Aamuhartaus 12.2.2020 Emerituspiispa Jorma Laulaja, Kurikka
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä. Emerituspiispa Jorma Laulaja, Kurikka. Hartauden musiikkina virsi 113:3-4, säv. koraalitoisinto Pohjanmaalta, san. Martti Luther. Virsi alkaa sanoin "Oi Pyhä Henki vahvista". Oulaisten nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä. Sari Kauranen kantele.
Aamuhartaus
12.02.2020
Jorma Laulaja
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Seurakunnassa
onnistutaan ja epäonnistutaan. Työn tuloksia ei useinkaan näy, niitä ei
ainakaan voi pitää omana ansiona. Tärkein tapahtuu itsestään, kuten
Jeesus kuvaili Jumalan valtakuntaa Markuksen evankeliumin 4. luvussa:
"Mies kylvää siemenen maahan. Siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä,
miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään." (Mark. 4:27-28)
Joku muisti vuosien takaisen yksinkertaisen sanan, joka oli auttanut; joku toinen kertoi kauan sitten tapahtuneesta asiasta, jota pappi ei enää itse muistanut. Toisaalta joskus yritettiin kovasti, mutta sitten tekemisen hedelmät kuivuivat. Nykyäänkin asetetaan tavoitteita ja rakennetaan strategioita. Hyvä niin, mutta siemenen kylväjän pitää ottaa huomioon Pyhän Hengen työ: Siemen orastaa ja kasvaa itsestään. Edesmenneen arkkipiispan Martti Simojoen mielestä papin ei pidä naulata työtään etukäteen kiinni niin lujasti, että hän kulkee odottamattoman tapaamisen ohi. Pitää olla tilaa improvisaatiolle.
Sana kylvetään, mutta Pyhä Henki toimii, niin kuin tahtoo. Ehtoollisella Herra itse on läsnä leivässä ja viinissä. Ehtoollisen toimittajat ovat sivuosassa. Syvimmän liikkeen, uskon, saa aikaan yksin Jumala. "Maa tuottaa sadon aivan itsestään."
Joskus työt ja toimet menivät aivan eri tavoin, kuin oli aikomus. Miksi Aaro-suntio lähti keräämään kolehtia väärän virren aikana, eikä kukaan enää kuullut, mitä saarnasin? - Niin todella, Aaro lähti erehdyksessä keräämään kolehtia samaan aikaan, kun minä menin toisesta ovesta saarnatuoliin. Kuultuaan apostolisen tervehdyksen Aaro jäykistyi haavinsa kanssa kirkon käytävällä, mutta päätti sitten tehdä työnsä loppuun. Minä saarnasin, ja Aaro keräsi kolehtia. Ja Laihian kirkossa oli paljon iloisia antajia.
Saarnan päätyttyä sanoin kuin selkäytimestä: "Kolehti, joka seuraavan virren aikana kootaan, tulee sille ja sille." Aaro oli taas sakastin ovella ja tolaltaan kuin kysyen, joko taas. Nyt seurakunta nauroi ääneen. Kyrönmaa-lehti osallistui viikolla ilonpitoon ja uutisoi, että jumalanpalvelusta uudistetaan Laihian kirkossa siten, että kolehti kerätään kahteen kertaan. En osaa vastata, miten Pyhä Henki teki työtään tuona sunnuntaina, mutta jotakin riisuvaa ja vapauttavaa tuossa messussa oli. Tuottiko maa sittenkin satoa jonkun seurakuntalaisen kohdalla aivan itsestään?
Ensimmäiset seurakuntapapin vuodet olivat tärkeää opiskeluvuosien jatkokurssia. Olin opiskellut nopeasti, nyt pitäisi myös jotakin ymmärtää. Vasemmistoradikalismi yhteiskunnassa, ja niin sanottu viides herätysliike kirkossa olivat nousevia liikkeitä. Kannat olivat joskus teräviä. Piti ottaa selko asioista Raamatun ja kirjojen kanssa, jotta pysyi pappina mukana.
Myös seuroissa oppi. Laihian ajan esimieheni Eino Tuomisto sanoi kerran, että hänellä ei ole varaa jättää yhdestäkään puheestaan pois Kristusta. Hän sanoi asian värittömästi, mutta sanat jäivät mieleen. Ne muistuttivat Martti Lutherin opetuksesta, että koko Raamattu "ajaa Kristusta", tähtää häneen. Ne sanat resonoivat myös äitini veisaaman virren kanssa: "Ainoa tie armohon, Jeesuksen risti yksin on."
Istuttiin körttiseuroissa. Puhevuorossa oli Tapani Pukkila Lapualta. Hänen mielestään koulutettu koira ei juossut ympäriinsä eikä ryntäillyt jokaisen yllykkeen perään. Sen paikka oli isäntänsä jäljessä tai vieressä. Meidät Jeesus on kutsunut seuraajikseen. Hän kulkee edellämme tai me hänen vierellään.
Olen muistanut koiravertauksen viime aikoina, kun on puhuttu seurakuntien laskevista jäsenmääristä. Meillä ei ole tähän asti ollut sellaista kristittyjen ahdinkoa, kuin on monin paikoin maailmassa. Mutta meiltä kysytään nyt uskollisuutta; suostumista siihen, että Kristus kulkee edellämme ja me perässä tai vierellä.
Siunatkoon sinua Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Virsi 113: 3-4
Virsi alkaa sanoin “Oi Pyhä Henki vahvista”
Joku muisti vuosien takaisen yksinkertaisen sanan, joka oli auttanut; joku toinen kertoi kauan sitten tapahtuneesta asiasta, jota pappi ei enää itse muistanut. Toisaalta joskus yritettiin kovasti, mutta sitten tekemisen hedelmät kuivuivat. Nykyäänkin asetetaan tavoitteita ja rakennetaan strategioita. Hyvä niin, mutta siemenen kylväjän pitää ottaa huomioon Pyhän Hengen työ: Siemen orastaa ja kasvaa itsestään. Edesmenneen arkkipiispan Martti Simojoen mielestä papin ei pidä naulata työtään etukäteen kiinni niin lujasti, että hän kulkee odottamattoman tapaamisen ohi. Pitää olla tilaa improvisaatiolle.
Sana kylvetään, mutta Pyhä Henki toimii, niin kuin tahtoo. Ehtoollisella Herra itse on läsnä leivässä ja viinissä. Ehtoollisen toimittajat ovat sivuosassa. Syvimmän liikkeen, uskon, saa aikaan yksin Jumala. "Maa tuottaa sadon aivan itsestään."
Joskus työt ja toimet menivät aivan eri tavoin, kuin oli aikomus. Miksi Aaro-suntio lähti keräämään kolehtia väärän virren aikana, eikä kukaan enää kuullut, mitä saarnasin? - Niin todella, Aaro lähti erehdyksessä keräämään kolehtia samaan aikaan, kun minä menin toisesta ovesta saarnatuoliin. Kuultuaan apostolisen tervehdyksen Aaro jäykistyi haavinsa kanssa kirkon käytävällä, mutta päätti sitten tehdä työnsä loppuun. Minä saarnasin, ja Aaro keräsi kolehtia. Ja Laihian kirkossa oli paljon iloisia antajia.
Saarnan päätyttyä sanoin kuin selkäytimestä: "Kolehti, joka seuraavan virren aikana kootaan, tulee sille ja sille." Aaro oli taas sakastin ovella ja tolaltaan kuin kysyen, joko taas. Nyt seurakunta nauroi ääneen. Kyrönmaa-lehti osallistui viikolla ilonpitoon ja uutisoi, että jumalanpalvelusta uudistetaan Laihian kirkossa siten, että kolehti kerätään kahteen kertaan. En osaa vastata, miten Pyhä Henki teki työtään tuona sunnuntaina, mutta jotakin riisuvaa ja vapauttavaa tuossa messussa oli. Tuottiko maa sittenkin satoa jonkun seurakuntalaisen kohdalla aivan itsestään?
Ensimmäiset seurakuntapapin vuodet olivat tärkeää opiskeluvuosien jatkokurssia. Olin opiskellut nopeasti, nyt pitäisi myös jotakin ymmärtää. Vasemmistoradikalismi yhteiskunnassa, ja niin sanottu viides herätysliike kirkossa olivat nousevia liikkeitä. Kannat olivat joskus teräviä. Piti ottaa selko asioista Raamatun ja kirjojen kanssa, jotta pysyi pappina mukana.
Myös seuroissa oppi. Laihian ajan esimieheni Eino Tuomisto sanoi kerran, että hänellä ei ole varaa jättää yhdestäkään puheestaan pois Kristusta. Hän sanoi asian värittömästi, mutta sanat jäivät mieleen. Ne muistuttivat Martti Lutherin opetuksesta, että koko Raamattu "ajaa Kristusta", tähtää häneen. Ne sanat resonoivat myös äitini veisaaman virren kanssa: "Ainoa tie armohon, Jeesuksen risti yksin on."
Istuttiin körttiseuroissa. Puhevuorossa oli Tapani Pukkila Lapualta. Hänen mielestään koulutettu koira ei juossut ympäriinsä eikä ryntäillyt jokaisen yllykkeen perään. Sen paikka oli isäntänsä jäljessä tai vieressä. Meidät Jeesus on kutsunut seuraajikseen. Hän kulkee edellämme tai me hänen vierellään.
Olen muistanut koiravertauksen viime aikoina, kun on puhuttu seurakuntien laskevista jäsenmääristä. Meillä ei ole tähän asti ollut sellaista kristittyjen ahdinkoa, kuin on monin paikoin maailmassa. Mutta meiltä kysytään nyt uskollisuutta; suostumista siihen, että Kristus kulkee edellämme ja me perässä tai vierellä.
Siunatkoon sinua Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Virsi 113: 3-4
Virsi alkaa sanoin “Oi Pyhä Henki vahvista”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti