Koti-ikävä

Päivän mietelause

Kaksi (Ma vierahassa kaupungissa käyn ja Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut) V.A. Koskenniemen runoa teoksesta Kootut runot, WSOY 2010. 

V.A. Koskenniemi: Kootut runot
V.A. Koskenniemen runo Koulutie teoksesta Kootut runot, WSOY 2010. Lukijana kuuluttaja Marja Vehkanen. 

Koulutie on syöpynyt mieleeni kuin Google Maps – Wikipedia kolmiuloitteinen kartta. Karttoja en kuitenkaan tutkaile, onhan edistystä tai taantumaa tapahtunut. Tie Vattuniemeen on viimeksi kulkemani tie omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella. Voisiko tie kääntyä vielä Vihtaniemelle? Onhan ympyröillä taipumus sulkeutua.

Aamun ajatus 3.9.2015
Ellet sinä puolusta
oikeuttasi olla oma itsesi,
kuka sitä puolustaa? -David Viscott

Työyhteisössä ovat naiset tasapäisiä kuin samalla mittatikulla mitattuja. Ollakseni oma itseni on tarvittaessa löytynyt puolustaja. Hänen täytyy vain kuulla, mikä on syytöksen aihe. 
Joutuessani luopumaan maksetusta työhuoneesta välimiesoikeudella uhattuna oli siirryttävä vuokralaiseksi kalliilla hinnalla. Eläkepäätös sai aikaan tilanteen ilmoittamalla eläkkeen alkamisajan, mutta ei mitään tietoa tilille tulevasta rahasta. Heitä oli liian vähän laskemaan kenenkään eläkkeitä. Työhuoneen vuokrasuhde päättyi tammikuun lopussa, olisinhan eläkeläinen 1.2.2005. YEL -maksua uhkasi pidätys, jos lakisääteisiä eläkemaksuja olisi maksamatta.

Työhuoneen lopputarkastuksen jälkeen kysyin sihteeriköltä vuokravakuuden palautusta.
- Jos työhuonetta ei tarvitse remontoida jäljiltäsi, saat vakuuden takaisin.
Silloin aukesi johtajan ovi vauhdilla. Hän valisti sihteerikköä.
- Kahteenkymmeneenviiteen vuoteen en ole nähnyt siistimpää työhuonetta. Johtaja puolusti oikeuttani olla hyvä vuokralainen.

Kela arvioi toisin olla oikea eläkkeensaaja eläkeuudistuksen tultua voimaan. Kela eli jo silloin tämän päivän leikkauksia eläkeläisiltä myöntämällä arvonimem "varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä kuolemaan asti. Suomalainen päätöksenteko on sotkeutunut oletettuihin lakipykäliin ja tässä on tulos. Ei löydy puolustajaa Suomi-neidolle olla oma itsensä. Viedään kuin pässiä narusta yhä syvemmälle talousahdinkoon.

Viimeisin puolustaja löytyi selvittäessäni Tiekarttaa Länsirannalla. Toimituksen jälkeen paikalla oli kolmen kopla ja minä. Ulosottomies oli lähtenyt lääkäriin paukuteltuaan henkseleitä.
-Kun ylhäältä kysytään, ylhäältä vastataan. !!! ????
Enemmistöpäätöksellä kunta oli ottamassa lapsuuskodin uimarantaa sijoittajien käyttöön. 
- Kuinka tässä näin kävi? kysyin. 
- Rakenna tie omalla kustannuksella, niin tie rantaan loppuu. Toinen uskotuista miehistä vaahtosi.
- Mitä, perkeleitä, te luulette olevanne, kun esitätte minulle uusia teitä rakennettavaksi?
Kysymys osui kohdalleen, oli hyvästien vuoro. Toinen uskottumies alkoi tärisemään kuin kohtauksessa, ettei kädenpuristus tahtonut onnistua.
Olisiko R.I.P. ulosottomiehelle paikallaan, kun laagi mökillä iski miehen tainnoksiin. 

Kukaan ei puolustanut oikeuttani olla omaishoitaja syntymäkunnassani. Mutta olin kuitenkin ja sain Kaisalta ruusun isän hautajaisten jälkeen. Kaisan äiti oli ollut laitoksessa 10 vuotta puhumattomana. Kaisa hoiti eläkevirkaansa loppuun asti. Keskustelut Kaisan kanssa herättivät kysymyksiä, millä rahalla olin käynyt koulua ja tullut omaishoitajaksi. Kaisan koti oli ollut keskellä kirkonkylää maalaistalossa. Me asuimme tiettömän taipaleen takana Vihtaniemellä.