maanantai 21. syyskuuta 2015

Me maksamme velkaa

Aamun ajatus
Itsetunnon kohottaminen
ei ole hyväksi,
jos se tapahtuu
madaltamalla vaatimustasoa.


 
Kaikesta pitää säästää, joten laatikon sisältö on vaarassa kärsiä.
Eletäänkö kuin viimeistä päivää?


63 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia) 
1952: Suomi sai maksetuksi sotakorvaukset Neuvostoliitolle.

Viikon otsikot ovat muistuttaneet velanmaksusta, jotka sodan hävinnyt Suomi sai maksettavakseen sotakorvauksina Neuvostoliitolle. Sisareni syntyi keskosena 1943. Hän vietti ensimmäiset elonpäivänsä uunin päällä villavakassa. Kummitätini siitä mainitsi, samoin kuin kastematkasta kirkonkylän rantaan elokuussa 1941.

Tästä on aloitettu kuolunkäynti Koivuharjun pienessä kamarissa, toisessa oli opettajan sänky. Luokkakuvassa ei ollut tilaa kaikille istua vierekkäin. Joku tunsi tarvetta pitää yllä hajurakoa meidän välillä. Olin pelästynyt, saparopäinen tyttö nurkassa poikien takana. Kuinka kaikki muistot ovat tallessa tunnetasolla ja heräävät siihen tilanteeseen, kun taikasana lausutaan.

- Sinä olit pentuna kova suuttumaan. Näin muisti työvoimatoimiston pöydän takana toimistonhoitaja syntymäkunnassa, kun kävin häntä tervehtimässä tultuani vanhempieni omaishoitajaksi 5-kymppisenä yhtä tasa-arvoisena kaikkien kanssa, olimmehan sodasta elävänä palanneiden isien lapsia.

Tervehdyksen kuultuani muistin luokkakuvan Tuuspellon albumissa. Juoksujalkaa riensin sitä katsomaan ja totuus paljastui. Sanoja itse järjesteli meitä istumaan enkä muista silloin pistäneeni hantiin, vaan kiltisti jähmetyin nurkkaan. Köyhyys paistoi joka nurkasta, mutta jollakin oli periytynyt luonnevika, joka vain vahvistui loppua kohti. Viisi lukuvuotta kestin kansakoulua ja siirryin ulkokuntalaisena oppikouluun vieraalle paikkakunnalle.

Elämmekö uudelleen aikaa, jolloin Suomen velkaantumisvauhti on kiihtynyt. Työtätekeviä vaaditaan pienentämään palkkaansa ja lisäämään työaikaa kilpailukyvyn parantamiseksi. Lainsäädäntö muistuttaa jätevesilakia Itämeren pelastamiseksi. Kuinkas siinä kävikään? 

Sipilältä raju varoitus - professori: "Suomi on vielä kuskin paikalla" velkaantumisessa, mutta kenenkä on maksettava velat. 
 
Pesula uhmaa Iiro Viinasta jo toisessa polvessa (18.9.2015 14:40)

"Hyvä vai paha kierre?
Lomaraha eli entinen lomaltapaluuraha on palkan lisä, joka maksetaan kerran vuodessa. Sen leikkaus ei juuri helpottaisi työnantajan taakkaa:
- Jos halutaan lisää työpaikkoja, pitää tehdä jotain, joka näkyy joka kuukausi.
Yleinen lomarahojen leikkaus kuitenkin tarkoittaisi, että perheille jäisi vähemmän rahaa pyykin pesettämiseen.
- Mutta toisaalta: jos palkat alenevat tarpeeksi, myös pesulamaksut halpenisivat. Palkat ovat meillä suurin kulu.
Tuskin kukaan tietää, kumpi vaikutus olisi suurempi. Salonenkaan ei ryhdy ennustajaksi, vaan toteaa, ettei pääministerillä ole helppoa." 


Nyt näyttää siltä, että kerran kollektiivisesti sopeutettuna sotakorvausten maksuun vaareista vauvoihin, sotaveteraanien sukupolvi on jättänyt Suomen niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Heitä ei voida enää pitää kulutusjuhlien maksajana. Se sukupolvi opiskelee ammattia, joka on velenmaksuvuorossa. On turha puhua tulevista sukupolvista, jos niitä ei enää kiinnostakaan poliitikkojen toilailut. Minut palkittiin arvonimellä "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä kuolemaan asti viime eläkeuudistuksessa. Kehityksen kelkasta olin pudonnut  vuosina 1991 - 2000, eihän minulla ollut mahdollisuutta opetella verkkokirjoitustaitoja. www -sivuista aina muistutetiin, missä voi asioida ja täydentää tietojaan.

Halusin jatkaa vielä työntekoa 6-kymppisenä aina eläkeikään asti. Aika oli muuttunut ja hierojat siirtyneet työvoimatoimistoon työttömiksi. Jotakin korvausta sieltä maksettiin taskurahoiksi ja pimeä hieronta antoi muhkea lisän, kun sai sen puhtaana käteen.
Sijoittaja ryhtyi vuokrankorotuspuuhiin. Hän perusteli sitä, että rahanarvo oli laskenut ja eläkeläisen rahanarvo kasvanut.  Tavallista bisnestä valotti kaikki tietävä Ulpu Iivari, ettei eläkeläisten pidä olla moksiskaan, kun heiltäkin leikataan.

1 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1944: Jatkosota päättyi välirauhasopimukseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä


24 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1991: Pankkikriisi alkoi. Suomen Pankki ilmoitti ottavansa SKOPin hoitoonsa.

Sukupolvien ketjussa olen tehnyt voitavani, hoitanut lapset yksinhuoltajana ja vanhemmat hautaan omaishoitajana. Hallitukset ovat kokeilleet monta tapaa tappaa suomalainen palkkatyö. Jokainen on sijoittanut jopa velkarahaa osinkojen toivossa.
Olenkin tullut tulokseen, kun mikään ei riitä.
On pitänyt lähteä työn perässä Ruotsiin, josta iloitsen. Siellä on saanut koulutustaan vastaavaa työtä ja työstä elämiseen riittävän palkan.

Omaehtoinen kouluttautuminen on ollut kouluttajille ja lainlaatijoille ja allekirjoittajille kauhistus.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
- Sitä juuri, en ole vielä laitospaikkaa varannut lakanoiden välissä.
Ammattitutkintostipendillä houkuteltiin koulutuksiin. Se ei ollut motiivini saada rahaa, vaan yrittäjäosaamista sukupolven vaihdokseen. Ketuille meni esittelijän mielestä.
Ikä on ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoria yhtä ehdoton yrittämisestä. Lukulehti on todenmukaisempi esitys kokemuspohjalta kuin suurella rahalla kaverilta tilattu sininen kirja kestävyysvajeesta.

KATUJÄTKÄ-PROJEKTIN tasoa koko työllisyyden hoito. Kun kuntoutustuki jatkuu, ei enää mitkään sovitut asia pidä paikkaansa.Tilaisuuden saanut sen sanoiksi virkkoi.
- Ei riitä resurssit.
- Ei kiinnosta pätkääkään. 
Sambaaminen jatkui vähissä hetaleissa kuin Rion karnevaaleissa.

Ei kommentteja: