Tiistain aamuhartauksissa tutustutaan kirkkohistorian erilaisiin vaikuttajiin. Tutkija Päivi Salmesvuori, Helsinki. Hartauden musiikkina "Miksi pelkäisin", säv. ja san. Piia Viitanen, sov. ja ohjelmointi Oona Kapari. Piia Viitanen laulu, Mikko Malmivaara sähkökitarat, Matias Tyni piano, Mila Laine sello.
Jumalanpalvelukset radiossa: Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkosta
Saarnaajana Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma. Liturgeina pastori Riina Storhammar ja kappalainen Fred Lindström. Avustavat pastorit: metropoliitta Elia (ort.), yleisvikaari Raimo Goyarrola (kat.), toiminnanjohtaja Esko Matikainen (hellunt.). Kanttorina Inka Kinnunen. Urkurina dir. mus. Harri Viitanen. Tekstinlukijana eduskunnan puhemies. Lauluyhtye Lumen valo. Virret: 105, 336:2 (vuorovirtenä, kuoro säk 1 ja 3, urut säk 5), 532: 1, 4-7, 462:1,3. Laulyhtyeen laulut: Psalmi 66 (säv. Valter Maasalo). Suur’ olet, Herra (säv. Jean Sibelius, san. Simo Korpela). Ei mitään multa puutu (säv. Leevi Madetoja, san. Heikki Klemetti). Sancti qui sperant in Domino, Antiphonarium Aboense (sov. Harri Viitanen). Alkusoitto: Preludium (säv. Jean Sibelius). Päätössoitto: Fantasia teemasta Benedicamus (säv. Harri Viitanen).
Kovin on salaperäistä etsiä Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelusta. Mistään tuutista en kuullut sanallakaan sen radioimisesta mainittavan. Sitten oivalsin, sehä tulee areenasta. Kerrankin piditte sen omana tietonanne.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 5.2.2020
Särähti korvassa.
"Viime viikkoina ympäri maailmaa on muistettu 75 vuoden takaista Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vapauttamista. Itse osallistuin monien muiden valtiojohtajien tavoin holokausti-muistotilaisuuksiin niin Puolassa kuin Israelissa. Mittasuhteissaan käsittämättömän joukkotuhon uhrien – ja siitä selvinneiden – muiston kunnioittaminen on itsessään tärkeää.
Mutta historiallisen tragedian edessä hiljentyminen antaa ajattelemisen aihetta myös nykyajassa. Ei ihmisluonto muutamassa sukupolvessa ole muuttunut vihalle immuuniksi. Merkkejä siitä, että antisemitismi ja rasismi jälleen pyrkivät nostamaan päätään, löytyy valitettavasti myös meiltä. Niiden torjunnassa on oltava päättäväinen. Ne eivät ansaitse mitään jalansijaa yhteiskunnassamme.
Rasismissa on pohjimmiltaan kyse toisen tekemisestä arvottomaksi hänen syntyperänsä vuoksi. Kohteessa se nostattaa tunteiden skaalan, häpeästä vihaan.
Puhumme myös vihapuheesta. Mistä se sitten syntyy? Tausta on kovin samankaltainen; toisen arvottomaksi tekeminen, hänen mielipiteidensä tai toimintansa vuoksi. Myös se synnyttää kohteessaan tunteiden kirjoa, häpeästä vihaan.
Raskaita leimoja, suunnasta tai toisesta, ei pidä lyödä löysin perustein. Yksilöinä meidän kaikkien on nautittava samaa suojaa, myös leimaamista vastaan. Olemmepa sitten jonkin enemmistön tai jonkin vähemmistön edustajia. Jos aiheettomat nimittelyt arkipäiväistyvät, niiden vaikutus laimenee. Torjunnan kohteena oleva ilmiökin saattaa arkipäiväistyä, tuntua tavanomaiselta.
On tarpeen pohtia, millainen kehityskulku saa ihmisen myötäilemään tai ainakin sulkemaan silmänsä toiminnalta, jota hän vain vähän aiemmin ei olisi osannut kuvitellakaan tapahtuvan. Ketju näyttää lähtevän vastakkainasettelusta asteittain nousevaan vihaan ja lopuksi inhimillisyyden katoamiseen. Näin aivan tavallisena pidetystä ihmisestä voi sukeutua ensin sanan ja sitten tekojen julmuri. Puhuimme kanssanne, arvoisa puhemies, tällaisen pohdiskelun tarpeesta, ehkä eduskunnan toimesta ja ainakin Kultaranta-keskusteluissa ensi kesänä."
Iltahartaus 5.2.2020 Kirkkoherra Tuomo Norvasuo, Turku
Kirkkoherra Tuomo Norvasuo, Turku. Hartauden musiikkina virsi 509, "Herra, elämääni valvo". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki. Jukka Helin kitara.
Yhteensattumien summa kirkkohistoriasta kansojen historiaan ja valtiopäivien avajaispuheeseen vie ainakin minut tämän päivän koti, uskonto ja isänmaa -teemoihin ja esteellisyyksiin. Kohdallani se alkaa syntyperästä, josta tapetut torpparit eivät voineet luopua torpparin poikina. Setäni Juho Taavetti käytiin hakemassa pyssyjen kanssa isovanhempien silmien edestä ja vietiin vankilaan. Kysyin isältä.
- Miksi hänet vangittiin?
- Hän oli torpparin poika, hankkinut vaatturin opin ja kävi nuorten riennoissa työväentalolla.
Olihan siinä syitä kerrakseen ja itse jouduin puhumattomuuden ja häpeän keskelle tullessani vanhempieni hoitajaksi syntymäkuntaani jouluna 1990. Tästä alkoi esteellinen elämäni, jonka loppuhuipennus käsitellään käräjäoikeudessa, kun siellä ehditään etsiä edunvalvoja, joka punnitsee väärinkäytökset ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Media kertoo aikanaan lopputuleman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti