sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kansallinen Veteraanipäivä


Minua riepoo Kansallisen Veteraanipäivän muistot ajalta, jolloin kuljin veteraanin rinnalla  vuodesta 1991 vuoteen 2000. Se alkoi jo heti sodan jälkeen, kun 1918 -kahakoissa mitattiin, kuka saa elää ja kenenkä on kuoltava. Muistuttamisesta piti huolen talollinen Öllin isän oppivuosina. Huipentui siihen veteraanijuhlaan, jota vietettiin seurakuntatalolla. 

Isää ei kutsuttu kertaakaan kerästen juhliin. He kertasivat omaa osuuttaan veteraanijuhlaan ja isän osattomuutta torpparin poikana. Isällä muisti tallella, juhlijoilla jo kontrollin puute, mitä osattomista veteraaneista voi sanoa.

Lippu liehui seurakuntatalon salossa veteraanipäivänä. Isä työnsi pyöräpotkuria ja katsoi kaihoisasti juhlapaikkaa. Olimme menossa hautausmaakierrokselle. Takaisin tullessa  isä voi huonosti. Jää istumaan potkuriinsa, itse juoksin hakemaan apua. Hautaustoimiston naiset ystävällisesti kutsuivat ambulanssin. Päivystykseen naapurikuntaan pillit vinkuen. Sydänkohtaus ja sepelvaltimotauti selvisi sillä reissulla.

Veteraanijärjestön puheenjohtaja kuultuaan isän kohtauksesta kiirehti ilmoittamaan minulle.
- Olen saanut aikaan järjestössä, että kaikille sotaan osallistuneille tuodaan havuseppele kuoltua haudalle. Kiirehdin kertomaan lupauksen isälle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, kiitti isä tiedosta ääni väristen. 

Valittiin naispresidentti 6.2.2000, isä antoi äänensä ja seuraavana aamuna henkensä. Olin suunnitellut kaikki valmiiksi. Naapurikunnasta tulisi sisareni ja hautaustoimiston ihmiset arkun kanssa ja kiireesti arkku kylmiöön.  Huhu levisi vuodeosastolta isän kuolemasta. Minulle tuotaisiin surukukat.
- Odotetaan, kun tänne ei ole mitään ilmoitettu, esteli Anja hautaustoimistosta. Kukat tulivat viiveellä. Hautajaisista ei ilmoitettu julkisesti eikä havuseppeleen tuojia kutsuttu peijaisiin.

Tänään tunnen kohtalonyhteyttä pääsiäisen ja Kansallisen veteraanipäivän välillä. Äidin 100 -vuotissyntymäpäivä lauantaina ja Veteraanipäivä tänään. Mitä tapahtui 2000 vuotta sitten? Mitä tarvittiin 1950 Etelä-Afrikassa  erottelemaan eri rodut omille asuntoalueilleen? Sama tapahtui isälleni ja muille joukkoon kuulumattomille viime vuosituhannen viimeisinä vuosina. 
Kaikesta tästä on kulunut 14 vuotta, kun etsin omaa paikkaani tässä maailmassa tekemisteni ja tekemättä jättämisten kautta. Se on luterilainen työmoraali päteä työn kautta. Aika on muuttunut, nyt ihmisiä kummarretaan ja kuullaan asiantuntijoina, kuinka he hankkivat enemmän rahaa kuin elääkseen tarvitsevat. 
Niistä seteleistä riittää rosvopaistin kääreiksi kypsyttelyä varten käräjäkivillä muukalaisten hautausmaan kiviaidan takana. Se paikka on otettu YYE:n päätöksellä lapsuuskodin uimarannassa ja minä maksoin toimituskulut. Jos en olisi maksanut, he olisivat ulosmitanneet määräalan, mikä oli maksun panttina.

Nämä ovat niitä tyhjiä oikeudenkäyntejä kuntauudistuksen kautta sijoittajien kutsumisesta rannoille. He eivät tulleet tekemään työtä, vaan sijoittamalleen rahalle lisäarvon toivossa. Nyt lopetan muistelut ja palaan päiväjärjestykseen katsomaan kynän kanssa klo 13.00 alkavaa Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Mikkelissä. Juhlan teemana on Kiitollisina kohti tulevaisuutta - Tacksamma emot framtiden ja juhlapuhujana Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn. Suora lähetys. Kansallinen Veteraanipäivä



Heinäluoma pyytää rahaa viimeisille veteraaneille puhemiehen mandaatilla. Suhtaudun varauksella keräyksiin, kun joka kerta osallistuttiin yhteisvastuu ja veteraanikeräyksiin. Siltä taholta ei riittänyt kaikille jaettavaksi. Jumalan suunnitelma toteutuu salatulla tavalla Kansallisena Veteraanipäivänä anno domini 2014. 

Illlan päätteeksi katsoin Rukajärventien; Kotimainen elokuva (1999) tiedustelupartion kilpajuoksusta kuoleman kanssa ja rakkaudesta väkivallan keskellä. N: Peter Franzén, Irina Björklund, Kari Heiskanen, Taisto Reimaluoto, Kari Väänänen. O: Olli Saarela.
Juhla juhlana ja muistot eivät kulje yhtä matkaa. Eletään kaksoiselämää, kun minä en voi elää edes tätä yhtäkään, etteikö joku piispakokelas pahoittelisi osoittenmuutoksiani. Olisi anteeksipyynnön paikka tai ainakin totuuskomisio pitäisi kutsua koolle, että elämää voisi jatkaa. Isäni sai haudalle havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin meiltä lapsilta kiitokseksi kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Sijoittajat käyvät kauppaa tästä perinnöstä.

Kotimaa |

Sunnuntaina vietetään kansallista veteraanipäivää

Veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987. Juhlaa vietetään Lapin sodan päättymispäivänä 27.4., jolloin Suomi irtaantui toisesta maailmansodasta vuonna 1945.

11.7.1941 

 



Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)