Toisen etu, toisen este

Tie Vihtaniemeen

Luostarintieltä osoittaa tienviitta Kojanlahteen. Levästen kohdalta erkanee tie Vihtaniemeen. Levänen, 1. sukulaistalo ja isän sotakaveri kyläpaikkana lapsuudessa. Lähdettiin piharannasta vettä pitkin, soudettiin puronsuuhun. Loppumatka käveltiin.

Toinen etappi oli Vihtalahti. Lähdettiin maitse karjapolkuja viemään lehmää härän luokse. Matkaa kertyi karjapolkuja pitkin muutama poronkusema. Ei silloin askelmittarilla mitattu matkojen pituutta. Jossakin näillä main oli venemestarin mökki. Sitten Hellbergin Mikon mökki. Virranmäki jäi niin lähelle rantaa, että vesitie oli kulkureitti.

Tultiin Talasniemeen, ja sitten Apajalahteen ja Korpinlevään, Holoppalaan ja vihdoin Rantalaan. Siinä ne 7 talvisavua, jotka rakensivat Vihtaniemen tien päästäkseen maitse kotiinsa. Meijeri- ja myymäläauto kävivät kääntymässä tien päässä. Tulimme ensimmäisen kerran autolla yöllä tienpäähän. 

- Olen ollut täällä ennenkin. Palasivat muistot mieleen sotakesästä siihen kesälomaan.

Kartan keltainen tie on Vihtaniemen yksityistie ympärivuoden asuvia varten. Kunta Pahkasalon maaomaisuuden haltijana oli osallinen tiehen metsäautotienä. Kunta ei nähnyt tarvetta jatkaa tietä Vihtaniemen kärkeen maitse, meidän ohitse. Siitä tuli kynnyskysymys, kun Vihtaniemen pohjoisrannat myytiin mökkitonteiksi uusrikkaille sijoittajille. Heitä siunaantui ainakin 100 mökkiläistä. He tarvitsivat meidän rannan päästäkseen Juojärvelle. Kaikki mustat haarat ovat oksia Vihtaniemen keltaisessa tiessä. 

Tiekysymys on yhtä ongelmallinen kuin kuntauudistus. Minun perintöosani on kaapattu tiealueiksi niemenkärjen mökkiläisiä varten. Isän aikana he jyräsivät ylitse. Ei auttanut lakimiehen apu eikä valitukset oikeusasiamiehelle, joka ei mitään ymmärtänyt meidän tilanteesta tiettömän taipaleen takana elämisestä. 

Tässä on lopputulos ahnehtimisesta €uro-señoritan ja €-jorgosten pelastusoperaatioista. Tervemenoa merta edemmäs kalaan. Olenkin jo vaihtanut kieltä ymmärtääkseni tätä elämänmenoa. Kukaan uusrikkaista ei tee työtä elääkseen ja luontaistaloudessa perheensä elättäminen ei riitä näytöksi työntekemisestä. 
Sitä saa mitä tilaa. Nyt tiedän mitä Tuusniemen kunta tilasi. Sai Vihtaniemen tienpäähän Tiekartan Länsirannalle ja muukalaisille hautausmaan. On tultu murhaavaan heinäkuuhun ja katsotaan kenen paidassa kaulus kestää. 1918 päät putosivat sisällissodassa, synnyin 71 vuotta sitten punaisen heinäkuun päivänä. Nyt on yhteenvedon aika laskea kaatuneet ja talvitiellä  taudin kanssa juhannustanssien tanssijat. Sekin oli jumalanpilkkaa aikanaan niin kuin nytkin.

Miehen malli sodan aikana syntyneelle

Aamuhartaus 25.7.2018 kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen, Helsinki
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä
Kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen, Helsinki
Virsi 508 alkaa sanoin "Valkeus kirkas päällä synkän maan". Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut). 

Aamuhartaus 25.07.2018
Hannu Niskanen
Jumalan salattu työ

Kahdeksanvuotiaana pieni helsinkiläispoika muutti kauas Pohjois-Savoon, Varpaisjärvelle. Äitini oli avioitunut uudelleen. Perheessämme, johon sittemmin syntyi myös kaksi siskoani, oli jälleen isä, uusi miehen malli pienelle sotaorvolle.  Tämä oli kannaltani myönteistä, mutta totta kai muutos oli myös vaikea. Jouduin luopumaan tutusta koulusta ja luokasta, kavereista ja lapsuuskodistani. Sain vahvan kokemuksen siitä, ettei meillä ole täällä pysyvää asuinsijaa.
Uudessa koulussa jouduin muun ohella opettelemaan uuden tavan puhua. Kieleni takia minua sanottiin ”Helsingin herraksi”, eikä se ollut mikään kunnianimi. Uusia kavereita ei ollut heti helppo löytää. Olin yksinäinen. Ulkoiset olosuhteetkin olivat aluksi aiempaa vaatimattomammat. Vähitellen elämä kuitenkin alkoi sujua.
Äitini oli tyypillinen sota-ajan kokenut ihminen. Hänen toiveenaan oli, että lapset saisivat helpomman elämän, kuin itsellä oli ollut. Tienä parempaan elämään nähtiin yleisesti koulutus. Kävikin niin onnellisesti, että uuden kotipitäjäni päättäjät olivat perustaneet kunnallisen keskikoulun. Se avasi minullekin mahdollisuuden.
Koulullemme tuli uskonnonopettajaksi seurakuntamme kirkkoherran teologiaa opiskellut poika. Hän herätti huomiota raikkailla aamuhartauksillaan, joissa soi uudenlainen hengellinen musiikki: ”Kiitos, kun tähän aamuun asti, Herra mua tahdoit varjella”. Hän myös perusti partiolippukunnan, jonka toimintaan liityin mukaan. Muistan juhlallisen lupauksen, jonka annoimme kirkossa ja monet leirit – kesällä teltoissa ja talvella erämaakämpässä. Meidän vartionjohtajiksi koulutettavien kaveruus oli vahvaa. Yöllisissä keskusteluissa saimme vetäjämme kanssa puhua vapaasti elämän suurista asioista, myös Jumalasta ja uskosta. Sain partiossa koko myöhemmän elämäni kannalta tärkeitä eväitä. 
Lukioaikani alkoi 1960-luvun loppupuolella. Lähin lukio löytyi naapurikunnasta. Jälleen kaveripiiri vaihtui.  Asuin viikot poissa kotoani.  Koko maailmassa elettiin kiihkeää aikaa. Vanhoja rakenteita horjutettiin. Vallankumouksestakin puhuttiin. Kuuluin omassa kaveriporukassani äänekkäimpien joukkoon. Olin innostunut uusista tuulista. En ollut mikään seurakuntanuori. Pikemminkin arvostelin kirkkoa ja puhuin siitä eroamisesta. Mutta joka ilta nukkumaan mennessäni luin kuitenkin iltarukoukseni. 
Rukouksen merkitys kasvoi ylioppilaskirjoitusten aikaan. Englannin kirjoituksen jälkeen olin varma, että olin reputtanut. Itkin kämpässäni ja rukoilin. Myöhemmin opettaja sanoi yrittävänsä koettani läpi huonoimmalla arvosanalla. Vähän myöhemmin hän vielä nosti arviotaan ja kokeeni lähti eteenpäin toiseksi huonoimmalla arvosanalla. Aikoinaan se tuli takaisin arvosanalla magna cum laude, joka siihen aikaan oli toiseksi paras. Ymmärrän, että ei ole reilua yrittää Jumalan avulla parantaa arvosanojaan, jos ei ole lukenut kunnolla läksyjään. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että silloin koin tämän vahvasti Jumalan vastauksena. Mieleeni on tullut inkeriläisen Maria Kajavan lausahdus: Kyllä siul Jumala on tuota huumorintajjuu!   
Kirjoitusten jälkeen alkoi varusmiespalvelus. Sotilaspastori Erkki Puukko oli nuorten miesten kanssa ja tukena. Eräs heistä sanoi, ettei hän olisi ilman tuota pappia jaksanut täällä olla. Kerran liftasin papin kyytiin mennessäni iltalomalle kasarmilta kaupunkiin. Hän kysyi, mitä aion opiskella. Sanoin, etten ole varma. ”Siinä tapauksessa mene ehdottomasti teologiseen tiedekuntaan!” Sinne sitten meninkin kohta siviiliin päästyäni. Hyvin nopeasti tunsin, että valintani – tai ehkä se ei ollut pelkästään oma valintani – oli oikea.
Nyt olen jo siinä iässä, että kannan huolta nuorista ja heidän valinnoistaan. Toivon kuitenkin omien kokemustenikin perusteella muistavani, että myös Jumala tekee työtään nuorissamme, vaikken sitä aina itse kykene näkemään. Kristus on Isän oikealla puolella ja lakkaamatta rukoilee heidän puolestaan. Ja se on lopulta kaikkein tärkeintä.
Rukous: Herra, kiitos siitä, että pidät meistä kiinni usein silloinkin, kun käännämme sinulle selkämme ja tahdomme kulkea omia teitämme. Kiitos, että saamme kokea johdatustasi ja että kutsut meitä yhä uudelleen yhteyteesi. Johdata meitä nytkin ja vie perille saakka, Kristuksen Vapahtajamme tähden. Aamen.

Edessä reitti tuntematon aukeaa

Aamuhartaus 23.7.2018 pastori Lari Junkkari, Tampere
Virsi 924:1. Virsi alkaa sanoin "Edessä reitti tuntematon aukeaa". Markus Bäckman (laulu), lauluyhtye Viisveisaa, Laura Airola (viulu), Heikki Pohto (saksofoni), Ville Myllykoski (piano), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (lyömäsoittimet), Sami Koskela (kellopeli, cajon).

Kontauspaikka

Risto Nordellin vieraana kirjailija Antti Nylén

Risto Nordell ja Antti Nylén kohtaavat ajattomien ja ajankohtaisten elämän ilmiöiden äärellä.
Ohjelmassa kuultiin seuraavat musiikit:

Cat Power: Troubled waters ( The Covers Record)
Islaja: Sydänten ahmija
Soap & Skin: Cry Wolf

Ravustus alkaa. Luvassa suuria rapusaalita lämpimän alkukesän seurauksena. Tämä rapulapsi on kärsinyt trooppisesta ilmasta. Mikään laite ei alenna sisäilman lämpötilaa. Odotin ja en odottanut syntymäpäiviltä mitään yllätyksiä. Kuortinkartanon kesäjuhlat sade pakotti latoon. Kouvolan seudun synttärit saivat vettä niskaansa suuren määrän. Aikaisemmin oli Repoveden silta keikahtanut pois paikaltaan

Tammikuussa sain Meilahdessa käyntiajat. Sekin oli ennalta määrätty, että 16.7.2018 on kahden päämiehen välienselvittely Suomessa. Muistathan käyntiajan - muistuttaa tekstiviesti kaksi kertaa. Kuinkahan onnistun pääsemään perille, kun liikenne on poikki Helsingissä. Siellä sitten ihmettelemme jonossa, miksi se kestää. Sovittu aika menee ohitse. Kun viimein vihreä palaa, tulee tieto radion kautta. Putin on tunnin myöhässä. Syntymäpäivää en osaa enää odottaa, vahtikoon Esther näyttöä, jos fb välittää onnittelut. Kiitän kaikkia merkkipäiväni huomiomisen.

Joku jää kuitenkin kaihertamaan sisälläni. Helle vie voimat, en jaksa enkä varaudu, jos joku tulee käymään. Suuri kukkakimppu ilmestyy pöydälleni ja lattialle laite, joka poistaa kosteutta ilmasta.

Ei epämääräisiä hiertymiä hurskaudessa.

Aamuhartaus 10.11.2016 pastori Hilkka Olkinuora
Kristittynä tässä ajassa
uskaltaudun kuitenkin tekemään
ehdotuksen, että jos meistä itsekukin toivookin
Jumalan ehdottomien käskyjen kirjaimelliseen
toteuttamiseen henkilökohtaista jatkoaikaa –
kuten muuten moni teki myös Jeesuksen aikana -

uskallan siis ehdottaa, että
ainakin tänään otamme
ainakin yhden Raamatun kohdan kirjaimellisesti,
täsmälleen siinä merkityksessä
kuin se on aikanaan kirjoitettu.

Tarkoitan Herran rukousta, Isä meidän –rukousta.

Mitä tapahtuu, jos otamme sen kirjaimellisesti ?
Nyt, tänään.

Rukoushan nimittäin oli aikanaan ja alun perin
köyhän kansan rukous omien elinolojensa
ja ihmisarvonsa puolesta.

Kun rukoiltiin jokapäiväistä leipää,
rukoiltiin juuri sitä.
Leipää nälkään.
Ei ”terveellistä kuitu- ja proteiinipitoista ravintoa”.
Ei ”apua johonkin etäiseen nälänhätään”.

Kun rukoiltiin velkoja anteeksi,
rukoiltiin juuri sitä.
Vapautta velan kurimuksesta.
Ei ”anteeksiantoa synnistä ja mielenrauhaa”.

Kun rukoiltiin kiusaukselta välttymistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ettei tarvitse varastaa hengenpitimikseen.
Ei ”överiksi menneiden himojen taltuttamista”.
Ei ”suklaan syönnin karttamista”.

Kun rukoiltiin pahasta pääsemistä
rukoiltiin juuri sitä.
Ihmisarvoa.
Ei epämääräisiä hiertymiä hurskaudessa.

Kun rukoiltiin Jumalan valtakuntaa
rukoiltiin juuri sitä.
Jumalan tahdon mukaista elämää,
Jumalan herruutta, basileia Theou, jo nyt, maan päällä.
Ei etäistä maailman loppua ja
oikein uskoneiden taivaaseen noutoa.

Tämä Mooseksen kansan rukous sai myöhemmin
Jeesuksen kansalta uuden tulkinnan. Hyvä sekin.

Mutta entäpä jos tänään, sittenkin, kerrankin, tänään, kristittyinä,
lukisimme Isä meidän – rukouksemme
ihan niin kuin se on kirjoitettu ?

Siunatkoon meitä siinä, ja tänään, kolmiyhteinen Jumala,
Isä, Poika ja Pyhä henki. Amen"

Virsi (muotoa 472:4 tai 472 tai 472:1,3,5-7)

Oma elämä kristittynä

Aamuhartaus 11.7.2018 pastori Aino-Kaarina Mäkisalo, Helsinki
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä. Hartaudenpitäjänä pastori Aino-Kaarina Mäkisalo Helsingistä. Hartauden musiikkina Taize-laulu "Kiittäkää Jumalaa". Es. Tuohus-kuoro ja soitinyhtye, joht. Juha Vintturi.

Vuorisaarna

Aamuhartaus 10.7.2018 kirjailija Kaija Pispa, Ylöjärvi
Kirjailija Kaija Pispa, Ylöjärvi. Hartauden musiikkina "Song of the birds", es. Selloduo Varonen (trad. Kataloniasta, sov. A-M. Varonen). 

Konsertteja: Itämainen heinäkuu: RSO:n kamarimusiikkifestivaali "Aurinko nousee idästä" - Klezmeriä auringon noustessa

Joka toinen vuosi Radion sinfoniaorkesterin muusikot ideoivat keskuudessaan mittavan kamarimusiikkiviikonlopun. Huhtikuussa Musiikkitalossa "aurinko nousi idästä" kaikkiaan seitsemässä konsertissa.
Sellisti Eeva Rysän mukaan RSO on saanut viime vuosina riveihinsä useita japanilaisia muusikoita, joista on tullut upeita kollegoja ja ystäviä. "Heidän autenttinen asiantuntemuksensa inspiroi meitä myös kamarimusiikkifestivaalin teeman valintaan, jonka punaisena lankana on esitellä idän ja lännen vaikutusta toistensa säveltaiteeseen."
Tapahtuman tämänkertaisen suunnitteluryhmän muodostivat Eeva Rysän lisäksi viulisti Maria Puusaari ja huilisti Yuki Koyama. Trio kävi läpi valtavan määrän itse löytämiään tai kollegoiden ehdottamia kappaleita. Eeva Rysä toteaa, että "teosten kirjosta alkoi nousta temaattisia kokonaisuuksia. Tuloksena oli konsertteja, joiden ohjelmat ulottuivat tyylillisesti barokista nykypäivään ja maantieteellisesti Japanista Egyptin kautta Lappeenrantaan."
"Klezmeriä auringon noustessa".
Joseph Haydn:
Jousikvartetto op. 76 nro 4 B-duuri "Auringonnousu"
Leena Jaakkola ja Salla Savolainen, viulu, Tommi Aalto, alttoviulu, ja Timo Alanen, sello
Isang Yun:
Oktetto (1978)
Kapellimestarina I-Han Fu
Giuseppe Gentile, klarinetti, Arvid Larsson, fagotti, József Hárs, käyrätorvi,
Pauline Fleming-Unelius ja Mirka Malmi, viulu, Ezra Woo, alttoviulu,
Timo Alanen, sello, ja Aapo Juutilainen, kontrabasso
Paul Schoenfield:
Trio (1990)
Paula Sundqvist, viulu,
Christoffer Sundqvist, klarinetti,
Emil Holmström, piano
Äänitetty Musiikkitalon Paavo-harjoitussalissa 14.4. 

Kukkamekkotyttö

Vitas consert in Moscow

Kohtauspaikka

Risto Nordellin vieraana munkki Damaskinos
Risto Nordell ja munkki Damaskinos kohtaavat ajattomien ja ajankohtaisten elämän ilmiöiden äärellä.

Suomalaisuus minussa

Kuusi kuvaa rabbi Simon Livsonin elämästä
New Yorkissa ja Israelissa rabbiksi opiskellut Livson on neljännen polven suomen juutalainen. Neljän lapsen perheenisänä hän joutuu luovimaan rabbin velvollisuuksien ja lastenkasvatuksen liittyvien haasteiden välillä. Hän on syntynyt Israelissa ja ja viettänyt lapsuutensa maatilalla Savossa. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Simon Livsonin Helsingissä. 
Rabbi Simon Livson haluaa auttaa ihmisiä elämään juutalaisuuttaan todeksi pe 6.7.2018

Presidentti Niinistö Ilta-Sanomissa: EU ei ole yhtenäinen eikä tarpeeksi vahva toimija kansainvälisessä politiikassa (7.7.2018 6:03)

Nyt eikä 21. päivä

Repoveden kansallispuiston riippusilta keikahti 45 asteen kulmaan – silminnäkijä luuli ensin, että sillalla kuvataan elokuvaa (1.7.2018 11:47)