Mosse ja minä 22.11.2013
1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin Dallasissa.
Tapahtumahetkellä olin Helsingin Munkkivuoressa. Keväällä oli minua opettettu kovakouraisesti tai yritetty hukuttaa kuin kesäkissat säkkiin suljettuna. Oli kuitenkin onni myötä, että selvisin lammesta ylös. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet.
Tuo aika ei eroa niistä edeltäneistä kahdeksasta vuodesta, jotka ulkokuntalaisena vietin vieraalla paikkakunnalla oppikoulussa oppiakseni kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Tilkkutieteen ylioppilaana tein tuhansia eripistoja, neuloin silmukoita nurin ja oikein. Keväällä loppuivat säästetyt rahat, näin nälkää ja lopputyötä piti pienentää alkutekijöihinsä. Vanhapiikaopettajat pitivät suurimpana hyveenä käsityönopettajalle pysyä naimattomana.
Tästä mainitsi metsäretkellä lankojen värjäystä esittelevä myrkkyseitikkitohtoriksi väitellyt samassa koulussa alkuoppinsa hakenut. Minua ei valittu koulutukseen, viivyin kesän kesätyössä ja maksoin vanhemmilta lainaamani rahat takaisin. Tekstiilikemian sanastosta oli kuitenkin hyötyä naisvaltaisessa työpaikassa 1970 -luvulla.
Akkasakki lakkasi puhumasta työssä, kun joku oli nähnyt minut vappuhatussa Lahden torilla. Mallimestari meni samaan halpaan ja puhutteli Maire-maisteriksi. Toimitusjohtajan kanssa meillä oli yhteinen sopimus 27 pennin palkankorotuksesta. Kättä päälle etten leuhkisi muille saaneeni lisäpalkkaa eikä se näkyisi luottamusmiehen palkkatilastoissa.
Lions-jäsen: Klubin on päästävä eroon turhasta pönötyksestä (22.11.2013 15:07)
Vaiettuani 50 vuotta kaikesta tapahtuneesta palasin syntymäkuntaani isän hätääntyneen puhelinsoiton jälkeen. Siitä alkoi ikänsä paikallaan pysyneiden leijoniksi ja lady-leijoniksi muuttuneiden vallan alla. Kunnan johtajat ja sosiaalijohtajat olivat muualta tulleita. Suurin saavutus on hautausmaalla nälkään kuolleitten tai tapettujen joukkohaudalla patsas, johon on merkitty kullatuin kirjaimin, kenenkä toimesta patsas on hankittu. Valkoiset veteraani seurasivat samaa toimintaohjetta. Jakoivat keskenään järjestössä rahat ja kuntoutusvuorot. Isälleni luvattiin kuoltua havuseppele haudalle. Isä olisi suonut sen ilon Öllin isälle sanoen.
- Ehtiihän tuon sittenkin.
En pyytänyt ja pönöttäjät jäivät ilman peijaisia. Ei ollut siantappopäivä paskaharakoille tappaisten toivossa.
Ihalainen: Työelämän sopimustapoja pitää muuttaa (23.11.2013 9:26)
Ihalainen ei halunnut jäädä eläkkeelle, olihan ministerin pesti houkutteleva vaikuttamisen paikka. Vähän on muutoksia tapahtunut työpaikkojen vähentyessä, työttömien määrän lisääntyessä, nuorten syrjäytyessä, palkanmaksajien loppuessa. Kaikki haluavat vain voittoja sijoittajina. Tämä asia on vielä vaiheessa Tiekarttana Länsirannalla. Siellä kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina ovat edunsaajina.
Kunnanjohtaja näki tilaisuutensa tulleen. Mäntyharjussa vapautuisi kunnanjohtajan paikka edellisen jäädessä eläkkeelle. Hän kävi Tuusniemellä kääntymässä ja nyt hän on matkalla Heinolan kaupunginjohtajaksi.
Nykyinen kunnanjohtajakin siirtyisi suurempiin saappaisiin, mutta ei tullut haastattelun jälkeen valituksi. Katujätkä -projektissa olin hyväksikäytetty.
Kysyn kunnanjohtajalta.
-Tietääkö hän, mitä hänen alaisensa virkansa puolesta touhuavat? Pöytäkirjoista luen päätöksen tunnetilassa, kuinka suuren halventavan päätöksen he tekivät päättäessään uudelleen tiemaksun olemattomasta lomakiinteistöstä.
Työelämän sopimustapoja pitää muuttaa. Sovituista asioista on pidettävä kiinni. Mitä kunnassa sovitaan, sitä ei pidä lainlaatijan asetuksillaan vesittää. Näin on käynyt omaishoitotilanteessa. Laitospaikat purettiin eikä avopalveluita kehitetty tilalle.
Kesällä 1989 oli vanhempieni luona kaksi kuukautta. Tili jäi miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Halvaantunut äiti laitokseen ja isä sairaalakierteessä syöpänsä kanssa.
Vuoden kuluttua äiti ilmoitti tahtovansa laitokseen lopullisesti. Siihen hätään isä soitti aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa laitokseen.
- Minä tulen.
Näistä asioista sovittiin etukäteen. Kunta maksaisi 1700 mummonmarkkaa kahden laitospaikan säästymisestä. Jouluksi 1990 olin Tuusniemellä. Patja komerossa rullalla päivisin, yöksi levitin sen lattialle. Henkilökohtaiset tavarat kahdessa kassissa. Siihen loppui minun oma elämä kymmeneksi vuodeksi. Ailuksen tarinaan verrattuna se on selviämistarina 4. käskyn noudattamisesta ja siihen liittyvästä lupauksesta. Sijoittajat jakavat perintöäni ja millähän oikeudella? Kuka ministeri olisi vastausvuorossa?
Tapahtumahetkellä olin Helsingin Munkkivuoressa. Keväällä oli minua opettettu kovakouraisesti tai yritetty hukuttaa kuin kesäkissat säkkiin suljettuna. Oli kuitenkin onni myötä, että selvisin lammesta ylös. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet.
Tuo aika ei eroa niistä edeltäneistä kahdeksasta vuodesta, jotka ulkokuntalaisena vietin vieraalla paikkakunnalla oppikoulussa oppiakseni kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Tilkkutieteen ylioppilaana tein tuhansia eripistoja, neuloin silmukoita nurin ja oikein. Keväällä loppuivat säästetyt rahat, näin nälkää ja lopputyötä piti pienentää alkutekijöihinsä. Vanhapiikaopettajat pitivät suurimpana hyveenä käsityönopettajalle pysyä naimattomana.
Tästä mainitsi metsäretkellä lankojen värjäystä esittelevä myrkkyseitikkitohtoriksi väitellyt samassa koulussa alkuoppinsa hakenut. Minua ei valittu koulutukseen, viivyin kesän kesätyössä ja maksoin vanhemmilta lainaamani rahat takaisin. Tekstiilikemian sanastosta oli kuitenkin hyötyä naisvaltaisessa työpaikassa 1970 -luvulla.
Akkasakki lakkasi puhumasta työssä, kun joku oli nähnyt minut vappuhatussa Lahden torilla. Mallimestari meni samaan halpaan ja puhutteli Maire-maisteriksi. Toimitusjohtajan kanssa meillä oli yhteinen sopimus 27 pennin palkankorotuksesta. Kättä päälle etten leuhkisi muille saaneeni lisäpalkkaa eikä se näkyisi luottamusmiehen palkkatilastoissa.
Lions-jäsen: Klubin on päästävä eroon turhasta pönötyksestä (22.11.2013 15:07)
Vaiettuani 50 vuotta kaikesta tapahtuneesta palasin syntymäkuntaani isän hätääntyneen puhelinsoiton jälkeen. Siitä alkoi ikänsä paikallaan pysyneiden leijoniksi ja lady-leijoniksi muuttuneiden vallan alla. Kunnan johtajat ja sosiaalijohtajat olivat muualta tulleita. Suurin saavutus on hautausmaalla nälkään kuolleitten tai tapettujen joukkohaudalla patsas, johon on merkitty kullatuin kirjaimin, kenenkä toimesta patsas on hankittu. Valkoiset veteraani seurasivat samaa toimintaohjetta. Jakoivat keskenään järjestössä rahat ja kuntoutusvuorot. Isälleni luvattiin kuoltua havuseppele haudalle. Isä olisi suonut sen ilon Öllin isälle sanoen.
- Ehtiihän tuon sittenkin.
En pyytänyt ja pönöttäjät jäivät ilman peijaisia. Ei ollut siantappopäivä paskaharakoille tappaisten toivossa.
Ihalainen: Työelämän sopimustapoja pitää muuttaa (23.11.2013 9:26)
Ihalainen ei halunnut jäädä eläkkeelle, olihan ministerin pesti houkutteleva vaikuttamisen paikka. Vähän on muutoksia tapahtunut työpaikkojen vähentyessä, työttömien määrän lisääntyessä, nuorten syrjäytyessä, palkanmaksajien loppuessa. Kaikki haluavat vain voittoja sijoittajina. Tämä asia on vielä vaiheessa Tiekarttana Länsirannalla. Siellä kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina ovat edunsaajina.
Kunnanjohtaja näki tilaisuutensa tulleen. Mäntyharjussa vapautuisi kunnanjohtajan paikka edellisen jäädessä eläkkeelle. Hän kävi Tuusniemellä kääntymässä ja nyt hän on matkalla Heinolan kaupunginjohtajaksi.
Nykyinen kunnanjohtajakin siirtyisi suurempiin saappaisiin, mutta ei tullut haastattelun jälkeen valituksi. Katujätkä -projektissa olin hyväksikäytetty.
Kysyn kunnanjohtajalta.
-Tietääkö hän, mitä hänen alaisensa virkansa puolesta touhuavat? Pöytäkirjoista luen päätöksen tunnetilassa, kuinka suuren halventavan päätöksen he tekivät päättäessään uudelleen tiemaksun olemattomasta lomakiinteistöstä.
Työelämän sopimustapoja pitää muuttaa. Sovituista asioista on pidettävä kiinni. Mitä kunnassa sovitaan, sitä ei pidä lainlaatijan asetuksillaan vesittää. Näin on käynyt omaishoitotilanteessa. Laitospaikat purettiin eikä avopalveluita kehitetty tilalle.
Kesällä 1989 oli vanhempieni luona kaksi kuukautta. Tili jäi miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Halvaantunut äiti laitokseen ja isä sairaalakierteessä syöpänsä kanssa.
Vuoden kuluttua äiti ilmoitti tahtovansa laitokseen lopullisesti. Siihen hätään isä soitti aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa laitokseen.
- Minä tulen.
Näistä asioista sovittiin etukäteen. Kunta maksaisi 1700 mummonmarkkaa kahden laitospaikan säästymisestä. Jouluksi 1990 olin Tuusniemellä. Patja komerossa rullalla päivisin, yöksi levitin sen lattialle. Henkilökohtaiset tavarat kahdessa kassissa. Siihen loppui minun oma elämä kymmeneksi vuodeksi. Ailuksen tarinaan verrattuna se on selviämistarina 4. käskyn noudattamisesta ja siihen liittyvästä lupauksesta. Sijoittajat jakavat perintöäni ja millähän oikeudella? Kuka ministeri olisi vastausvuorossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti