laittamaan perheelleen ruokaa.
- Minä tulen, lupasin hätääntyneelle isälle.

Etukäteen tiedustelin kunnasta rahallista tukea vanhempieni kotona hoitamisesta. Se oli ruhtinaalliset 1700 mk/kk. Järjestelin omat asiat kuntoon ja kirjanpitäjä jäi vastaamaan asioista työpaikalla. Käyttötavarat kahdessa kassissa olin jouluna 1990 vanhempieni luona heidän omassa osakkeessa kirkonkylässä palvelujen lähellä. Elämä jatkui, mutta miten. Se on meidän omaishoitotarinamme laillisin oikeuksin, mutta vielä enemmän laittomuudet rehoittivat.

Ei kommentteja: