lauantai 30. marraskuuta 2013

Kun isä lampun osti ja äiti sen särki

HS: Suomi ei enää loista koululaisvertailussa (30.11.2013 9:28)

Kun taloyhtiö joutui huijarin kynsiin

Vanhat otsikot heräävät uudelleen eloon isän lampun ostosta tämän päivän taloyhtiön joutumisesta huijarin kynsiin. Kopioin linkin blogiin muistuttamaan, että näin on käynyt ja käy vielä monta kertaa ennen talouden madonlukujen päättymistä. Sen jälkeen ostetaan taas lamppu tai ehkä varapäre muistetaan valon antajana. Ainakin mitä kaamosaikaan tulee. Ollaan kuunvalon kanssa kulun piällä. 

Tyttären perhe teki jouluvalmisteluja 1994. Viettäisin joulun heidän luonaan. Lähtö koki takapakin. Kotimieheksi isän luokse lupautunut perui tulonsa. Varamies lupasi tulla. Kuopion asemalla odottelin junan tuloa. Korttitelineessä punainen kortti piti sisällään lähtövaikeukeuden. Ostin kortin ja ajattelin.
-Tämän sinä vielä tunnet nahoissasi. Ajatus on käynyt toteen tavallaan omaishoitoaikana. Vielä tänäkin päivänä, jos joku on pistänyt kalikoita rattaisiin sunnitelmieni toteutumisen estämiseksi.

Tauti tanssi talvitiellä
 

Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.


Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. -Lauri Viita 


Ennen tuota ikimuistoista joulumatkaa selvisi omaishoidon koodi, joka on uunituorena julkistettu kehysriihessä laitospaikkojen vähentämisenä kehittämättä mitään liian sairaiden kotona selviämiseksi. Sateenkaarihallitus kohta kaikkia komentaa, meitäkin jotka noudatamme kymmentä käskyä. Heidän laatimansa lait kumoavat käskyt ja kaaos on tulossa ja tuli jo 1991, jolloin aloitin laitospaikkaa tarvitsevien vanhempieni kotona hoitamisen etukäteen sovitulla kunnallisella kotihoidontuella (1700 mummonmarkkaa/kk) 
Se oli pohjanoteeraus jouluna 1990. Tänä jouluna 2013 se on jotakin muuta tai on olematta.
Kone haluaa muotoilla tekstin puolestani tehdäkseen näkyväksi ja kuuluvaksi minulle annetun äänen ja verkkokirjoitustaidon. Presidentin kyselytunnin jälkeen kone muotoilee uudelleen.

 

R.I.P Äidille:


FERNANDO PESSOA: HETKIEN VAELLUS 1974 Ricardo Reis, Mestari 12.6.1914

Mestari, levollisia
ovat kaikki hetket
jos menetämme ne
kuin maljakkoon
kukkia asetellen.

Ei ole suruja
eikä ilojakaan
elämässämme.
Taitakaamme siis,
viisaat varomattomat,
ei elää siitä,

vaan kulkea sen halki,
tyynen järkkymättöminä,
pitäen lapsia
opettajinamme,
ja silmät täynnä Luontoa...

Aika kuluu,
ei kerro meille mitään.
Vanhenemme.
Taitakaamme melkein
vahingoniloisina
tuntea lähtevämme.

Ei kannata
tehdä elettäkään.
Emme mahda mitään
julmalle jumalalle
joka ahmii omat lapsensa.

Poimikaamme kukkia.
Kastakaamme ohimennen
keveästi kätemme
rauhallisiin jokiin
oppiaksemme
itsekin rauhallisiksi.

Auringonkukat, auringolle
alati kuuliaiset,
elämästä poistukaamme
tyyninä, katumatta
edes sitä
että olimme eläneet.

 

R.I.P Isälle: Tässä maailmassa osoita paikkani

ON OPITTAVA UUDESTAAN

On opittava uudestaan
painamaan korva maata vasten, 

kuuntelemaan tämän maakunnan kalliopohjaa,
sen suurten soiden hengitystä,
herättävä huomaamaan, että ne ovat hengissä.
hongikkojen pihka, koivujen mahla,
niittyvillan hohto ja kaiken sen,
mikä kasvaa matalalla.
On kiivettävä takaisin vaarojen laelle
ja katsottava kauas, nähtävä miten vihreä vaihtuu
siniseksi, ja sininen harmaaksi,
seurattava pohjoisesta etelään liukuvien saarien liikettä,
mentävä mukaan,
luotettava liikkeen suuntaan
pohjoisesta etelään, ja etelästä pohjoiseen.

Aukaise ovi isäsi aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrä karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Mene veljesi ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaise ovi äitisi äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Mene uudestaan vanhalle kotimäelle, tartu ovenkahvaan,
sivele hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntele,
se helähtää.
Valmista tilaa sen soitolle,
luo laaja kaikupohja, sinun on se tehtävä,
valmista sydämesi sali avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaienna sydämesi kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on sinun. Mikään ei ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenten.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten.
Ja meidän on ne herätettävä.
-Anna-Maija Raittila
Parattiisini Puut Runoja
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997

maanantai 17. joulukuuta 2007


I tallskogen
 

perjantai 30. marraskuuta 20013

ja huomenna en tiedä. 
Missä?

perjantai 29. marraskuuta 2013

Es tardi



Wir suchen Protagonisten für die neuen Folgen von „Goodbye Deutschland - Die Auswanderer“ (VOX).
Du planst eine Auswanderung in ein fremdes Land, lebst schon dort oder möchtest Deutschland verlassen, um Deinen Traum vom großen Abenteuer wahr werden zu lassen?
Du hast Lust, Dich bei diesem mutigen Schritt mit der Kamera begleiten zu lassen?
Vielleicht kennst Du aber auch jemanden, der bald „Goodbye Deutschland“ sagen wird?
Dann melde Dich bei uns!


Hän levitti kartan pöydälle ja esitteli uutta maata, johon hän muuttaisi loppuelämän ajaksi. Tulisinko mukaan? kysymys monennenko kerran. En ole laskenut, mutta katson nuo kerrat, kun pimeys haihtuu tai kaamos tulee etelämmäksi.
Suomi ei tulisi kysymykseen hänelle, olihan meillä ainakin kaksi ydinvoimalaa.  Hän ei vielä silloin tiennyt, mikä häntä odotti.  

http://static.iltalehti.fi/sarjakuvat/Fingerpori_20131128.gif 

Mummon prokura oli vielä keskeneräinen Tuusniemellä. Omaishoitajana minua pidettiin kaiken omistajana. Vanhemmilleni annoin lupauksen hoitaa kaikki loppuun asti 1/8 mandaatilla. Verottaja on kysynyt tositteita, sainko kaikki lahjaksi. Pankinjohtaja sulki tilit ja monta muuta asiaa, mitä piti hoitaa. Testamentistä oli kysymys. Se säästi minut monelta tyhjältä työltä. Viimeisenä; ei peruttu yhteistä hautapaikkaa.
R.I.P
Runo - Aila Meriluoto 
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.

 On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

 
- Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
 

Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. -
 

Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä…
Jäi hymyily surullinen.


Henkien taistelu ihmetyttää.

Verkkokirjoittajan talo vähän ennen kyyneleitä

Raamatun välissä oli muutakin kuin nunnan viesti. Sen olen nähnyt elokuvassa Okalinnut. Verkkokirjoittajan talossa ei ole seiniä eikä ikkunoita. Voin vapaasti tulla ja mennä, mennä ja tulla. Voin olla yhtä aikaa nuori ja vanha, vanha ja nuori. 
dna ryhtyi pottuilemaan ostaessaan PHNetin liiketoiminnan. Kotisivut menivät sekaisin. Nyt uuteen osoitteeseen siirossa tapahtui jokin välilehti, irtolehti virhe. Jospa tietokonetohtori pystyy ne korjaamaan. Sitä varten on leivän keskellä reikä. Olenkin opetellut ostamaan reikäleivän reikiä. Auf Wiedersehen!

Leivän keskellä on reikä
taivaan tulla ja mennä,
ajatuksen hengittää
- ei pelkästään leivästä.
Inka Kivi: Runoa ja ruisleipää 2010


Vinttikamarissa: Colleen McCullough: Okalinnut

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Keskutaeheytys

73 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Mummo-Mari kuoli, äidin sisko Hilkka kuoli keltatautiin, jäi kaksi pientä lasta. Seuraavana kesänä synnyin minä punaisen heinäkuun päivänä. Isä rintamalla, isoisä vierihoitajana vastasyntyneelle ja kahden vanhemman jaloillaan juoksevan vahtina äidin huolehtiessa ulkotöistä ja parista lehmänkantturasta. Se oli elämän alku. Mihin ne vuodet katosivat? Mistä löytyy ne 50 miestä, jotka takaavat syntyvyyden Tuusniemen kunnan alueella. Ei mistään. Sijoittajat ottavat mitä irti saavat.
 
 Ei Luoja kiellä suuria ajattelemasta.

MOT: Bisnesunelmia Pietarista
Kuuntelen tarkasti bisnesunelmista Tuusniemellä  lapsuuskodin halkomisen jälkeen. Kaikki saivat velattomat osuudet, lohkottiin tontit ja merkittiin rajat. Kantatila jäi meidän kolmen mökittömän osuudeksi. Kantatila sisältää metsän ja vanhan rakennuspaikan, koska sitä ei ole muuksi muutettu. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoituksillaan edunsaajana. 

Pyysin tietoimituksen saadakseni perintöosan käyttöömme. Kunnalla oli suuret suunnitelmat ottaa meidän ranta sijoittajien viihde- ja vapaa-ajan käyttöön kunnan pienellä (500 €) rahalla veneluiskan rakentamiseen ja EU:n suurella rahalla (100 000 €). Meidän ranta oli ryöstön kohteena. 

Tietoimitus päättyi joukkoraiskausta muistuttavaan kohtaukseen. Kunnan ukkoja 6 ja minä onneton nainen en pystynyt pitämään puoliani lahjottua tuomarin virkaa hoitavan maanmittauslaitoksen jakomiestä vastaan. Maksoin toimituskulut, ja asia etenesi seuraavaan vaiheeseen, veneluiskan rakentamiseen. 
Se oli seuraavana keväänä tiekokouksen esityslistalla. Minulle tuli kiire ilmoittaa nuorille, mitä siellä on tekeillä. Jos he eivät puolustaisi perintöosaansa nyt, veneluiska rakennetaan eikä sitä voi sen jälkeen estää. 
En osallistunut tiekokoukseen. Nuoret valtakirjalla edustivat meitä vanhoja. Tuloksena ettei tiekunta omista maata ja rantaa eikä toisen maalle saa rakentaa.

Woodoo-menot jatkuvat, uskottumies alkoi tärisemään kysyessäni, mitä perkeleitä he luulivat olevansa maksattaessaan minulla lahjotuista päätöksistä. Taisi kysymys vähän koskettaa. Ulosottomies istuu pyörätuolissa, kun tauti tanssi heidän suunnitelemallaan talvitiellä. 
Tiekunta ei vielä ole ottanut opikseen. He laskuttavat olemattomasta lomakiinteistöstä saman kuin venäläisten hirsilinnojen omistajilta.
Jatkan turvatalossa oleskelua ja katson mikä MOT -ohjelma käsittelee omaishoidon kautta estetyn sukupolvenvaihdoksen yli 100 vuotta suvun halussa olleessa lapsuuskodissa. Kuntauudistus odottaa ja Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas odottaa muukalaisten hautausmaan toteutumista lapsuuskodin uimarannassa.

He kehittävät Lahtea ensi vuonna Keskustaeheytyksen hallituksessa (27.11.2013)

Kutsu: kotiin ja sassiin

maanantai 7. syyskuuta 2009
Muumioita museossa 

Päivän puheenaiheet voin tarkistaa vuosiluvuista ja kirjoittaa muistelluista blogeista. Erilleen muutto tuosta miehestä, joka elämällään pakottaisi lapset muuttamaan lastenkotiin. Se oli tullut selväksi. He tiesivät enemmän tapahtumista kotona kuin minä. Kävinhän työssä naapurikunnassa ja tulin kotiin iltakymmeneltä. 

Muutto uuteen kotiin, jossa kosteus ei vielä ollut kuivunut. Virkatodistuksesta luin; elää avioliitossa (X) rastina ruudussa miehen kanssa. Näin ei voinut avioliitto jatkua, olihan kulissit pidetty pystyssä 21 vuotta. Tuomittuna avioeroon oli helpompi hengittää. 
Nimenmuutos purki suojan kattohaikararituaalista. Ammattini perusteella vanhat miehet tekivät tuttavuutta. Pyörittelivät uimahousujaan etusormessa tullessaan hierontaan, tarvitsiko niitä pukea tai kenellä housut oli jalassa, pyytäisinkö ne riisumaan.

Viimeiset housut palautin joulukorttina asiakkaalle, joka varmuuden vuoksi jätti käydessään housunsa säilytykseen. Siihen sisältyi jo muistinmenetyksen ja muistamisen piirteitä. Sain rouvalta joulukortin kiitokseksi palautuksesta. 

Vuosituhannen vaihtuessa isä veteli viimeisiään vuodeosastolla. 6.2.2000 valittiin maalle uusi presidentti. Seuraavana aamuna isä kuoli. Kunnioituksen kohde poistui paimentamaan Tuonelan karjaa. Vallankäyttäjille ei ole muuta suojaa kuin minkä 4. käskyn selitysosassa luvataan asioiden oikeasta hoidosta.

Minulle se merkitsi verkkokirjoitustaidon hankkimista. Hankittavaksi suositellut laitteet olivat viime vuosituhannelta. Vanhenivat alta aikayksikön, vaikka sukupolvenvaihdoksessa olin uhonnut hankkivani viimeiset versiot Vihtaniemelle palattuani. Presidentit, olleet ja menneet, olivat ajatuksiltaan vanhakantaisia, olihan meillä käytössä suljetun yhteiskunnan säännöt. 
Vasta Koiviston lähestyessä 90. syntymäpäiväänsä oikaistiin väärinkäsitys "viileästä suhtautumisesta Viron itsenäisyyteen". Minullakin oli väärinkäsitys, miksi Koivisto on hautajaiskuvassa, jos on sitä mieltä, että Viron itsenäisyys on heidän oma asiansa. 

Jokainen ihminen on laulun arvoinen on turha patseerailla haudoilla, jos eläessä ei ole minkään arvoinen. Siksi en tee kunniakäyntejä riemuylioppilaana haudoilla. Se on rinnastettavissa rikollisen paluuna rikospaikoille.

Kevan Aasian-reissun todellinen hinta paljastui Tarkastan lakkiaispäivän juhlaillallisen hinnan tirripaistista ja talkkunasta. Illalliskortin hinta 1200 mummonmarkkaa. Ketään en muista tulleen omin eväin 1961. Shokissa poistuin kuitenkin juhlista, vieraalta paikkakunnalta. Hiekka vain, pölynvalkoinen hiekka vain....

Opettaja vaatii Salpaukselta 46 000 euroa (26.11.2013 16:19)

Ongelmat alkoivat työtapaturmasta: sisäjalkapallokisassa. 
Oma vakuutukseni työtapaturmasta suojeli sekaantumasta asiakkaisiin. Jos he vielä epäilivät oikeuksiaan tuntemisen kautta minuun, hautasin heidät elävältä eroottiseen hautausmaahan. Se toimii woodoo-menona tänä päivänä. 
Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nyt se asia on kukkapenkissä. 

Kesällä kerran kävin maalla. Kävelin paljain jaloin, niin kuin kerran tieni aloin. Sain punkin veriaterialle ja siitä niveltulehduksen. Sillä silmänräpäyksellä olinkin kulunut, vanha akka, jolla nivelet on tohjona. Särkyneet siivet ja murtuneet mielet saavat palkkansa tämän päivän tietämyksellä. 
Ville oli eläväinen poika, veti Railia tukasta ja lusikoi hiustukolla maustamansa vellin mukisematta. Edistyi tavaamisessa SI-SI-SI. Se kuulosti niin hyvältä. Hänen vanha äitinsä kävi koululla puhumassa perhetilanteesta, Villen isä oli sodassa tärähtänyt, mutta ei kuitenkaan tapettu.
Mikä lie ollut yläkoulunopettaja, kun järjesti juoppojuhliensa huviksi raahata minut lampeen? Show must go!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tiiliasema

  Rautatieasema Kuva: Anna-Kaisa Kojo 

En katsonut taakseni syyskuussa 1966, kun tulin junalla ensimmäisen kerran Lahteen. Asemarakennus on ollut iät ja ajat samalla paikalla. Ovelle pääsee kadulta luiskaa pitkin, mutta pysäköintialueelta painiketta painamalla lähelle hissiä ja sitä kautta asematunneliin. Se siitä ja sen kestävyydestä. 

Operaatio varkaus oli alkanut.  En tullut varastamaan vaan katsomaan, mitä työtä Lahti tarjoaisi perheen toimeentuloa varten. Mieleen palaa poliisin varkaalle antama siunaus varkauden kohteeksi joutuneen kuulustelussa. 
- Sinulta saa ottaa, kun et pidä parempaa huolta rahoistasi. Pitkäkyntinen oli käynyt läpi vieraan takintaskuja. Löysi pankkikirjan. Otti sen, tyhjensi tilin pankissa ilman valtakirjaa ja palautti pankkikirjan takaisin puvuntaskuun. 

Näin on käynyt minulle milloin kenenkin mandaatilla. Viimeisin tuomari istuu kaupungintalolla päättämässä puolueryhmänsä puheenjohtajana kaupungin asioista. Kansa valitsee päättäjänsä ja hyväksyy toimintatavat, kuka eniten ehtii kahmimaan itselleen. Siitä riittäisi kestitystä valitsijoille, on verrattavissa Kevan kestityksiin tai minua lähempänä olevaa Savolaista balladia.

- Pankinjohtaja Jääskeläinen Pohjois-Savosta, päätti ostaa rantapalstan ja perustaa huvilan. Kun ihminen on johtaja eikä omista huvilaa, se on melkein niin kuin pastori ilman upseerin arvoa.

- Äläpäs huoli Jääskeläinen, sanoi Jalkanen. Tiihosen tila on kiinnitetty meiän pankille, pankki myö mehtän sinulle ja sinä myöt sen minulle ja minä poika myön sen Mehtäliitolle harvennushakkuuseen.  

Tuhannen ja 95 yön tarina ei vielä tähän päättynyt. Radiopsykiatrini lupaa lisää merkityksiä diagnoosiin; Mikä meidät tekee hulluksi?

perjantai 22. marraskuuta 2013

Oma valinta

1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin Dallasissa.

Tapahtumahetkellä olin Helsingin Munkkivuoressa. Keväällä oli minua opettettu kovakouraisesti tai yritetty hukuttaa kuin kesäkissat säkkiin suljettuna. Oli kuitenkin onni myötä, että selvisin lammesta ylös. Oli paha paikka kertoa äidille, mistä mustelmat olivat tulleet. 
Tuo aika ei eroa niistä edeltäneistä kahdeksasta vuodesta, jotka ulkokuntalaisena vietin vieraalla paikkakunnalla oppikoulussa oppiakseni kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan.  Tilkkutieteen ylioppilaana tein tuhansia eripistoja, neuloin silmukoita nurin ja oikein. Keväällä loppuivat säästetyt rahat, näin nälkää ja lopputyötä piti pienentää alkutekijöihinsä. Vanhapiikaopettajat pitivät suurimpana hyveenä käsityönopettajalle pysyä naimattomana.

Tästä mainitsi metsäretkellä lankojen värjäystä esittelevä myrkkyseitikkitohtoriksi väitellyt samassa koulussa alkuoppinsa hakenut. Minua ei valittu koulutukseen, viivyin kesän kesätyössä ja maksoin vanhemmilta lainaamani rahat takaisin. Tekstiilikemian sanastosta oli kuitenkin hyötyä naisvaltaisessa työpaikassa 1970 -luvulla. 
Akkasakki lakkasi puhumasta työssä, kun joku oli nähnyt minut vappuhatussa Lahden torilla. Mallimestari meni samaan halpaan ja puhutteli Maire-maisteriksi. Toimitusjohtajan kanssa meillä oli yhteinen sopimus 27 pennin palkankorotuksesta. Kättä päälle etten leuhkisi muille saaneeni lisäpalkkaa eikä se näkyisi luottamusmiehen palkkatilastoissa.

Lions-jäsen: Klubin on päästävä eroon turhasta pönötyksestä (22.11.2013 15:07)

Vaiettuani 50 vuotta kaikesta tapahtuneesta palasin syntymäkuntaani isän hätääntyneen puhelinsoiton jälkeen. Siitä alkoi ikänsä paikallaan pysyneiden leijoniksi ja lady-leijoniksi muuttuneiden vallan alla. Kunnan johtajat ja sosiaalijohtajat olivat muualta tulleita. Suurin saavutus on hautausmaalla nälkään kuolleitten tai tapettujen joukkohaudalla patsas, johon on merkitty kullatuin kirjaimin, kenenkä toimesta patsas on hankittu. Valkoiset veteraani seurasivat samaa toimintaohjetta. Jakoivat keskenään järjestössä rahat ja kuntoutusvuorot. Isälleni luvattiin kuoltua havuseppele haudalle. Isä olisi suonut sen ilon Öllin isälle sanoen.
- Ehtiihän tuon sittenkin.
En pyytänyt ja pönöttäjät jäivät ilman peijaisia. Ei ollut siantappopäivä paskaharakoille tappaisten toivossa. 

Ihalainen: Työelämän sopimustapoja pitää muuttaa (23.11.2013 9:26)

Ihalainen ei halunnut jäädä eläkkeelle, olihan ministerin pesti houkutteleva vaikuttamisen paikka. Vähän on muutoksia tapahtunut työpaikkojen vähentyessä,  työttömien määrän lisääntyessä, nuorten syrjäytyessä, palkanmaksajien loppuessa. Kaikki haluavat vain voittoja sijoittajina. Tämä asia on vielä vaiheessa Tiekarttana Länsirannalla. Siellä kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina ovat edunsaajina. 

Kunnanjohtaja näki tilaisuutensa tulleen. Mäntyharjussa vapautuisi kunnanjohtajan paikka edellisen jäädessä eläkkeelle. Hän kävi Tuusniemellä kääntymässä ja nyt hän on matkalla Heinolan kaupunginjohtajaksi. 
Nykyinen kunnanjohtajakin siirtyisi suurempiin saappaisiin, mutta ei tullut haastattelun jälkeen valituksi. Katujätkä -projektissa olin hyväksikäytetty.
Kysyn kunnanjohtajalta. 
-Tietääkö hän, mitä hänen alaisensa virkansa puolesta touhuavat? Pöytäkirjoista luen päätöksen tunnetilassa, kuinka suuren halventavan päätöksen he tekivät päättäessään uudelleen tiemaksun olemattomasta lomakiinteistöstä.

Työelämän sopimustapoja pitää muuttaa. Sovituista asioista on pidettävä kiinni. Mitä kunnassa sovitaan, sitä ei pidä lainlaatijan asetuksillaan vesittää. Näin on käynyt omaishoitotilanteessa. Laitospaikat purettiin eikä avopalveluita kehitetty tilalle.
Kesällä 1989 oli vanhempieni luona kaksi kuukautta. Tili jäi miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Halvaantunut äiti laitokseen ja isä sairaalakierteessä syöpänsä kanssa. 
Vuoden kuluttua äiti ilmoitti tahtovansa laitokseen lopullisesti. Siihen hätään isä soitti aikaisin aamulla.
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa laitokseen. 
- Minä tulen. 
Näistä asioista sovittiin etukäteen. Kunta maksaisi 1700 mummonmarkkaa kahden laitospaikan säästymisestä. Jouluksi 1990 olin Tuusniemellä. Patja komerossa rullalla päivisin, yöksi levitin sen lattialle. Henkilökohtaiset tavarat kahdessa kassissa. Siihen loppui minun oma elämä kymmeneksi vuodeksi. Ailuksen tarinaan verrattuna se on selviämistarina 4. käskyn noudattamisesta ja siihen liittyvästä lupauksesta. Sijoittajat jakavat perintöäni ja millähän oikeudella? Kuka ministeri olisi vastausvuorossa? 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Välimiesoikeus

Sielut kulkivat sateessa pe. 22.11.2013. Yksi kävi laukkunsa kanssa keuhkopolilla. Toinen totesi tulleensa hyväksytyksi hakemaansa koulutukseen.

Stonesoftin osake poistuu tänään Helsingin pörssistä

Välimiesoikeus tuli minulle selväksi, kun sijoittajat halusivat ottaa minun täysin maksetun työhuoneen. Se on maan tapa meillä ja pörssissä. Valkopää myi meidän velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. Siitä pitää huolen INTRUM JUSTITIA. Joskus niinkin, että lasku on maksettu. Monen välikäden kautta kulkiessaan joku tekee inhimillisen virheen. Selvityskierteestä joudutaan valituskierrokselle.

 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Näistä EDUISTA en luovu


43 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1970: Douglas Engelbartille myönnettiin patentti ensimmäisestä tietokonehiirestä.

S-Pankki kyselee tietojasi? No ei varmasti (Digitoday, 15.11.2013 21:37)

Elisa vahtii kotimiehen touhuja

Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puita, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.
Aaro Hellaakoski
http://www.vartsi.net/2013/11/18/maalari/ 

Kuvan tehden koivun lehden runon kopioin linkistä aamulukemisella. Oma runo on tallessa ruskeassa kirjekuoressa koivunlehtipankista. On vihreä kuin saunavastan lehti juhannuksena ennen vihtomista. 

Istuin kirkon kammarissa ja kaksi mainoskuvaa näkyi yhdellä silmäyksellä ikkunasta. Tuusniemen kirkko ja Koivunlehtipankki. 

Mitä minulla oli ennen verkkokirjoitustaidon oppimista?
Mitä minulla on tänään opittuani kirjoittamaan verkossa?
Ainakin Verkkolehti Värtsi, jonka luen joka aamu, jos olen kotona.

Se jääköön huomiseen 1

Lauantaiaamu kotona, ovikello soi vaativasti. Avaan oven ja näen kotikirkkoni soittajan takaa. Jokaisella ovella Tuuspellossa oli samanlainen konsulttiharjoittelija. Näin siniset silmät ja ehdin ottaa mallin äidin neulomasta villapiposta, väri luonnonvalkoinen, reunassa 2 nurin 2 oikein resori. Tuijotin ja odotin asian valkenemista. 

Nyt voin vastaukseni kirjoittaa näkyviin, tulihan se lausutuksi ministerin 'suulla suuremmalla' erottamisen jälkeen. "Mitähän se mahtaa sinulle kuulua?" Poika häkeltyy ja toistaa kysymyksen: "Mitä mieltä olet Raamatusta. Minulla on tässä esitteitä, joita lukemalla se selviää." Korotan ääntäni, poika häkeltyy vielä enemmän. Apuun rientää keinoemo. Kysyy, mikä on hätänä. Uudistan hänellekin saman kysymyksen. Takana näkyy nälkäpalkalla rakennettu kirkko. Se on meidän kirkko. Kolmessa päivässä oli rakennusryhmä nostanut uuden kirkon Tuusniemelle. Tiesin annetuista aiheettomista sairauslomatodistuksista, että voi osallistua uuden jumalan kirkonrakentamiseen. 

Meidän kirkosta tuli kadotuksen kirkko heidän suullaan sanottuna ja valtakunnan salin piti saada jäsenensä. Tämä käännyttäminen ei uponnut minuun ja olin kieltänyt heitä tulemasta ovellemme. Olin ollut ystävällinen aikaisemmin ja pyytänyt sisälle enkä päästänyt heitä lähtemään: " Nyt sanotte sanottavanne, miksi teillä on olosuhteisiin sopiva teema, kun ilmestytte vanhan isän ovelle." 
Paratiisin mahdollisuudesta oli kyse meidän omaishoitotilanteessa. Se voisi olla tässä ja nyt. Heidän tilaisuuden alkamisaika oli käsillä, joten he kiirehtivät lähtemistään. Viivytin vielä kysymällä lisää, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. 

Oli kuin pitsiliinan kaupustelija oli siunannut ennen päätöstä ja kuultuaan kielteisen "en osta" töpeskeli ympäriinsä manaten onnettomuuksia. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi ja kunnioitan ihmisten mielipiteen vapautta. Mutta jos edunvalvoja tulee meidän leiriin, puhuu läpiä päähänsä omaksi edukseen ääniä saadakseen. Vetäytyy vahingoniloisena sanojensa taakse: "On sellaiset pelisäännöt", että hierojat on verrattavissa katuhuoriin. Tällaisenko puheenjohtajan puolue valitsee? Erotutko eduksesi joukosta lääkäri- ja hautausurakoitsijaystäviesi kanssa. Mitä kertoo kirkosta eroaminen, vaaleissa nukkuminen, maaseudun tyhjeneminen, työpaikkojen loppuminen, leipäjonot, huostaanotot, psyykelääkkeet, huumeet ja heitteillejätöt - muusta kuin odotuksesta, että kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi. Siinä meillä rikkaus, että juhlat Kapernaumissa voi jatkua. 

Se jääköön huomiseen 2

Katson kirkonkammarissa suurista verhottomista ikkunoista kylälle. Pimeyteen heijastuu enkelimobilista moninkertainen liikkuva enkelparvi. Kirkko keskellä kylää valaistuna on saanut kilpailevia kirkkoja, mutta pankki jatkaa pankkikriisin pudotuspelissä selvinneenä kylän ainoana pankkina. 

Johtajat pörhistelevät onnestaan ja epäonnessaan. Sulkevat minulta tilit väärinkäytösten estämiseksi. Se ei ole tapa tänä päivänä, mutta se oli totta kohdallani omaishoitoajan viimeisinä vuosina. Uusi johtaja uudessa pankissa sanoi: 
- Vieraissa käyminen maksaa. En halunnut tuottaa kustannuksia uudelle pankille. Siirsin tilit monen katkeran keskustelun kautta pois meidän pankista uuteen pankkiin. Toimintatavat ovat kuitenkin samat pankin taholta, minut on siirretty eläkeläisten elohopeakerhoon. Perinteiset pankin tehtävät ottaa ja antaa rahaa ovat muuttuneet sijoittamiseksi ja sähköisesti siirrettäväksi maasta toiseen. Kun rahaa on tarpeeksi, siitä ei tarvitse puhua. Meidän köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Koivunlehden synnystä on runosäe, lisään sen kun tulee vastaan.

JK. on tullut ja mennyt, mutta lisäämättä on; illan tullen kuvan tehden - koivunlehden.

PS. "Se jääköön huomiseen 1" linkki ei näyttänyt postausta Tuusniemen kirkosta. Se on kadotettu vesihenkisin viihdykkein. Pokka pitää
Hyacinth löytää ihanteellisen picnic-paikan joen varrelta ja kutsuu valikoidun seurueen luonnon helmaan. Kukaan ei onnistu keksimään miten kieltäytyä kutsusta. Luvassa on ainakin reipasta soutelua.

Pankki on vielä tallella pelastettuna eikä Hyacinth  ole sotkeutunut omaisuudenhoitoyhtiöön.
20 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1993: Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal perustettiin Suomessa.

15.11.2016 katsoin tilisiirtoja koivunlehtipankista toiseen koivunlehtipankkiin. Eräpäivään menessä ei rahat tulleet tilille. Johtuiko se Tuusniemen pankin siirtymisestä osuuspankiksi takaisin. Loppunsa edellä etsii selviytymiskeinoja, eihän sillä enää kohta ole pankin tarvitsijoitakaan. 
R.I.P
Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puita, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.
-Aaro Hellaakoski

lauantai 16. marraskuuta 2013

Yhdessä ja erikseen

Adiós Amor Adiós - Demis Roussos

Vitas oli kovin nuori, kun vanha tekijä antoi hyväksynnän ystävälleen.
- Oh boy, oh boy, oh boy.

Tänään ilolla katson ja kuuntelen presidenttiparille valitsemaani Bird of Happines in Circus, jota tämä aika muistuttaa poliittisena pyörityksenä.

PikkukuvaVITAS - Птица счастья в цирке на Цветном / Bird of Happiness in Circus 

Itselleni katson tarkkaan, kuinka kevyttä voi kävely olla.
- Opettakaa minut uudelleen kävelemään! Sain borreliatulehduksen ja kävely muuttui varovaiseksi. Bakerinkysta polvitaipeessa esti rappujen kulkemisen vuorotahtia kuin västäräkki. Siinä oli syy minun kyyditsemiselle tekonivelleikkaukseen. Jollekin taholle terveydenhoidossa kuuluisi ohjata eteenpäin saamaan hoitoa eikä vain puhua oireista. Tiedän ne itsekin, ei siihen tarvitse uusia kuvia ottaa. 


Tänään kävin punnitse itse -kaupassa. En kuitenkaan löytänyt tuotteita suuresta valikoimasta, joten pyysin apua. Joululahjaostokset selvisi saman tien. Ei ole laitonta eikä lihottavaa. Päinvastoin sulattaa vatsarasvaa tutkimukseen uskovilta.


Isänpäivä on lähellä takana. Näinkin sitä voi viettää lapsensa kanssa. Isälleni ei suotu leikkiä lastensa kanssa, olihan hän rintamalla silloin kun synnyin. Kaikkeen hän oli kyllä valmis auttaessaan lapsiaan maailmalle. Aikuiset lapset tuottivat paljon huolta toisten isien poikien kautta. Viimeksi kunnan isättömät pojat pistivät ahtaalle. Kaikki hän näki osanottajana eikä siinä erehtynyt. Tein voitavani, mutta laki menee edelle perimyksessäkin namakaupalla sukuun tulleiden suoukkojen eduksi.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Isänpäivä

PikkukuvaВитас. Я подарю тебе мир. - YouTube 

Витас - Я Подарю Тебе Мир - YouTube 

Pikkukuva

 

VITAS 2013.10.14 我要給你全世界 / I'll Give You the World / Я подарю тебе мир_1TV "Good Health"



Pikkukuva 
Idolit yhdessä

Tuotin isälle pettymyksen tultuani lomalle kotiin keskenkasvuisena. 
Olin leikkauttanut hiukseni lyhyeksi. Pojat vetivät tukasta ennen tunnin alkua ja rehtori vei minut korvasta taluttaen kansliaan tappelijana. Saman sävyn kuulin 50 vuotta vaiettuani kansakoulukaverilta. 

- Sinä olit pentuna kova suuttumaan. En kuitenkaan muista käyneeni keneenkään käsiksi ollessani erimieltä. Käännän vain suuntaa tai siirryn ainakin kadun toiselle puolelle. Olen kuitenkin se saparopäinen, totinen tyttö Koivuharjun kamarin nurkassa.
Tänään pieni tyttö hymyili minulle kaupassa. Hän oli Milla 8 kk ja sanoi erotessa: Moi. Oli juuri oppinut sanan ja osasi sitä käyttää heilauttaen kättänsä hyvästiksi.

PikkukuvaВитас - Берега России 

Kerran vielä kotikäynti.

perjantai 15. marraskuuta 2013

intel' Pentium

Olen kokonaan netin varassa lukemassa PHNetin nurkkauutisia. Läppärissä on kuvan logo.
 42 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1971: Intel julkaisi maailman ensimmäisen kaupallisen yhden mikropiirin mikroprosessorin, Intel 4004:n.
Wikipediasta en ymmärrä muuta kuin virityksen keräilyarvon 1 000 dollaria. 1971 oli minulla muuta tekemistä ikää 30 vuotta. Liian vanha kaikkeen vanhojen piikojen mielestä. Uskonkonsulttien arvio "ihan hunnigolla". Ympäröivän maailman muistan katsottuani elokuvan  Kotikatsomo: Laitakaupungin valot
Aki Kaurismäen elokuva (2006) Koistisesta, yövartijasta, jolta kova maailma vie työn, vapauden ja haaveet - lopulta silti pilkahtaa toivonkipinä. N: Janne Hyytiäinen, Maria Heiskanen, Maria Järvenhelmi, Ilkka Koivula. 
Siitä ei enempää, elämä jatkui.

Xboxin logo.svgToiset 30 vuotta ikää lisää ja koko elämä on eletty. Käytän kertoimena 5,4 ja saan viimeisestä 10 vuodesta työaikalakia noudattavan hoitajan 54 miestyövuotta. Olin 60 -vuotias, mutta todellisuudessa elänyt tämänkin vuoden jo kerran, enkä sano erehtyneeni kertaakaan.
 Seppo Hanski - Erehdyin Kerran (orig 1967)
 12 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
2001: Microsoft julkaisi Xbox-pelikonsolin.

Yli kuusi tonnia norsunluuta murskaksi (15.11.2013 8:11)
Maailmaa ollaan tuhoamassa salametsästyksellä markkinataloudessa. Siinä on mennyt ihmiset ja norsut. Historia toistaa itseään Suomi-neidon osaltakin. Kuka ei vanhaa tunne ei uuttakaan ymmärrä. Asuntokaupoissakin piilee vaaransa. Lähetin sähköpostia perheen käytössä olevan osakkeen yhtiökokoukseen. Sähköpostiosoite oli muuttunut, sain automaattisen ilmoituksen ja eikun uudelleen yrittämään.
Vältä nämä – asuntokaupan hurjimmat harhat (15.11.2013 6:01)

Tähän Kevan pomon julkituloon kaipaan Mattia perheyritysten liitosta selvittämään yhden blondin junailuja. Matilla menee paremmin, kun pitää pienempää suuta omista asioistaan saatuaan mieleisensä vastauksen valitukseensa nähtyään ruususen unta. Hän rahasti yhteisestä unesta, joka ei kestänyt sataa vuotta. Samillekin oli kasvanut parta, kun prinssi suuteli 15 -vuotiasta prinsessaa ja herätti koko hoviväen sadan vuoden unesta.

Kevan pomo junaili itse erikoisen autokaupan Perjantai 15.11.2013 klo 08.39 

Miksi Ailus johtaa Kevaa?  to 11:36 (päivitetty to 14:35)   

Syrjäkylillä piilee vesipommi - Kuntia uhkaa iso lasku (15.11.2013 6:00)

Tiettömän taipaleen takana vuodesta 1900 lähtien ei podettu vesipulaa. Juojärvi oli juomakelponen, kalaisa järvi, jonka Valamon munkit pyhittivät keväisin. Juojärven vesi on ollut parantavaa. Kunta ahneudessaan on myynyt rannat sijoittajille. He ovat tulleet valmille. Tie Vihtaniemeen oli saatu aikaan 7 talvisavun voimin.  Kunnan uusrikkaat mökkiläiset tulivat ja vaativat siellä olleita mukaansa vesiosuuskuntaan. Sijoittajien mukaavuuksia pitäisi lisätä, että voisivat kusta nurkkaan kuin kaupunkikopperoissaan. 

Aasin silta kunnan juosten kustuista juoperoista yrityksiin, joissa on kustu urakat. Näin kävi omalle työhuoneelle Käsityöläistalossa. Välimiesoikeudella uhaten minun oli luovuttava maksetusta työhuoneesta. Silläkin on omat seurauksensa. Sairaahoitaja menetti työhuoneen ja lähti Ruotsiin. On saanut koulutustaan vastaavaa työtä ja työstä palkkaa elääkseen paremmin kuin sairaanhoitajat siihen aikaan pätkätöissä.

Paluumatkalla Norjasta poikkesi katsomassa vanhaa äitiään, joka opetteli verkkokirjoitustaitoja. Osallistui tietokoneen hankintaan yhteydenpitoa varten. Sen ajan viisaat kehoittivat ostamaan käytetyn koneen. 

- Se kyllä sinulle riittää siksi ajaksi, minkä vielä tietokonetta tarvitset. Suoritin YEATutkinnon verkkoympäristössä ja törmäsin presidentin vahvistamaan lakiin. Ikä 61/64 vuotta ehdoton. Työhistoriaa ei lasketa meille tavallisille itsemme ja perheemme elättäneille näkyviin. Sosiaalitapauksiksi ollaan kaikki määrittelemässä, että CMI olisi ylitse muiden 13 miljoonan valtion avulla.

Oma ajatukseni oli palata maalle ja hankkia viimeisimmät versiot kaikesta, mitä kehitys oli tuonut mukanaan. Vanhempieni hankkima lankapuhelinyhteys on katkaistu. Ei koko maata kannata pitää asuttuna. Ihmiset reservaatteihin juopottelemaan ja leipäjonoihin odottamaan vuoroaan saadakseen ruoka-apuna lahjakassin jokapäiväisestä leivästä.

Poikkeaako meidän olot köyhien osalta Yolandan pyyhkäistessä hökkelit maan tasalle? On puute puhtaasta vedestä, joka on välttämättömin elämän jatkumiseksi. Marssista etsitty vesi ei ehdi tähän hätään.

PS. Jäljet pelottavat kaiken tämän jälkeen. Oikeudenkäynnit ovat tulossa umpipoliittista johtoa vastaan, vai suojeleeko heitä diplomaattinen koskemattomuus.  

68 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1945: Sotasyyllisyysoikeudenkäynti Suomen sodanaikaista poliittista johtoa vastaan alkoi.

Kaikesta huolimatta on olemassa jotakin muuta kollektiivisesti. Hyvä me!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pikapanon lisäksi on tullut pikapaikka

Windowsiin hyökätään kuvilla, Microsoftilta pikapaikka (IT-viikko, 6.11.2013 9:23)

Lahtelainen Markus Forsell valittiin vuoden isäksi  

"Vuoden isäksi on nimetty tänä vuonna kolme miestä. Yksi heistä on lahtelainen Markus Forsell, joka on jakanut tietoa isien perhevapaaoikeuksista ja käyttänyt itsekin perhevapaita.
Palkinnon muut saajat olivat Antti Siukonen Espoosta ja Tom Björkfors Paraisilta. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen luovutti tiistaina kolmikolle palkinnot erityisistä ansioista työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.
Markus Forsell, 33, on ollut isyysvapaalla, isäkuukaudella ja vanhempainvapaalla kaikkien kolmen lapsensa kanssa sekä ollut vuoden kotona kahden vanhimman kanssa.
Kun Forsell oli projektipäällikkönä Isänä työelämässä -hankkeessa, hän levitti tietoa isien perhevapaaoikeuksista sekä isän ja lapsen suhteen merkityksestä. Hän myös kertoi, miten työpaikoilla voidaan luoda ja lisätä isäystävällisiä käytäntöjä.
Antti Siukonen, 33, on kolmen lapsen isä, joka on hoitanut lapsia kotona puolisonsa kanssa vuorotellen.
Tom Björkfors, 46, on kahden teini-ikäisen, vaikeasti autistisen pojan isä. Hän tekee lyhennettyä työaikaa ja etätöitä kotona, jotta voisi olla mahdollisimman paljon poikiensa kanssa. Avioeron jälkeen pojat ovat jääneet isänsä luo asumaan.
Vuoden isä -palkinto jaetaan henkilölle, joka on edistänyt omalla esimerkillään ja toiminnallaan lisännyt isyyden arvostusta. Tavoitteena on vahvistaa isyyttä, tukea työn ja perheen yhteensovittamista, edistää lapsen etua sekä miesten ja naisten tasa-arvoa.
Ensimmäinen Vuoden isä -palkinto myönnettiin vuonna 2006."

Ennuste 1980 -luvulta lasten kotihoidon järjestämisestä kuultuna.
- Tulee aika, kun isät ja äidit voivat hoitaa lapsensa kotona ihan vapaasti. Kukaan ei ole enää töissä, palkanmaksajat ovat loppuneet. Nyt tuo ennuste on käynyt toteen.
Kymmenet tuhannet työttömät ovat lakanneet hakemasta töitä. 

Seurasin naapuriperheen lasten kasvatusta. Isä ja äiti kumpikin kotona päivästä toiseen. Lapsia komennettiin hokemalla suvi ja eero, suvi ja eero, suvi ja eero, suvi ja eero.
- Naapurin täti on hyvin vihainen!
Eivätkä he pystyneet pitämään kahdestaankaan lapsiaan omalla tontilla. Vanhemmat eivät osanneet tehdä mitään yhdessä lasten kanssa. 
Pihaan tuotiin ikkunan alle multakuorma omalle tontille. Siitä oli laskettu mäkeä ja multakasa oli levinnyt kulkureitille. Mistä lapsia kiellettiin, sen he varmasti tekivät naapurin tädin pelottelusta huolimatta. Voi, sitä onnistumisen riemua, kun voi pistäytyä aidan toiselle puolelle ja tallata kaikki kukat maan tasalle.

Perhe olisi tarvinnut tukea lasten kasvatuksessa, mutta kukaan ei nähnyt tarvetta. Huostaanottoa on kokeiltu viimeisenä puuttumisena perheen pahoinvointiin, kun äiti ei enää jaksa.
- Vammaisen lapsen saaminen ei ole lottovoitto, lohdutti sosiaalitantta perhettä. Tiikerin metsästäjä sanoi.
- Tukityöllistetyt ovat ilman koulutusta ja heille maksetaan huonoa palkkaa, siksi he eivät viihdy työssään avustajina. 

Katujätkä -projektissa harjoittelija käytti tilaisuutta väärin, kun kuntoutustuki jatkui työharjoittelusopimuksen allekirjoituksen  jälkeen. Kysyessäni harjoittelun motiiveja sain rehellisen vastauksen.
- Ei riitä resurssit eikä kiinnosta pätkääkään.

Paljonko meidän asiat kiinnostavat päättäjiä, sen olen käynyt läpi alusta loppuun 72 elämäni vuotta. Heillä ei riitä resurssit eikä heitä kiinnosta pätkääkään, kuinka meidän päivämme kuluvat hyvinvointivaltion kaatopaikalla.
Omaishoitoasia 23:n vuoden kokemuksella ja omaishoitajan jaksaminen sai ymmärrystä tänä kesänä. Odotan käyntiä keuhkopolilla uniapnean hoitoa varten. Olen ollut uupunut unen puutteesta, sitä on pidetty psykiatrisen hoidon tarpeena. Sairaalassa käyntipäivä on tiedossa. Tänään tuli mainoskirje Hengitysliitolta ja Pfizer Oy:ltä. Tarjotaan influesssarokotusta ja omakustanteista pneumokokkirokotusta.

Näin meitä siirretään rekisteristä toiseen kuin osoitteen muuttuessa omaishoitajayhdistykseen äänettömäksi jäsenmaksun maksajaksi ja sopeutumisvalmennuskeskuksen kurssitarjonnan käyttäjäksi. 
Kristitty lähetti potilasyhdistykseen. Löysin "Lahden savolaiset" vammaisjärjestönä. Se on minun syntymävammani ja vielä kaiken lisäksi köyhä syntyperä punaisena. 

Olen kulkenut pitkän tien tästä päivästä syntymään enkä muuta vammaa löydä kuin ihmisten asennevamman minun hoitamiseksi. Savolaisuutta en häpeä enkä sitä kiellä. Sen kautta näen selvemmin ja hengitän helpommin. Punkinpurema ei ole itseaiheutettu kiputila, johon vielä ei ole parantavaa hoitoa. Punkki on viisaampi kuin veriaterian lähteensä.