Pitääkö sitä aina niin tunteella suhtautua asioihin?
- Pitää. Olen unohtanut sanat ja teot, mutta en koskaan unohda tunteita, mitä ne minussa herättivät. Vaikka on kiirastorstai, olen jossakin kaukana. Villen kanssa Venäjällä, Kino: Nainen Berliinissä päiväkirjamerkintöjen mukaan. Hiljainen kevät ja vihreät niityt.
Skypen kautta viime yönä kuuntelin tyttären pääsiäisvalmisteluista. Hän noudattaa perinteitä vieraalla maalla. Tiedän mistä hän nämä juhlaperinteet on siirtänyt omaksi ohjelmaksi. Voisihan juhlansa viettää toisinkin.
"Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa." Kiirastorstai on ylellinen yksineläjälle. Käyn kaupassa. Sen jälkeen odotan kiirastorstain iltamessua.
Palaan rippikoulukevääseen. Koulupäivän jälkeen kävin rippikoulun vaadittavan osallistumisen. Alkoi pääsiäisloma, tulin kotiin toiveena osallistuminen kiirastorstain tapahtumiin kirkossa. Olisinko lähtenyt iltakirkkoon pitkän matkan takaa, mutta kirkko olikin vielä kauempana. Siihenkö minun osallistuminen konfirmaatioon päättyisi, kun matka oli esteenä mennä kiirastorstain iltakirkkoon 1957. Tänään ollaan samassa tilanteessa autioituvassa kunnassa. Eikä iltakirkon siirtyminen kauemmaksi ole ainoa kadonnut osallistumismahdollisuus.
Äidin 60 -vuotispäivät vietettiin lapsuuskodissa pääsiäisenä. Kaikki lapset ja lastenlapset oltiin koolla yhtäaikaa. Ketään ei ahdistanut tilan pienuus, oltiinhan siellä mahduttu elämään vieri vieressä. Äidin viimeinen pääsiäinen syntymäpäivineen vietettiin Tuuspellossa. Äiti olisi halunnut ettei ketään tulisi, mutta huumorilla se kuitattiin. Jos on juhlat, nehän pidetään, vaikka mitä tapahtuisi. Kesäkuun alussa äiti kuoli.
Päivät kuluivat verkkaisesti isän kanssa. Arkiaskareet veivät niin paljon aikaa, että juhlan valmistelut pitivät kiireisenä. Isä halusi lähteä kiirastorstai-iltana kirkkoon ja pyysi mukaansa. Isä oli valmistautunut osallistumaan ehtoollisella. Nousi seisomaan ja sanoi.
- Sinä et ehtinyt valmistautua. Tottahan se oli, hyvä, ettei esiliina ollut edessä takin alla. Se niistä äkkilähdöistä.
Näiden muistojen kanssa vietin kiirastorstai-illan hiljentyen radion ääressä. TV -tarjonta on sitä vanhaa samaa, jolle aamuhartauspuhuja osoittaa pyyntönsä.
- Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa. Pappi Suomen selviytyjissä sanoi suorat sanat illan palkintokisasta. Nöyryyttävin kokemus saada niskaan haisevaa kalanperkausjätettä. Ihmisarvo on mennyttä. Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa on turha toivo. Niin kauaksi olemme joutuneet 2000 -vuotisesta perinteestä, että kaikkea pilkataan huuhaana.
Kirkko on lohdunpaikka silloin, kun joku on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja surmannut ampumalla koulutovereitaan. Sitä sanotaan kriisiavuksi ja nyt meillä on henkinen kriisi.
Katolinen kiirastorstain iltamessu Pyhän Henrikin katedraalista Helsingistä. Messun viettää piispa Teemu Sippo SCJ. Saarnaajana isä Raimo Goyarrola. Seurakunnan papisto avustaa. Verbi Dei sono -kuoron johtajana Markus Mäkelä. Urkurina Marko Pitkäniemi. Messussa lauletaan gregoriaaninen VIII messu vuorolauluna seurakunnan kanssa. Kuoron laulut: gregoriaaniset antifonit "Introitus", "Offertorium" ja "Kommuunio" sekä jalkojen pesun aikana antifonit "Ubi Caritas" ja "Mandatum novum". Jumalanpalvelukset radiossa: Katolinen kiirastorstain iltamessu Pyhän Henrikin katedraalista Helsingistä
Johann Sebastian Bachin Matteus-passio.
Aamuhartaus 28.3. Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa. Hiljaisen viikon aamuhartauksissa pastori Pauliina Kainulainen kulkee Jeesuksen mukana kohti tuomiota ja ristiä. Kiirastorstaiaamuna Jeesus murtaa leivän. Pastori Pauliina Kainulainen, Kontiolahti. Virsi 228. Virsi alkaa sanoi "Vaiti kaikki palvokaamme". Topi Lehtipuu (tenori), Jonte Knif (cembalo), Jarmo Julkunen (teorbi), Mikko Perkola (Viola da Gamba). Aamuhartaus 28.3
Aamuhartaus to 28.03.2013
Pauliina Kainulainen, pastori, Kontiolahti
pysähdy, muuta suuntaa.
Jos haluat selviytyä, käänny ja näe maailma toisin.
Irtaudu kulutuksen kehästä, näe mitä sinulla jo on.
Kiitä.
Liity Jeesuksen matkakumppaneihin,
etsi yhteistyötä yli ajattelutapojen ja uskojen rajojen.
Ihmisen suku,
pysähtyminen ja kääntyminen
on vastaliike sokeasti eteenpäin kiitävälle edistykselle,
joka vie meitä kohti kärsimystä.
Näe toisin, näe uusi kulttuuri,
joka on nykyistä tyytyväisempi ja onnellisempi,
ja jossa ihmisen paikka luomakunnan kokonaisuudessa
on pienempi ja nöyrempi.
Pysähtyminen ja kääntyminen on vaikeaa.
Kristus auttaa.
Epätoivoa estävä ateria auttaa.
Pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan:
Jeesus otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.” Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Siinä hetkessä sanat olivat turhia, olimme pitkään yhdessä hiljaa, Jeesus ja me. Olimme syöneet yhdessä pääsiäisaterian, ilta oli jo pimeä, lamppujen liekit lepattivat. Oli rauhallista mutta yhtä aikaa ilmassa oli pelkoa ja uhan tunnetta.
Aterian päätteeksi Jeesus oli ottanut viinimaljan ja kehottanut meitä jakamaan sen keskenämme. Jeesus ojensi maljan minulle, join kulauksen ja annoin maljan vierustoverilleni. Viinin maku ja lämpö tulvahtivat koko ruumiiseeni.
Sitten Jeesus otti viimeisen leivän, siunasi sen ja mursi leivän kahtia. Toisen puolikkaan hän ojensi minulle ja toisen Juudakselle, siinä vierellään. Mursin palan ja annoin leivän eteenpäin. Jokainen ele tuntui olevan ladattu täyteen merkitystä.
Jeesus laittoi kätensä harteilleni ja painauduin hänen syliinsä. Kuuntelin hänen sydämensä lyöntejä. Hänen sydämensä löi kiivaasti. Pelosta vai rakkaudesta? Molemmista, ajattelin. Eron tuska alkoi tulla käsin kosketeltavaksi. Olimme hiljaa.
Ajattelin että vaikka meille tapahtuisi mitä, jos jään henkiin niin tämän aterian Jeesuksen kanssa tulen muistamaan. Jos tuntuu, että maailma ympärilläni hajoaa ja tulevaisuus on peruttu, muistan tämän aterian. Muistan nämä toverini, kaiken mikä oli hauskaa ja kaiken mikä oli rasittavaa. Muistan meidän ateriamme kylki kyljessä, kun suuri juhla oli jo aivan oven takana.
Muistan Jeesuksen sanat: jakakaa tämä keskenänne. Muistan hänen sanansa siitä, kuinka tämä yksinkertainen ateria on esimakua ateriasta Jumalan valtakunnan juhlapöydässä. Muistan Jeesuksen sydämenlyönnit. Vähitellen ne muuttuivat levollisiksi. Jeesus liikahti ja minäkin nousin istumaan. Kuulin Jeesuksen sanovan: Nyt laulamme kiitosvirren.
Virsi 228
Kristus kutsuu sinut tänä iltana
epätoivoa estävälle aterialle.
Kristus kutsuu sinut muuttamaan suuntaasi
ja liittymään elämänmittaiselle vaellukselle seurassaan.
Kristus kutsuu sinut
murtamaan leipää ja jakamaan ilon.
Painakoon Kristus sinut sydäntään vasten
niin että saat rauhan.
Aamen.
Virsi: 228
- Pitää. Olen unohtanut sanat ja teot, mutta en koskaan unohda tunteita, mitä ne minussa herättivät. Vaikka on kiirastorstai, olen jossakin kaukana. Villen kanssa Venäjällä, Kino: Nainen Berliinissä päiväkirjamerkintöjen mukaan. Hiljainen kevät ja vihreät niityt.
Skypen kautta viime yönä kuuntelin tyttären pääsiäisvalmisteluista. Hän noudattaa perinteitä vieraalla maalla. Tiedän mistä hän nämä juhlaperinteet on siirtänyt omaksi ohjelmaksi. Voisihan juhlansa viettää toisinkin.
"Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa." Kiirastorstai on ylellinen yksineläjälle. Käyn kaupassa. Sen jälkeen odotan kiirastorstain iltamessua.
Palaan rippikoulukevääseen. Koulupäivän jälkeen kävin rippikoulun vaadittavan osallistumisen. Alkoi pääsiäisloma, tulin kotiin toiveena osallistuminen kiirastorstain tapahtumiin kirkossa. Olisinko lähtenyt iltakirkkoon pitkän matkan takaa, mutta kirkko olikin vielä kauempana. Siihenkö minun osallistuminen konfirmaatioon päättyisi, kun matka oli esteenä mennä kiirastorstain iltakirkkoon 1957. Tänään ollaan samassa tilanteessa autioituvassa kunnassa. Eikä iltakirkon siirtyminen kauemmaksi ole ainoa kadonnut osallistumismahdollisuus.
Äidin 60 -vuotispäivät vietettiin lapsuuskodissa pääsiäisenä. Kaikki lapset ja lastenlapset oltiin koolla yhtäaikaa. Ketään ei ahdistanut tilan pienuus, oltiinhan siellä mahduttu elämään vieri vieressä. Äidin viimeinen pääsiäinen syntymäpäivineen vietettiin Tuuspellossa. Äiti olisi halunnut ettei ketään tulisi, mutta huumorilla se kuitattiin. Jos on juhlat, nehän pidetään, vaikka mitä tapahtuisi. Kesäkuun alussa äiti kuoli.
Päivät kuluivat verkkaisesti isän kanssa. Arkiaskareet veivät niin paljon aikaa, että juhlan valmistelut pitivät kiireisenä. Isä halusi lähteä kiirastorstai-iltana kirkkoon ja pyysi mukaansa. Isä oli valmistautunut osallistumaan ehtoollisella. Nousi seisomaan ja sanoi.
- Sinä et ehtinyt valmistautua. Tottahan se oli, hyvä, ettei esiliina ollut edessä takin alla. Se niistä äkkilähdöistä.
Näiden muistojen kanssa vietin kiirastorstai-illan hiljentyen radion ääressä. TV -tarjonta on sitä vanhaa samaa, jolle aamuhartauspuhuja osoittaa pyyntönsä.
- Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa. Pappi Suomen selviytyjissä sanoi suorat sanat illan palkintokisasta. Nöyryyttävin kokemus saada niskaan haisevaa kalanperkausjätettä. Ihmisarvo on mennyttä. Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa on turha toivo. Niin kauaksi olemme joutuneet 2000 -vuotisesta perinteestä, että kaikkea pilkataan huuhaana.
Kirkko on lohdunpaikka silloin, kun joku on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja surmannut ampumalla koulutovereitaan. Sitä sanotaan kriisiavuksi ja nyt meillä on henkinen kriisi.
Katolinen kiirastorstain iltamessu Pyhän Henrikin katedraalista Helsingistä. Messun viettää piispa Teemu Sippo SCJ. Saarnaajana isä Raimo Goyarrola. Seurakunnan papisto avustaa. Verbi Dei sono -kuoron johtajana Markus Mäkelä. Urkurina Marko Pitkäniemi. Messussa lauletaan gregoriaaninen VIII messu vuorolauluna seurakunnan kanssa. Kuoron laulut: gregoriaaniset antifonit "Introitus", "Offertorium" ja "Kommuunio" sekä jalkojen pesun aikana antifonit "Ubi Caritas" ja "Mandatum novum". Jumalanpalvelukset radiossa: Katolinen kiirastorstain iltamessu Pyhän Henrikin katedraalista Helsingistä
Johann Sebastian Bachin Matteus-passio.
Aamuhartaus 28.3. Ihmisen suku, pysähdy, muuta suuntaa. Hiljaisen viikon aamuhartauksissa pastori Pauliina Kainulainen kulkee Jeesuksen mukana kohti tuomiota ja ristiä. Kiirastorstaiaamuna Jeesus murtaa leivän. Pastori Pauliina Kainulainen, Kontiolahti. Virsi 228. Virsi alkaa sanoi "Vaiti kaikki palvokaamme". Topi Lehtipuu (tenori), Jonte Knif (cembalo), Jarmo Julkunen (teorbi), Mikko Perkola (Viola da Gamba). Aamuhartaus 28.3
Aamuhartaus to 28.03.2013
Pauliina Kainulainen, pastori, Kontiolahti
Jeesus murtaa leivän
Ihmisen suku,pysähdy, muuta suuntaa.
Jos haluat selviytyä, käänny ja näe maailma toisin.
Irtaudu kulutuksen kehästä, näe mitä sinulla jo on.
Kiitä.
Liity Jeesuksen matkakumppaneihin,
etsi yhteistyötä yli ajattelutapojen ja uskojen rajojen.
Ihmisen suku,
pysähtyminen ja kääntyminen
on vastaliike sokeasti eteenpäin kiitävälle edistykselle,
joka vie meitä kohti kärsimystä.
Näe toisin, näe uusi kulttuuri,
joka on nykyistä tyytyväisempi ja onnellisempi,
ja jossa ihmisen paikka luomakunnan kokonaisuudessa
on pienempi ja nöyrempi.
Pysähtyminen ja kääntyminen on vaikeaa.
Kristus auttaa.
Epätoivoa estävä ateria auttaa.
Pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan:
Jeesus otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.” Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Siinä hetkessä sanat olivat turhia, olimme pitkään yhdessä hiljaa, Jeesus ja me. Olimme syöneet yhdessä pääsiäisaterian, ilta oli jo pimeä, lamppujen liekit lepattivat. Oli rauhallista mutta yhtä aikaa ilmassa oli pelkoa ja uhan tunnetta.
Aterian päätteeksi Jeesus oli ottanut viinimaljan ja kehottanut meitä jakamaan sen keskenämme. Jeesus ojensi maljan minulle, join kulauksen ja annoin maljan vierustoverilleni. Viinin maku ja lämpö tulvahtivat koko ruumiiseeni.
Sitten Jeesus otti viimeisen leivän, siunasi sen ja mursi leivän kahtia. Toisen puolikkaan hän ojensi minulle ja toisen Juudakselle, siinä vierellään. Mursin palan ja annoin leivän eteenpäin. Jokainen ele tuntui olevan ladattu täyteen merkitystä.
Jeesus laittoi kätensä harteilleni ja painauduin hänen syliinsä. Kuuntelin hänen sydämensä lyöntejä. Hänen sydämensä löi kiivaasti. Pelosta vai rakkaudesta? Molemmista, ajattelin. Eron tuska alkoi tulla käsin kosketeltavaksi. Olimme hiljaa.
Ajattelin että vaikka meille tapahtuisi mitä, jos jään henkiin niin tämän aterian Jeesuksen kanssa tulen muistamaan. Jos tuntuu, että maailma ympärilläni hajoaa ja tulevaisuus on peruttu, muistan tämän aterian. Muistan nämä toverini, kaiken mikä oli hauskaa ja kaiken mikä oli rasittavaa. Muistan meidän ateriamme kylki kyljessä, kun suuri juhla oli jo aivan oven takana.
Muistan Jeesuksen sanat: jakakaa tämä keskenänne. Muistan hänen sanansa siitä, kuinka tämä yksinkertainen ateria on esimakua ateriasta Jumalan valtakunnan juhlapöydässä. Muistan Jeesuksen sydämenlyönnit. Vähitellen ne muuttuivat levollisiksi. Jeesus liikahti ja minäkin nousin istumaan. Kuulin Jeesuksen sanovan: Nyt laulamme kiitosvirren.
Virsi 228
Kristus kutsuu sinut tänä iltana
epätoivoa estävälle aterialle.
Kristus kutsuu sinut muuttamaan suuntaasi
ja liittymään elämänmittaiselle vaellukselle seurassaan.
Kristus kutsuu sinut
murtamaan leipää ja jakamaan ilon.
Painakoon Kristus sinut sydäntään vasten
niin että saat rauhan.
Aamen.
Virsi: 228
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti