Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Pävän mietelause antaa Aleksis Kiven syntymäpäivälle merkityksen sovinnonpäivänä Jukolan ja Toukolan välillä. Se sopii minunkin päivään päästä sovintoon itsensä kanssa. Aina olen ollut liikaalastattu hölmöläisen hevonen, mutta en enää. Aamuhartauspuhuja ottaa hevosen sijasta kamelin, joka huutaa ja vikuroi polvilleen komennosta. Erämaan laiva vapautuu taakastaan. Se tekee yhtä kipeää kamelin polville kuin ihmisenkin. Meille vain vaihdettaisi tekoniveliä, että sahureille olisi töitä. Traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä nimitti tekonivelleikkauksia tehdessään sitä sahurin hommaksi.

Samaa voin sanoa puoluepolitiikasta vaalien edellä. Mistä muistamme kommunismin? Kuka käytti pakkovaltaa alistaessaan ihmiset pakkotyöhön? He olivat pelättyjä johtajia ja heidän kätyreitään. Köyhää kansaa kuritettiin. Eikö meillä jatku sama meno, jos Katainen ei saa tahtoaan läpi Eu:n eurokriisissä. Työpaikat häviävät ja veronmaksajat maksavat. Tämä oikeisto toteuttaa kommunismin johtajapolitiikkaa. En enää tiedä, mistä puhutaan. Kunhan puhutaan ja kuka kouluttaa toimittajat puristamaan totuutta Soinista? Ala-arvoista kuin puhelinmyyjän keskeytymätön puhetulva onnenpotkusta, jonka lunastamisella on viikkohinta.

Viimeisen runokirjan sanataiteen ryhmästä sain postissa. Yritin järjestää kirjailijan kanssa tapaamista face to face samassa kaupungissa. Hänelle ei sopinut mikään aika eikä paikka. Saisin kirjan postissa maksamatta postimaksua. Ymmärsin yskän, olinhan vain yksi kirjan maksajista. Meillä ei ollut synkannut koko projektin aikana. Lupasin maksaa kirjan ja lisäsin postimaksun, etten jäisi kiitollisuuden velkaan. Tämän jälkeen en ole saanut runokirjatarjouksia. Runoilija ihmisenä tuli loppuunkäsitellyksi.

Autiolla saarella

"Taide ja taudit" sanataiteen lisäkurssina lääkäreille on tuotteestani tehnyt taidetta. Ei tarvita kauneuskirurgiaa ihmisistä taideteoksia muokatessaan. Terveydestä on tehty sairautta, jolla voidaan rahastaa. Ylhäältä säädeltyä rahastusta sijoittajien hyväksi. Näin on tehtävä tai muuten joutuu hevon vitun helevettiin. Tämän kuultuani sai hepulin. Apteekissa huomasin pankkikortin joutuneen jonnekin muovipussiin lippusten ja lappusten kanssa. Ostokset syrjään ja istun selaamaan kukkaroa ja muovipusseja. Siellähän se visa on piilossa yhdistetyn henkkari-kelakortin alla. 

Turun kirjamessut ovat olleet huomion kohteena, saattoihan siellä nähdä Jenni Haukion livenä. Hänen puvun värin tiedän minäkin, retroa ja sinistä. Tänään minulla on tapaaminen Grimmin satujen merkeissä. Tapaan kirjailijan, joka ei olekaan kuka tahansa, onhan hän Steinerkoulun perustajia. 
Seuraan presidenttiparin näkyvää edustusta  ja häpeän nuorten kannanottoja, kuinka heillä olisi vaihtoehtoja tarjottavaksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Politiikkaan päässeet eivät näe metsää puilta. Itse olen selvinnyt kertomalla 1095 yön sadun. Vaikenin 50 rahatonta vuotta, nyt olen Euroopan omistaja. Inhorealistiset tunteet ravistavat nähdessäni kunnallispolitiikasta luopuneen ? -katseen. Hän paneutuu Eurooppa-asioihin, kun menetti kasvonsa edunvalvojana.

Sato on tallessa

Aamuhartaus 10.10. Katekismussarjassa Herran siunauksesta puhuu pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki. Virsi 329. Virsi alkaa sanoin "Kiitos nyt Herran". Jaakko Kortekangas (baritoni), Eero Annala (urut).
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 10.10 10.10.2012 06.15

Kanttori Samuli Korkalainen ei antanut katekismussarjan Herran siunaukselle julkaisulupaa. Vahinko koko katekismussarja ja 10 käskyä. On tultava autuaaksi omalla ymmärryksellä, onhan usko uskonasia, vaikka ei uskoisikaan.

Aamuhartaus la 03.08.2002
Erja Kuhalampi, Nuorisotyön johtaja , Suomen adventtikirkko, Tampere  

"Raamattu kertoo myös Jumalan ja meidän ihmisten välisen viestintäongelman lopullisesta ratkaisusta: Jumala tuli itse ihmisenä maailmaan elämään meidän keskellämme.  Parin vuosituhannen takaisen Jeesuksen elämä ja opetus ovat edelleen ymmärrettävintä, mitä Jumalasta tiedämme. Tämäkin tieto kuitenkin puhuu Jumalasta, joka on meidän käsityskykyämme suurempi.
Vuorisaarnassa Jeesus ulottaa eettisen elämän tavoitteet meille käsittämättömän syvälle: vaikuttimiimme ja alitajuntaamme.  Tällä tasolla pyyteettömään hyvyyteen emme yllä edes mielikuvissamme. Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan myös käsittämätöntä rakkautta.  Hän eli elämänsä palvellakseen jokaista vaikutuspiirissään olevaa, ketään väheksymättä tai syrjimättä.  Tämä rakkaus huipentui tekoon, jossa Jumala osoitti käsittämättömän halunsa saada meidät yhteyteensä.  Jeesus suostui ihmisten julmasti surmattavaksi saadakseen mahdollisuuden ikuiseen yhteyteen kanssamme.  Myös tämä teko on syvimmältä olemukseltaan meille käsittämätön. Sen vaikutukset ovat kuitenkin olleet sen jälkeen miljoonille ihmisille uuden elämän tuovaa todellisuutta.
Käsittämättömän kanssa on kiusallista olla tekemisissä. Oman kulttuurimme lähtökohtiin kuuluu se, että kaiken totena pidetyn on oltava todistettavissamme, toisin sanoen käsityskykymme puitteisiin mahtuvaa. Jos joku ei näihin raameihin mahdu, kiellämme sen olemassaolon. Tällainen ajattelutapa sulkee pois paljon elämään kuuluvaa, myös tuonpuoleisen Jumalan.  On kuitenkin jokaisen ihmisen päätettävissä haluaako hän rajoittaa maailmankuvaansa tällä tavoin vai ei.
Oman ajattelun rajoitusten ulkopuolelle astutaan uskon avulla. Usko on, kuten Raamattu asian ilmaisee ”sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”  Se on toimintaa siltä pohjalta, että uskottu asia on totta. Se ei kuitenkaan ole sokeaa. Niille, jotka pohtivat, uskaltaisivatko luottaa häneen, Jeesus sanoi: ”Se, mitä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”    Toisin sanoen, kun ryhtyy toimimaan uskoen ja luottaen siihen, mitä Jeesus on Jumalasta ilmoittanut, Jumala astuu tavalla tai toisella elämämme kokemuspiiriin. (3.8.2014 voin sanoa: kukaan ei uskonut omaishoitajan selviämiseen 1991 eikä usko ole lisääntynyt sen jälkeen. Minä uskoin ja selvisin, nyt minua ollaan leimaamassa hulluksi.)
Uskon suhteen jokainen ihminen on samalla lähtöviivalla. Jumala on hartaimmankin uskovaisen käsityskyvyn ulkopuolella.  Ihmisen muisti on lyhyt ja eilisen kokemusten todellisuus kaukaista, kun edessä ovat kuluvan hetken haasteet.  Toisaalta kukaan ei ole Jumalan mahdollisuudelle niin vieras, että ei voisi irtautua ennakkokäsityksistään hetkeksi ja sanoa Jumalalle: ”Minä olen tässä.  Haluaisin kohdata sinut.  Puhuisitko minulle?”  Kysymys on aina meidän valinnastamme.
Rukoillaan.  Rakas Jumala, joka olet halunnut lähestyä meitä taivaallisena Isänä. Olemme tänä aamuna edessäsi kukin itsenämme, omine asenteinemme ja kokemuksinemme. Pyydämme, että tämän päivän aikana tekisit meille käsittämättömän tekosi – astuisit maailmaamme ja kohtaisit meidät.  Kiitos siitä, että saamme tätä pyytää luottaen, että se on sinunkin hartain toiveesi meidän suhteemme.  Siunaa meitä.  Aamen." Kuhalampi houkutti lainaamaan osan tekstistä.