Toisen etu, toisen este

Tie Vihtaniemeen

Luostarintieltä osoittaa tienviitta Kojanlahteen. Levästen kohdalta erkanee tie Vihtaniemeen. Levänen, 1. sukulaistalo ja isän sotakaveri kyläpaikkana lapsuudessa. Lähdettiin piharannasta vettä pitkin, soudettiin puronsuuhun. Loppumatka käveltiin.

Toinen etappi oli Vihtalahti. Lähdettiin maitse karjapolkuja viemään lehmää härän luokse. Matkaa kertyi karjapolkuja pitkin muutama poronkusema. Ei silloin askelmittarilla mitattu matkojen pituutta. Jossakin näillä main oli venemestarin mökki. Sitten Hellbergin Mikon mökki. Virranmäki jäi niin lähelle rantaa, että vesitie oli kulkureitti.

Tultiin Talasniemeen, ja sitten Apajalahteen ja Korpinlevään, Holoppalaan ja vihdoin Rantalaan. Siinä ne 7 talvisavua, jotka rakensivat Vihtaniemen tien päästäkseen maitse kotiinsa. Meijeri- ja myymäläauto kävivät kääntymässä tien päässä. Tulimme ensimmäisen kerran autolla yöllä tienpäähän. 

- Olen ollut täällä ennenkin. Palasivat muistot mieleen sotakesästä siihen kesälomaan.

Kartan keltainen tie on Vihtaniemen yksityistie ympärivuoden asuvia varten. Kunta Pahkasalon maaomaisuuden haltijana oli osallinen tiehen metsäautotienä. Kunta ei nähnyt tarvetta jatkaa tietä Vihtaniemen kärkeen maitse, meidän ohitse. Siitä tuli kynnyskysymys, kun Vihtaniemen pohjoisrannat myytiin mökkitonteiksi uusrikkaille sijoittajille. Heitä siunaantui ainakin 100 mökkiläistä. He tarvitsivat meidän rannan päästäkseen Juojärvelle. Kaikki mustat haarat ovat oksia Vihtaniemen keltaisessa tiessä. 

Tiekysymys on yhtä ongelmallinen kuin kuntauudistus. Minun perintöosani on kaapattu tiealueiksi niemenkärjen mökkiläisiä varten. Isän aikana he jyräsivät ylitse. Ei auttanut lakimiehen apu eikä valitukset oikeusasiamiehelle, joka ei mitään ymmärtänyt meidän tilanteesta tiettömän taipaleen takana elämisestä. 

Tässä on lopputulos ahnehtimisesta €uro-señoritan ja €-jorgosten pelastusoperaatioista. Tervemenoa merta edemmäs kalaan. Olenkin jo vaihtanut kieltä ymmärtääkseni tätä elämänmenoa. Kukaan uusrikkaista ei tee työtä elääkseen ja luontaistaloudessa perheensä elättäminen ei riitä näytöksi työntekemisestä. 
Sitä saa mitä tilaa. Nyt tiedän mitä Tuusniemen kunta tilasi. Sai Vihtaniemen tienpäähän Tiekartan Länsirannalle ja muukalaisille hautausmaan. On tultu murhaavaan heinäkuuhun ja katsotaan kenen paidassa kaulus kestää. 1918 päät putosivat sisällissodassa, synnyin 71 vuotta sitten punaisen heinäkuun päivänä. Nyt on yhteenvedon aika laskea kaatuneet ja talvitiellä  taudin kanssa juhannustanssien tanssijat. Sekin oli jumalanpilkkaa aikanaan niin kuin nytkin.