Ääneen ajatelluille epäilyille löytyy selityksiä, joista ei kerrottu, kun sain käyttöön sitä ja tätä. Laitteiden lyhyt ikä täyttää kaatopaikkoja ja romuja purkamaalla otetaan talteen metalleja, jotka kerran on kaivettu maaperästä. Käytettynä ostetusta pöytäkoneesta on tullut murheenkryyni. Opettelin sillä kuitenkin kirjoittamaan, skannaamaan kuvia ja tulostamaan. Siihen on kytketty monitoimikone tulostimena. Harvemmin tarvitsen mitään tulostaa, mutta joskus kuitenkin.
Viime yönä oli tarve kokeilla tulostinta, on kuivunut eikä jaksa toistaa pyydettyjä toimintoja. Avaan vanhan koneen. Yhdistän modeemin johdon päästäkseni keskusteluyhteyteen internetin välityksellä. Saan sähköiskun koneesta. Sitä en uskonut todeksi, mutta uskottava on. Tulostin toimi moitteettomasti, hyvä vanha palvelija! Sammutan koneen ja vedän johdot irti seinästä, etten saa uudestaan sähköiskua. Olen kuitenkin niin sähköinen, että ritinä kuuluu kaikesta mihin koskin. Onko minusta tullut sähköallerginen?
Sitä se vielä puuttuu tietoyhteiskunta kaikille, että se toimii sähkötuolina kotona. Jonakin aamuna löytyy yksi karrelle kärähtänyt, sammunut nörttimummo. Siihen loppuu telepaattinen toiminta lopullisesti.
On tässä ollut toipumista tuliukoista, joista ensimmäinen oli merkitty karttaan, joka määritteli elementiksini metallin ja tuhoavaksi elementiksi tulen. Aviopuoliso oli tuli, tuliukko joka poltti karrelle 21 vuotta.
Sen jälkeen yksi ja toinen tuliukko on yrittänyt samaa valtiovallan suojeluksessa. Kerroin tästä Matille, hän lohdutti.
- Kyllä se lumiukko sinullekin löytyy. Olisiko hän Pentti kestopulloineen Lahden runoviikkojulisteessa vuodelta 2003. On tulossa 10- vuotisjuhlat. Kohtalonköynnös on aukaissut yhden valkoisen kukkatertun punaisin sydämin. Köynnös on kohtalo ja Pentti kiirettömänä ihme.
Aamuhartaus 19.3. Aamuhartaus. Tiistai aamuisin kuullaan kirjallisuuteen pohjautuvia hartauksia. Piispa emeritus Voitto Huotarin aiheena on Lassi Nummen runous. Virsi 525: 2. ja 3. säk. Virsi alkaa sanoin: "Suurempi kuin sydämemme" 2. säkeistö alkaa sanoin: "Suurempi kuin epäilymme". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (paino). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 19.3
Aamuhartaus ti 19.03.2013
Voitto Huotari, piispa emeritus, Mikkeli
Hyvä runo herättää ajatukset. Se antaa lähtökohtia omakohtaisille tulkinnoille. Lassi Nummen lukuisat runot ovat tässä mielessä hyviä.
Pystytä alttarisi. Kun tarkkailet mietiskellen elämää ja näkemääsi, on mahdollista löytää myös aavistus pyhyyttä. Pystytä siis alttari mielesi maisemaan. On osa ihmisyyttä, että annamme asioille merkityksiä pyhyyden kautta. Sehän käy ilmi jo Raamatun alkulehdillä. Ihminen rakensi alttarin ensi töikseen heti vedenpaisumuksen jälkeen siitä pelastuttuaan. Näin hän myös pyhitti asuinpaikkansa ja olemisensa tavan.
Mutta mikään paikka tai asia ei ole yksinomaan pyhä. Kauhistavat voimat uhkaavat kaikkea elämää. Sen näemme päivittäin. On lähellä se vaara, että pyhittämällä hankitaan vain oikeutusta omille intohimoille, itsekkyydelle ja valtapyrkimyksille. Siksi runoilija kehottaa: Korjaa alttari aamuksi pois. Vaelluksen, tarkkailun ja arvioinnin, pitää jatkua.
Lassi Nummi kuului sotien jälkeen kielen ilmaisuja uudistaneiden modernistien eturiviin. Minusta moderni runo sopii ehkäpä parhaiten uskon ilmaisemiseen. Usko on paradoksi, järjelle rinnakkainen – ei kuitenkaan vastakkainen – mutta rinnakkainen elämän ja itsemme ymmärtämisen tapa.
Nummi ei ole perinteisessä mielessä uskonnollinen runoilija. Omaa suhdettaan uskoon hän kuvaa agnostisuudeksi. Siis hän sanoo, että ei tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Hän on kuvannut itseään tähän tapaan: ”Olisi kai liikaa väittää, että uskon, mutta liian vähän väittää, että en usko ollenkaan, lainkaan.” Nummen ei-tietäminen on kuitenkin aktiivista. Se on jatkuvaa etsintää ja avoimuutta uskon mahdollisuudelle. Varovaisella, herkällä tavalla. Ikään kuin se suuri salaisuus, joka on uskossa ja Jumalassa, särkyisi varmuuden muserruksessa.
Hänen runoissaan tuonpuoleisen mahdollisuus tulee usein läsnä olevaksi vain muutamalla sanalla, kuin hiipien, jäämättä. Siitä puuttuu kaikki se keinotekoisuus, joka monesti rasittaa uskon kuvauksia ja ilmaisuja. Usko, niin kuin epäilykin, koskettavat arkea ja kokemusten maailmaa arasti, vain hipaisemalla. Requiemissään hän kirjoittaa: ”Meissä asuu usko/ ja ellei usko, niin toivo/ ja ellei toivo, niin toivon häivä, aavistus/että jossakin asuu rakkaus/ että se jonakin päivän tavoittaa meidät/jotka sitä pakenemme.”
Lassi Nummi lähestyy siis Jumalan läsnäoloa sanojen avulla hienovireisesti tunnustellen, mutta kokee, miten vaikeasti Jumala antautuu sanoilla tavoitettavaksi. Hänen jumalapuheessaan on sitä epävarmuutta, jota on aivan liian niukasti tässä varmuuksien maailmassa.
Juuri tällaisena ei-tietäminen, agnostisismi, esittää uskolle parhaat, parhaimmalla tavalla muotoillut kysymykset. Joka on uskossaan varma, häntä Nummi ikään kuin varoittaa: älä lopeta etsintääsi. Nöyryys on varmuutta arvokkaampaa. Jumalankieltäjää hän ikään kuin kehottaa: Eikö kuitenkin olisi harkittava vielä: älä sulkeudu, näe enemmän, etsi merkityksiä laajemmalti ja syvemmältä.
Lassi Nummi osallistui kirjailijana nykyisen raamatunkäännöksen aikaansaamiseen. Hänen sanankäyttönsä jälki näkyy erityisesti Jobin kirjassa, jonka kääntämiseen hän paneutui antautuneesti.
Job menetti kaiken omaisuutensa ja terveytensä. Se vie hänet keskustelukumppaniksi Jumalan kanssa. Tämä ei ole oikein! Vastaa minulle, Jumala! Intohimoisilla syytöksillään Job ikään kuin sanoo Jumalalle: sinä olet mahdoton – sinua ei ole olemassa. Mutta lopulta Jumalan läsnäolo onkin mukana, se on sisällä juuri tässä hengellisessä kyselemisessä elämän ymmärtämiseksi. Pohdinnoissaan Jobilla on lopulta Jumalan läsnäolon kokemus. Hän on valmis sanomaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job 42:5)
Runokirja Karu laidunrinne on syntynyt Lassi Nummen reunamerkintöinä Jobin kirjan kääntämisen aikaan – ilman että sekään olisi perinteisesti uskonnollinen kokoelma. Siinä on myös tuo aluksi lainaamani pieni Agnosis-runo. ”Pystytä alttarisi illalla, / korjaa se aamuksi pois: / vaellus jatkuu.” Ja runo päättyy: ”Yhä uudelleen / syntyy / pyhyys. / Jos osut paikalle, / älä kieltäydy näkemästä.” Tulkitsen tämän nyt tänä aamuna meille näin: Yhä uudelleen syntyy pyhyys – tänäänkin. Jos osut paikalle, älä kieltäydy näkemästä.
Virsi: 525:2-3
Viime yönä oli tarve kokeilla tulostinta, on kuivunut eikä jaksa toistaa pyydettyjä toimintoja. Avaan vanhan koneen. Yhdistän modeemin johdon päästäkseni keskusteluyhteyteen internetin välityksellä. Saan sähköiskun koneesta. Sitä en uskonut todeksi, mutta uskottava on. Tulostin toimi moitteettomasti, hyvä vanha palvelija! Sammutan koneen ja vedän johdot irti seinästä, etten saa uudestaan sähköiskua. Olen kuitenkin niin sähköinen, että ritinä kuuluu kaikesta mihin koskin. Onko minusta tullut sähköallerginen?
Sitä se vielä puuttuu tietoyhteiskunta kaikille, että se toimii sähkötuolina kotona. Jonakin aamuna löytyy yksi karrelle kärähtänyt, sammunut nörttimummo. Siihen loppuu telepaattinen toiminta lopullisesti.
On tässä ollut toipumista tuliukoista, joista ensimmäinen oli merkitty karttaan, joka määritteli elementiksini metallin ja tuhoavaksi elementiksi tulen. Aviopuoliso oli tuli, tuliukko joka poltti karrelle 21 vuotta. Sen jälkeen yksi ja toinen tuliukko on yrittänyt samaa valtiovallan suojeluksessa. Kerroin tästä Matille, hän lohdutti.
- Kyllä se lumiukko sinullekin löytyy. Olisiko hän Pentti kestopulloineen Lahden runoviikkojulisteessa vuodelta 2003. On tulossa 10- vuotisjuhlat. Kohtalonköynnös on aukaissut yhden valkoisen kukkatertun punaisin sydämin. Köynnös on kohtalo ja Pentti kiirettömänä ihme.
Aamuhartaus 19.3. Aamuhartaus. Tiistai aamuisin kuullaan kirjallisuuteen pohjautuvia hartauksia. Piispa emeritus Voitto Huotarin aiheena on Lassi Nummen runous. Virsi 525: 2. ja 3. säk. Virsi alkaa sanoin: "Suurempi kuin sydämemme" 2. säkeistö alkaa sanoin: "Suurempi kuin epäilymme". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (paino). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 19.3
Aamuhartaus ti 19.03.2013
Voitto Huotari, piispa emeritus, Mikkeli
Lassi Nummen runot
”Pystytä alttarisi illalla, / korjaa se aamuksi pois: / vaellus jatkuu.” Tämä kehotus on Lassi Nummen runossa Agnosis (Karu laidunrinne, 1989).Hyvä runo herättää ajatukset. Se antaa lähtökohtia omakohtaisille tulkinnoille. Lassi Nummen lukuisat runot ovat tässä mielessä hyviä.
Pystytä alttarisi. Kun tarkkailet mietiskellen elämää ja näkemääsi, on mahdollista löytää myös aavistus pyhyyttä. Pystytä siis alttari mielesi maisemaan. On osa ihmisyyttä, että annamme asioille merkityksiä pyhyyden kautta. Sehän käy ilmi jo Raamatun alkulehdillä. Ihminen rakensi alttarin ensi töikseen heti vedenpaisumuksen jälkeen siitä pelastuttuaan. Näin hän myös pyhitti asuinpaikkansa ja olemisensa tavan.
Mutta mikään paikka tai asia ei ole yksinomaan pyhä. Kauhistavat voimat uhkaavat kaikkea elämää. Sen näemme päivittäin. On lähellä se vaara, että pyhittämällä hankitaan vain oikeutusta omille intohimoille, itsekkyydelle ja valtapyrkimyksille. Siksi runoilija kehottaa: Korjaa alttari aamuksi pois. Vaelluksen, tarkkailun ja arvioinnin, pitää jatkua.
Lassi Nummi kuului sotien jälkeen kielen ilmaisuja uudistaneiden modernistien eturiviin. Minusta moderni runo sopii ehkäpä parhaiten uskon ilmaisemiseen. Usko on paradoksi, järjelle rinnakkainen – ei kuitenkaan vastakkainen – mutta rinnakkainen elämän ja itsemme ymmärtämisen tapa.
Nummi ei ole perinteisessä mielessä uskonnollinen runoilija. Omaa suhdettaan uskoon hän kuvaa agnostisuudeksi. Siis hän sanoo, että ei tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Hän on kuvannut itseään tähän tapaan: ”Olisi kai liikaa väittää, että uskon, mutta liian vähän väittää, että en usko ollenkaan, lainkaan.” Nummen ei-tietäminen on kuitenkin aktiivista. Se on jatkuvaa etsintää ja avoimuutta uskon mahdollisuudelle. Varovaisella, herkällä tavalla. Ikään kuin se suuri salaisuus, joka on uskossa ja Jumalassa, särkyisi varmuuden muserruksessa.
Hänen runoissaan tuonpuoleisen mahdollisuus tulee usein läsnä olevaksi vain muutamalla sanalla, kuin hiipien, jäämättä. Siitä puuttuu kaikki se keinotekoisuus, joka monesti rasittaa uskon kuvauksia ja ilmaisuja. Usko, niin kuin epäilykin, koskettavat arkea ja kokemusten maailmaa arasti, vain hipaisemalla. Requiemissään hän kirjoittaa: ”Meissä asuu usko/ ja ellei usko, niin toivo/ ja ellei toivo, niin toivon häivä, aavistus/että jossakin asuu rakkaus/ että se jonakin päivän tavoittaa meidät/jotka sitä pakenemme.”
Lassi Nummi lähestyy siis Jumalan läsnäoloa sanojen avulla hienovireisesti tunnustellen, mutta kokee, miten vaikeasti Jumala antautuu sanoilla tavoitettavaksi. Hänen jumalapuheessaan on sitä epävarmuutta, jota on aivan liian niukasti tässä varmuuksien maailmassa.
Juuri tällaisena ei-tietäminen, agnostisismi, esittää uskolle parhaat, parhaimmalla tavalla muotoillut kysymykset. Joka on uskossaan varma, häntä Nummi ikään kuin varoittaa: älä lopeta etsintääsi. Nöyryys on varmuutta arvokkaampaa. Jumalankieltäjää hän ikään kuin kehottaa: Eikö kuitenkin olisi harkittava vielä: älä sulkeudu, näe enemmän, etsi merkityksiä laajemmalti ja syvemmältä.
Lassi Nummi osallistui kirjailijana nykyisen raamatunkäännöksen aikaansaamiseen. Hänen sanankäyttönsä jälki näkyy erityisesti Jobin kirjassa, jonka kääntämiseen hän paneutui antautuneesti.
Job menetti kaiken omaisuutensa ja terveytensä. Se vie hänet keskustelukumppaniksi Jumalan kanssa. Tämä ei ole oikein! Vastaa minulle, Jumala! Intohimoisilla syytöksillään Job ikään kuin sanoo Jumalalle: sinä olet mahdoton – sinua ei ole olemassa. Mutta lopulta Jumalan läsnäolo onkin mukana, se on sisällä juuri tässä hengellisessä kyselemisessä elämän ymmärtämiseksi. Pohdinnoissaan Jobilla on lopulta Jumalan läsnäolon kokemus. Hän on valmis sanomaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job 42:5)
Runokirja Karu laidunrinne on syntynyt Lassi Nummen reunamerkintöinä Jobin kirjan kääntämisen aikaan – ilman että sekään olisi perinteisesti uskonnollinen kokoelma. Siinä on myös tuo aluksi lainaamani pieni Agnosis-runo. ”Pystytä alttarisi illalla, / korjaa se aamuksi pois: / vaellus jatkuu.” Ja runo päättyy: ”Yhä uudelleen / syntyy / pyhyys. / Jos osut paikalle, / älä kieltäydy näkemästä.” Tulkitsen tämän nyt tänä aamuna meille näin: Yhä uudelleen syntyy pyhyys – tänäänkin. Jos osut paikalle, älä kieltäydy näkemästä.
Virsi: 525:2-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti