Tikkutiistai

Etenen  piinaviikkoa aamuhartauksien  esittämällä tavalla kristillisen perinteen mukaan. Näihin teksteihin ei minulla ole mitään lisättävää Getsemanen miehestä eikä puutarhasta. Kristityn vakaumuksensa mukaan elänyt mies kävi Israelissa. Tuosta matkasta hän kertoi rauhalliseen sävyyn näyttäen valokuvat pyhistä paikoista. Hän oli elänyt todeksi pääsiäisajan tapahtumat. 

Jo lapsuudesta muistan käännyttäjän lähteneen liikkeelle. Olimme pakanoita ja vietimme joulua ja pääsiäistä pakanallisina pyhinä. Hän otti vastaan kestityksen, mutta samalla hän käytti tilaisuutta hyväkseen saarnata. Sama käännytys jatkui vielä vanhan isän luona. Viikkovierailija painosti isää ja esitteli minulle itsensä jehovan todistajaksi ja kysyi, olenko kuullut heistä. Myönsin kuulleeni, mutta lisäsin oman kantani.
- En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Sen jälkeen hän ei enää meille poikennut. 

Valtakunnansali kohosi kolmessa päivässä. Ei kuitenkaan jehovan toimesta vaan rakennusryhmäläiset veivät työnantajalle sairauslomatodistuksen ja osallistuivat kirkon rakentamiseen. Nuoret käännyttäjät ilmestyivät ovelle selittämään oppiaan. Kielsin heitä tulemasta, olihan meillä nälkäpalkalla rakennettu kirkko keskellä kylää.
- Se on kadotuksen kirkko. Meidät on kirottu.

Summeri soi muutama viikko sitten. Soittaja oli tulossa luokseni sisälle asti. Avasin summerilla oven ja päästin hänet käytävään, kun lupasi olla soittamatta ovikelloa eikä viettäisi yötä ullakolla. Hän uskoi, etten avaisi ovea.
Eilen tämä sama toistui, mutta tällä kertaa hyväntekeväisyyden nimissä. Päästin käytävään, kun lupasi postiluukusta pudottaa esitteensä. Esite on kutsu tulla viettämään "Jeesuksen kuoleman vuotuista muistojuhlaa auringonlaskun jälkeen tiistaina 26. maaliskuuta 2013 klo 18.30 jehovan todistajien valtakunnansalille."

Tässä elämässä en ehdi elämään kaikkien dogmien mukaan. Käännytys tekee minut hulluksi, eihän minulla ole koskaan ollut tilaisuutta lähteä Johannesburgiin maailman konferenssiin. Näistä matkoista nuoret jehovat ovat kertoneet vuodesta toiseen. Tavatessamme aina kysyn, missä konferenssi järjestetään tänä vuonna. Voi sitä hehkua äänessä, kun on saanut olla mukana. Tässä suhteessa valtiota hoidetaan matkojen päästä kuin jehovat Amerikasta alkanutta uskonsuuntaa. Molemmista olen yhtä ulkona eikä minulla ole mitään tarvetta vaihtaa lapsenuskoa pakkosyötettyyn aivopesuun.

Tänään erikoisesti Getsemanen tapahtumista kertova kohtaus siirtyy omaan elämään. Korvia en ole liittänyt paikoilleen, mutta jotakin kosketuksen voimasta muistan. Ehkä on parempi muistaa aina runoilijan sanat enempää selittelemättä, missä ja milloin.
- Miten hellästi sinä kosketit ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi. -Vuokko Koistinen-

Aamuhartaus 26.3. ?Jumala kulkee meidän keskellämme. Jumala koskettaa minun työstä kangistuneita käsiäni ja hyväilee niiden särkeviä niveliä. Jumala hieroo yksinäisen ihmisen jalkapohjia. Jumala silittää levottoman lapsen päätä. Vaikka kipu ja levottomuus ei kokonaan poistuisikaan, Jumala on siinä.? Hiljaisen viikon aamuhartauksissa pastori Pauliina Kainulainen kulkee Jeesuksen mukana kohti tuomiota ja ristiä. Tänään Jeesus koskettaa parantaen. Pastori Pauliina Kainulainen, Kontiolahti. Virsi 63: 1-2,4. Virsi alkaa sanoin "Oi rakkain Jeesukseni". Radion kamarikuoro. Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut), Mika Suihkonen (barokkisello). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 26.3 26.03.2013 06.15

Wikipedia kertoo enemmän pääsiäiseen liittyvästä aiheesta, jos on päässyt unohtumaan tässä markkinataloudessa. Julma jumala palvoo rahaa ja rahanpalvojat kokevat nousuja ja laskuja. Omantunnon ääni on sammunut ja omaneduntavoittelun ääni voimistunut eikä käskyjä löydy aamuhartausteksteinä.