- Meillä on lääkäriaika ihan kohta.
Lääkäri ei ole tullut paikalle ja kaikki ovat odottaneet kahdeksasta lähtien. Oli jo puolenpäivän aika, kun lääkäri tulee vinohelmaisessa t-paidassa mutisten ajanvarauksen töppäyksestä antaa kaikille ennen meitä sama aika klo 8.00. Tulee isän vuoro ja minä seuraan mukana lupaukseni mukaan.
Isä oli ollut jälkitarkastuksessa syöpäleikkauksen jälkeen ilman saattajaa. Oli niin pettynyt lääkärin kohteluun, ettei saanut sanaa suustaan. Hänellä keitti sananmukaisesti. Halusin tietää mitä lääkäri oli sanonut.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä, huutaa isä ääneen.
- Lääkärin naimiset eivät kuulu lääkärin toimen hoitamiseen. Minä tulen mukaan seuraavalla kerralla.
Nyt on se kerta. Lääkäri kysyy, kuinka Arviitti on voinut.
- How do you do, kuuluu isän epävarma vastaus "how do you do?" -kysymykseen. Lääkäri ottaa sanelulaitteen käteensä ja aloittaa "Arviitti on voinut hyvin....". Keskeytän hänen "siitä yli missä aita matalin, eihän lakovariksesta muuta tarvitse raportoida" -diagnoosinsa.
- Emme tulleet lääkärin luokse kohteliaisuuksia vaihtamaan. Vaikka isän ei tarvitsisi enää koskaan tulla lääkäriin, on hänellä nyt syy olla täällä. Lääkäri hermostuu silminnähden, keskeyttää sanelun ja jatkaa.
- En minä sitä tarkoittanut. Kuuntelee oireen ja antaa lähetteen laboratorioon.
Tulemme odotustilaan, ihmiset ovat vähentyneet ja viivymme hetken päällysvaatteita pukien.
- Arviitti elää satavuotiaaksi, sanoo lääkäri minulle poistuessaan huoneesta. En tiedä, tavoittiko vastaukseni lääkäriä vai seurasiko diagnoosini perässä.
- Mököttäjät eivät elä satavuotiaiksi.
Kohta sen jälkeen käyn asiointimatkalla kaukana. Tultuani takaisin kuulen lääkärin saaneen sydänkohtauksen. Vastasyntynyt oli vielä kastamatta, kun lääkäri kuoli. Isä kertoi vavisten lähtöjärjestyksestä, että hän olisi ollut joutavampi lähtemään. Tuli mieleen tuo lääkärissäkäynti. Silloin lääkäri naulasi ensimmäisen puunaulan palttooseensa.
"Elama pelissä" saan toisen ohjeen sähköpostiin aiheena "optimismi arjen vastoinkäymisten hallinnassa" vai mitä se tarkoitti. Ainakin se toi mieleen lääkärikäynnin omaishoitoaikana. Lääkäri vaihtuu, hoidot lopetetaan, tilaan isälle kuolintodistuksen hautaamista varten. Siitä lääkäri hermostuu.
- Pitää ottaa Arviitti laitoshoitoon ja sinä saat mennä pois. Päivästä toiseen odotin, milloin mustamaija vilkkuvaloineen tulee hakamaan isää pakkohoitoon ja minua pakkopaitaan. Ne olivat pitkiä päiviä ja ikäviä aikoja kuin mulutettavaksi joutuminen.
Kolme kuukautta isä vietti sängynpohjalla laitoksessa. Piti kestää presidentinvalintaan 6.2.2000. Seuraavana aamuna paimenpoikana aloittanut isä kuoli. Seuraaja tuli valituksi, Suomi-neito on hoidossa, mutta kunnat ovat epäjärjestyksessä. Perintö on jaettu, mutta JäteKukko kiekailee tunkiolla lähettäen perinnöstä jätelaskuja. Hallinto-oikeus hautoo valitusta vuosikausia.
Tauti ehtii tanssia monta vakiota, lattaria ja ketkupolkkaa tahtien kanssa ennen kuin Tuusniemestä on tullut Florida. Mannerheim on jo musta ja prinssipuoliso latino.
Hyvästi toverit! Minulle alkaa selvitä minkä ajan isäni eli. Kommunismi on kuollut, mutta meillä eletään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Suomi-neito ei mene itseensä, se menee äitiinsä eli alkutekijöihinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti