maanantai 7. syyskuuta 2009
Muumioita museossa Päivän puheenaiheet voin tarkistaa vuosiluvuista ja kirjoittaa muistelluista blogeista. Erilleen muutto tuosta miehestä, joka elämällään pakottaisi lapset muuttamaan lastenkotiin. Se oli tullut selväksi. He tiesivät enemmän tapahtumista kotona kuin minä. Kävinhän työssä naapurikunnassa ja tulin kotiin iltakymmeneltä.
Muutto uuteen kotiin, jossa kosteus ei vielä ollut kuivunut. Virkatodistuksesta luin; elää avioliitossa (X) rastina ruudussa miehen kanssa. Näin ei voinut avioliitto jatkua, olihan kulissit pidetty pystyssä 21 vuotta. Tuomittuna avioeroon oli helpompi hengittää.
Nimenmuutos purki suojan kattohaikararituaalista. Ammattini perusteella vanhat miehet tekivät tuttavuutta. Pyörittelivät uimahousujaan etusormessa tullessaan hierontaan, tarvitsiko niitä pukea tai kenellä housut oli jalassa, pyytäisinkö ne riisumaan.
Viimeiset housut palautin joulukorttina asiakkaalle, joka varmuuden vuoksi jätti käydessään housunsa säilytykseen. Siihen sisältyi jo muistinmenetyksen ja muistamisen piirteitä. Sain rouvalta joulukortin kiitokseksi palautuksesta.
Vuosituhannen vaihtuessa isä veteli viimeisiään vuodeosastolla. 6.2.2000 valittiin maalle uusi presidentti. Seuraavana aamuna isä kuoli. Kunnioituksen kohde poistui paimentamaan Tuonelan karjaa. Vallankäyttäjille ei ole muuta suojaa kuin minkä 4. käskyn selitysosassa luvataan asioiden oikeasta hoidosta.
Minulle se merkitsi verkkokirjoitustaidon hankkimista. Hankittavaksi suositellut laitteet olivat viime vuosituhannelta. Vanhenivat alta aikayksikön, vaikka sukupolvenvaihdoksessa olin uhonnut hankkivani viimeiset versiot Vihtaniemelle palattuani. Presidentit, olleet ja menneet, olivat ajatuksiltaan vanhakantaisia, olihan meillä käytössä suljetun yhteiskunnan säännöt.
Vasta Koiviston lähestyessä 90. syntymäpäiväänsä oikaistiin väärinkäsitys "viileästä suhtautumisesta Viron itsenäisyyteen". Minullakin oli väärinkäsitys, miksi Koivisto on hautajaiskuvassa, jos on sitä mieltä, että Viron itsenäisyys on heidän oma asiansa.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen on turha patseerailla haudoilla, jos eläessä ei ole minkään arvoinen. Siksi en tee kunniakäyntejä riemuylioppilaana haudoilla. Se on rinnastettavissa rikollisen paluuna rikospaikoille.
Kevan Aasian-reissun todellinen hinta paljastui Tarkastan lakkiaispäivän juhlaillallisen hinnan tirripaistista ja talkkunasta. Illalliskortin hinta 1200 mummonmarkkaa. Ketään en muista tulleen omin eväin 1961. Shokissa poistuin kuitenkin juhlista, vieraalta paikkakunnalta. Hiekka vain, pölynvalkoinen hiekka vain....
Opettaja vaatii Salpaukselta 46 000 euroa (26.11.2013 16:19)
Ongelmat alkoivat työtapaturmasta: sisäjalkapallokisassa.
Oma vakuutukseni työtapaturmasta suojeli sekaantumasta asiakkaisiin. Jos he vielä epäilivät oikeuksiaan tuntemisen kautta minuun, hautasin heidät elävältä eroottiseen hautausmaahan. Se toimii woodoo-menona tänä päivänä.
Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nyt se asia on kukkapenkissä.
Kesällä kerran kävin maalla. Kävelin paljain jaloin, niin kuin kerran tieni aloin. Sain punkin veriaterialle ja siitä niveltulehduksen. Sillä silmänräpäyksellä olinkin kulunut, vanha akka, jolla nivelet on tohjona. Särkyneet siivet ja murtuneet mielet saavat palkkansa tämän päivän tietämyksellä.
Ville oli eläväinen poika, veti Railia tukasta ja lusikoi hiustukolla maustamansa vellin mukisematta. Edistyi tavaamisessa SI-SI-SI. Se kuulosti niin hyvältä. Hänen vanha äitinsä kävi koululla puhumassa perhetilanteesta, Villen isä oli sodassa tärähtänyt, mutta ei kuitenkaan tapettu.
Mikä lie ollut yläkoulunopettaja, kun järjesti juoppojuhliensa huviksi raahata minut lampeen? Show must go!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti