Harras marraskuu

Talitintti ja talipakka.wmv - YouTube

yle.fi/uskonto -linkin tarkastan päivittäin, onko siellä jälkikäteen kuunneltavia lähetyksiä. Talitintti aloittaa marraskuun, ja maaliskuussa on laulutuulella. Siihen asti on pidettävä itsensä elossa ja lämpimänä. Sinitiainen on kämmenellä vasta linnununelmana. Ei auta itku markkinoilla, on lähdettävä ja palattava. Meillä ei ole mitään hätää.

Kuudenikäinen

Kuudenikäinen

"Hyvästi toverit" jäähyväissarja suurelle ja mahtavalle peilaa omaa aikaa kuudenikäisenä. Olimme samoista lähtökohdista kaikki. Isät olivat palanneet sodasta ja elämä jatkui. Neuvostoliitossa valittiin viimeisinä aikoina vanhoja johtajia toiveena, että kohta kuolisi ja taas radio lähettäisi hyvää musiikkia aamusta iltaan. Panssarien liikkeellelähtöä vauhditti Balettiesitys Joutsenlampi.

Kuntavaalikeskustelua kuunnellessani muistan olleeni kuudenikäinen aikanaan. Vuoden kuluttua aloittaisin kansakoulun. Koivuharjun kamari sai mallata luokkahuonetta alakoululaisille. Yläkoulua käytiin Korpelan tuvassa. Tuusniemen kunnan anti oli minulle 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla.

Palasin syntymäkuntaani 5-kymppisenä. Oliko kunta varautunut paremmin tehtävässään kuin ollessani kuudenikäinen? Vanhempani olivat elossa. Se oli uhka kunnalle, tyhmyys tiivistyi. Tätä jatkumoa olen käynyt läpi vuodesta 1989 tähän päivään. Hallituksen yksittäiset ministerit vetoavat entisten hallitusten laiminlyönteihin, miksi eivät pääministeripuolueena panneet asioita järjestykseen. Jos vielä kerran kuulen tämän vetoomuksen, palaan Neuvostoliiton hajomiseen johtaneisiin syihin. Vielä ei ole tullut pelastajaa nostamaan Suomi-neitoa ahdingosta, valittaa kapinapappi. Kuuntelen korvat hörössä mieluummin kapinapappia kuin ministerien ylistyslaulua itselleen, itsästään ja teoistaan.

Ollaan kuudenikäisiä uteliaita, mitä tuleman pitää. Minut on lailla vaiennettu yli-ikäiseksi luuseriksi. Rauhanruhtinas puhuu vastoin parempaa tieto. Hänestä on tullut esikuvansa mukaan komukki. Hänellä on seuraajansa. Minä olen kahdesti nuori, kuudenikäinen enkä ole kadottanut halua oppia uudestaan maantavasta.

Kaukana

"Somewhere Far Away" Dmitri Hvorostovsky (4.2003)
Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Pietarin kamarikuoro esittää kappaleen "Blazhen Muzh".
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 25.10 25.10.2012 06.15
Hyvästi toverit -sarjan loppukeskustelusta.
"Vuonna 1991 ihmiset hylkäsivät sosialismimme, tosin osa heistä katui sitä myöhemmin. He käänsivät selkänsä sille, mihin heidät oli kasvatettu, elämänarvoilleen, tunnesiteilleen ja muistoilleen.

 
He olivat yhä neuvostoihmisiä ja sosialismin kasvatteja, mutta he kyllästyivät petkutukseen ja valheisiin. Olemme tehneet matkan, joka alkoi uskosta veljeyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Matka oli sinulle ehkä opettavainen, minulle ainakin. Tärkeintä, vaikkakin vaikeaa, on ollut myöntää, että olipa ihanne kuinka kaunis tahansa, emme voi pakottaa ihmisiä omaksumaan sitä.
Miksi?
Koska vapaus on asia, jonka kanssa mikään ihanne ei voi kilpailla."

Kissa istuu pöydän päässä tuolilla, seuraa jadenvihreillä silmillään näpyttelyä. Mosse hoitaa kavereita viereensä nukkumaan. Olen heille tärkeä syyslomaviikon ajan.
Olinko tärkeä syntymäkunnassani jouluna 1990 tullessani katsomaan läheltä, kuinka vanhempani olivat vanhoja, sairaita ja parhaansa tehneitä suuren perheen elättäneitä, sodan kokeneita nuoruudesssaan? 

Tuloni Tuusniemelle ei ollut kenenkään mieleen. Neuvostoliitto hajosi, ehkä siitä uutisoitiin. Minulla ei ollut aikaa seurata naapurien tapahtumia. Meistä tuli syntipukkeja kaikkeen yhteiskunnan pahaan oloon. 

- Voi teitä, jotka vammoillanne rakastitte itseänne. Meidän piti aina puolustautua ja valituksista huolimatta maksaa tekaistut maksut. Sen tein kaikkien puolesta, olisihan pienestäkin maksun laiminlyönnista ulosoton uhka. Kun perinnöt on jaettu, jäi minun päänvaivaksi vielä ajatella, kuinka maa makaa. Suomi-neito makaa niin kuin hallitukset petaavat. Meni sitten syteen tai saveen, ojasta allikkoon tai alkutekijöihinsä kuntauudistuksella ja vanhuspalvelulailla. 

Isälle kuoltua havuseppele haudalle -lupaus ei minua sytyttänyt palkitsemisesta. Adresseista luin "muistoa kunnioittaen". Fraasi antoi mittayksikön samalla mitalla, millä minulle on mitattu, minäkin saan mitata.
"Muistoa kunnioittaen" yksi ei niin merkittävistä omaishoitajista. Zu Hause Pflegen närståendevårdare kuitenkin.

Tultiin tuttaviksi

Nainen joka maalasi kuolemansa

Aleksis Salusjärvi | October 19th, 2012 - 22:41 Ateneumin Schjerfbeck-suurnäyttelyssä oli esillä yli 300 teosta. Kokonaisuudesta kasvoikin tämän vuosisadan merkittävimpiä taidenäyttelyitä Suomessa. 

Yhtä väärennös kuin minäkin.

Kiitän teitä kaikesta

Kukkamekkojen aikaan

Kiitän teitä kaikesta. Vitas.

Konsertit "Sleepless Night"

2 vuotta sitten | 4 258 näyttökertaa

Elettiin korttiaikaa, kupongilla saatiin kahvia. Kukkamekkotyttö tuo mieleen säännöstelyajan. Naapurissa asui lapseton ompelija. Meillä oli kahvikupongit jokaiselle lapselle. Kahvipalkalla ompelija ompeli meille tytöille keväisin uudet mekot. Mikä lie ollut hinta-laatu-suhde? Ompelukset maksettiin kahvikupongilla. 
Hiiri kissalla räätälinä leikkaa tilattuja tuotteita housuista tuppiin. Kun ei tullut tuppiakaan, kissa kävi hiiren kimppuun. Onko se viitottu eduskunnan kyselytunti vai A-studio? Jotakin yhteyttä on räätälillä ja poliitikolla.

Kukkamekkotyttö katsomossa Vitas'in esiintyessä tuo muistoja lapsuudesta. Vitas jakaa ruusuja naisille ja iloa kaikille suuressa yleisömeressä. Kiitän kaikkia, erikoisesti Satu Sädettä. Kertoi tyttärensä oppineen lukemaan itsekseen. Epilepsiakohtaukset ja autismi olivat tytön este ilmaista itseään. Silloin levisi auringon paiste ja hymy meille kaikille, kun 13 -vuotias ilmoitti kirjoittamalla ymmärtävänsä kaiken. Se ymmärrys oli molemminpuolinen.
- Se loukkasi eniten, kun äiti piti tyhmänä, kirjoitti tyttö. Lääkäritkään eivät olleet nähneet tytön kehittymistä. Priorisoinnista kertoo lääkärin asenne suojatyössä käyvälle naiselle.
- Tuollaisia ei enää hoideta, kertoi äiti surullisena. Ymmärryksen määrä ei ole aina ymmärtäjän vahvuus.
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. 
Kauneus on katsojan silmässä. Kävin äänestämässä ihmistä, en poliittista hirmua. Nuorten ryhmä kikatti ohi kulkiessaan ehdokkaastaan.
- Sehän on kommunisti. Kenenkä opeilla eletään tämän päivän yhteiskunnassa? 

Unohtunut lapsen nauru

Masha, Bear ja kaukainen serkku

Vieraskoreutta liikennevirastossa. Asioilla on taipumus järjestyä tavalla tai toisella asiantuntijoita kuunnellen. Kuka sanoo viimeisen sanan? Kuntavaalien läheisyys antaa jokaiselle oikeuden ilmaista mielipiteensä, onhan meillä sananvapaus, vai onko? Annettu ääni on ilmainen. Monta ääntä saanut muuttuu ääniharavaksi, jolla on paljon sanottavaa. Näin on poliittisten nimitysten kanssa. Ei ole väliä mitä puhuu, kunhan puhuu. Hänelle on annettu voima ja valta tehdä, mitä tekee ja miten tekee. Välillä kyrsii ylilyönnit. Sittenkin on asiantuntija asiassa kuin asiassa.

Aamuhartaus ke 10.10.2012
Samuli Korkalainen, pastori, kanttori, Helsinki

Monelle meistä on tärkeää päästä keskustelussa sanomaan ”se viimeinen sana”. Ajattelemme, että se on se, joka jää ihmisille päällimmäiseksi mieleen. Meitä myös kiinnostaa, mitkä olivat kuuluisien ihmisten tai omien läheistemme viimeiset sanat ennen kuolemaa. Ne kuullaan ikään kuin tiivistelmänä henkisestä perinnöstä ja niinpä ennen vanhaan näitä viimeisiä sanoja painettiinkin kuolinilmoituksiin.

Kristillisessä uskossa viimeinen sana on Herran siunaus. Kastetilaisuudessa pappi siunaa kastetun yhdessä vanhempien ja kummien kanssa. Konfirmaatiossa nuoret polvistuvat alttarin ääreen siunattaviksi. Avioliittoon vihkimisen hengellinen sisältö on juuri siunaus ja myös koti on nykyisin usein tapana siunata. Myös kristitylle täällä maan päällä annettava viimeinen palvelus on hautaansiunaaminen.

Itse asiassa jokainen jumalanpalvelus ja jokainen kirkollinen toimitus päättyy siunaukseen. Samoin myös kirkkomme katekismuksen viimeinen kohta on Herran siunaus. Lain, käskyjen, tunnustusten, rukousten, selittämisen ja opettamisen jälkeen viimeinen sana on siunaus. Se jää päällimmäiseksi, kun astumme juhlasta arkeen, kirkosta kotiin – jopa silloin, kun astumme elämästä kuolemaan.

Siunaus on merkinnyt meitä edeltäville polville paljon niin arjessa kuin juhlassa. Keväisin on pyydetty siunausta kylvetyille pelloille ja syksyllä elonkorjuun aikaan kiitetty Jumalaa hänen siunauksestaan. Emännät ovat piirtäneet leipätaikinaan ristinmerkin – näin siunanneet sen ja samalla kiittäneet Jumalaa hänen lahjoistaan. Martti Luther opetti katekismuksessaan siunaamaan itsensä aamuin ja illoin ja ruuan aina aterialle käytäessä – ja näin monet tekevät tänäänkin.

Mutta mitä siunaus sitten on? Raamatun alkukielissä siunaamista tarkoittavat sanat tarkoittavat tarkkaan ottaen hyvän puhumista ja menestyksen toivottamista, mutta myös kiitosta ja ylistystä. Siunaus on siis hyvän Jumalan luoduillensa lahjoittaman armon ja hyvyyden ilmaus, mutta myös luotujen kiitosta ja ylistystä luojalleen tästä kaikesta.

Heprean kielen verbi siunata muistuttaa paljon verbiä polvistua. Osa raamatuntutkijoista pitää tätä sidettä vain äänteellisenä sattumana, mutta osa näkee siinä myös sisällöllisen yhteyden. Olipa miten tahansa, itseäni on ainakin puhutellut joskus kuulemani ajatus kamelin polvistumisesta. Kun taakkaansa kantava kameli vedetään polvilleen, se huutaa, vikuroi ja vastustelee. Eläin ei ymmärrä, että se on juuri pääsemässä taakastaan. Tuo kuva on mielessäni yhdistynyt usein rukoukseen, joka on painunut syvälle sisimpääni lapsuuteni seuratuvista tutun Siionin virren sanoin: ”En armahtajaa tunne, ken minut lunastaa. En osaa sinne, missä kuormansa purkaa saa.”

Siunaus on aina lähtöisin Jumalasta. Vaikka me ihmiset voimme toivottaa toisillemme siunausta, ei meillä sitä viime kädessä ole, emmekä voi sitä itse loihtia. Siunauksen antaja on aina Jumala. Hän antaa siunauksensa meille ja voi välittää sitä kauttamme eteenpäin. Siunauksen mukana Jumalan kalliit lahjat virtaavat elämäämme niin näkyviä kuin salattuja teitä. Näkyvästi siunaus välittyy sakramenteissa. Kastevesi sekä ehtoollisleipä ja -viini eivät välitä vain jotain epämääräistä uskonnollista tunnetta, vaan todelliset Jumalan lahjat.

Mutta usein siunaus tulee myös salatulla tavalla – siten, että meidän on sitä hankala ymmärtää. Me olemme kuin kameli, jota vedetään polvilleen. Veisaavan seuraväen kanssa joudumme toteamaan, ettemme tunne armahtajaa, ken meidät lunastaa, ja siksi huudamme, vikuroimme ja vastustelemme. Siunaus – vaikka tarkoittaakin Jumalan hyvää huolenpitoa – ei suojele meitä kohtaamasta vastoinkäymisiä, suruja ja ahdistuksia. Sen sijaan siunauksen avulla voimme löytää taas elämän mielekkyyden ja pääsemme jatkamaan eteenpäin – tosin ontuen, niin kuin Jaakob paininsa jälkeen Penuelista, sillä vastoinkäymiset jättävät meihin jälkensä – mutta kuitenkin eteenpäin. Ja joskus jopa niin, että paljon menettäneinäkin tunnemme itsemme rikkaammiksi kuin ennen. Usein vasta jälkeenpäin huomaamme, että meitä on vedetty polvillemme, jotta taakka otettaisiin pois.

Jumalan siunaus on kätketty ennen kaikkea siihen, mitä Kristus on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Vaikka sana siunaus viittaakin alun perin puhumiseen, ei kysymys ole vain sanoista. Siunaus on elämänyhteyttä elävän Jumalan kanssa. Itselleni yksi kauneimmista siunaamisen kuvista Raamatussa on Johanneksen nojautuminen Jeesuksen rintaa vasten viimeisellä aterialla. Jokainen meistä on nähnyt, kuinka pieni lapsi hakee turvaa vanhemman sylistä, nojaa siinä rintaa vasten ja rauhoittuu usein ilman sanoja, pelkän läsnäolon luodessa turvallisuuden. Samalla tavoin myös Jumalan siunaus on turvallista läsnäoloa, nojautumista Kristuksen rintaa vasten. Tuo sama lapsuuden seuratuvista yhä korviini kantautuva virsi pukee sen rukoukseksi näin: ”Sinua kohti, Herra, heikkona hapuilen. Luo katse sydämeeni, sulata routa sen. Ja paina rintaas vasten, niin että löydän sun ja armon saatuani täydelleen rauhoitun.”

Kirkkomme katekismuksen lopussa meille luvataan: ”Herra varjelee elämämme, vaikka emme hänen rakkautensa teitä aina tunnekaan. Hän antaa meille sisäisen rauhan, joka kantaa elämän rikkinäisyydenkin keskellä.” Sen tähden, hyvä radion kuuntelija, olipa elämäntilanteesi mikä tahansa, olipa se kuinka rikkinäinen tahansa, ja mitä tahansa muut sinusta sanovat ja ajattelevat, niin juuri sinulle ja kaikille sinun läheisillesi on tarkoitettu nämä sanat:

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille
ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne
ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.

Virsi: 329:4

Missä sinä sitten asut?

Osoitteeni ei silloin ollut neuvostomaassa. Liekö kysyjät olleet KGB:n agentteja tai vaietun Tiitisen listan suojassa. Näen kysyjät sielunsilmillä, näkevätkö he minut, en tiedä.
 
"Kuollut ja ja kuopattu.
Kadonnut ikiajoiksi, ja se siitä.
- Ei, isä. On muutakin. Et kai halua unohtaa järjestelmää, jossa elit."

Lapsena on sopimatonta kysellä siitä, mistä vaiettiin. Sitten tulee muistinmenetys, on vain yksi totuus. Nauha alkaa aina alusta.

Farewell Comrades

- Kyllä ne ovat viisaita, sanoi isä joka kerta, kun omaneduntavoittelu tuli näkyväksi.

- Ei, isä. Tyhmiä ne ovat. Siitä oltiin samaa mieltä loppujen lopuksi. 

Tästä ajasta on Areena uusinut dokumentteja riittävän pitkän ajan, että kynän kanssa ehdin tehdä muistiipanot. 

Helene Schjerfbeckin näyttelyä ei käyty katsomassa merkittävänä omaishoitajana, vaan kuoltuaan arvoon arvaamattomaan kohonneena taiteilijana. Omaishoidon hän koki samoin kuin jokainen omaishoitaja, ei niin kuin ammattipoliitikko sen haluaa nähdä. Mitään ei ole saatu aikaan vuodesta 1991 tähän päivään rahalla määritellyn statuksen lisäksi. Eriarvoisuutta, kuka on on omaishoitaja, kenestä ei haluta edes kuulla, kun rahaa ei riitä kaikille.

Joku vaati Ville Haapasalon matkoihin poliittista syvyyttä. Sitä tuli sopivasti Isä Stalinin päätä esitellessä. Jonnekin alueelle ei saanut mennä, oli piikkilangoilla eristettyä sotilasaluetta. Saman totesin rovasti Matti Kurosen tekstin arvostelijasta. Hän tulkitsi ne kaksimielisiksi. Kauneus on katsojan silmässä  ja kuulijan korvassa. Asiat asioina värittelemättä niitä omalla pensselillä.

Rikkipesuri

Ei savua ilman tulta. Ongelmaksi on tullut savun sisältämä rikki. Sydän on särki ja Suomi on sulki  tåisella kotimaisella uutisoituna. Hetken kestää puhe pinnalla ja sitten laantuu kuoliaaksi ilman pesuria. Ollila antaa ohjeita kilpailukyvyn parantamiseksi palkkaratkaisuilla. Niin meni merehen päivä kuin Nokia Ollilan uholla. Uusi yritys puhua Nesteen puolesta. Öljy pysyy pinnalla ja koemme vielä suuremman katastrofin sen nesteen kanssa kuin nokialla heitetty vesilintu.

Kuningaskunnissa on kuninkaansa ja kuningattarensa. Tasavallassa presidentti ja first lady. First Lady on aina First Lady eikä se sovi suomennettavaksi 1. tai ensimmäinen, kun First Lady on ainutkertainen presidentin rinnalla. 
Kun presidentti vaihtuu ei ladyn järjestysluku vaihdu. Kuningattarilla on toinen järjestys, kuinka mones Elisabeth on kysymyksessä.

Valtiovierailulla Norjassa esiteltiin Queen Sonja of Norway and First Lady of Finland. Näin on hyvä antaa malli kuinka meidän presidenttiparia erikseen puhutellaan. Siinä tuli tänkka på, kuinka naispresidenttiä puhetellaan arvonsa mukaisesti. Prinssipuolison valinta onkin toinen juttu. Naapurin setä vai Owe-äijä olivat puntarissa, kumpi onpi parempi?

Norjan matkalta kantautui tieto Islannin ilmatilan tarkkailusta. Ehkä se on yhtä  tarpeellista kuin selvittää Venäjällä venäläislasten huostaanotot Suomessa. Kaksi asiaa on saatu päätökseen. Kuntavaalit on suuri kysymysmerkki suurten alueiden autioittamisessa ja kuntien pyöriessä oman napansa ympärillä varastotaloiksi muuttuneissa virastotaloissa.  

Laitospaikkoja lisättiin köyhäinhoidon muutettua Pahkasalonsaaresta kirkonkylään. 1991 oltiin purkamassa laitospaikat, mutta avopalveluista ei ollut hajuakaan. Oli tehtävä tilaa kunnanjohtajan, -lääkärin ja monen muun johtajan hoville. Entiset johtajat irtisanottiin ja niin lääkärinrouvalle aukesi johtavan hoitajan virka. Kunnanjohtajan koko suvulle jäädytettiin avautuvat virat eikä koulutetut nuoret voineet palata kotiseudulleen.

Aina olen tarvinnut järjestyksen elämässäni. Se on johtajuutta ylhäältä alas. Suomessa on Presidentti ja First Lady, maallisimmissa asioissa käännyn kunnanjohtajan puoleen. Tietää kunnassa, kenelle jäteasiat kuuluvat. Siihen se tieto loppuukin, virkamiehet yrittävät vielä hyötyä sijoittajien kanssa 1900-luvulta lähtien alkuperäisasukkaiden maista ja rannoista. 
On lähdetty merta edemmäs kalaan Kreikan, Italian, Espanjan rannikoille markkinoiden valloitusretkelle. Näin syntyi siirtomaita, joden talouteen Suomikin ottaa osaa suomalaisten kustannuksella. Siperian pelottelu on muuttunut kansan pelotteluksi, jos nyt et maksa, huomenna itket ja maksat. 

Reittilento Moskova - Odessa
 Punainen heinäkuu

Berliinin muurin muistolaatta

Olen edennyt Hyvästi toverit -sarjassa Berliinin muurin murtumiseen. Tyttö kävelee sillalla muistolaatan kohdalle. Vuosiluku 1961 ravistaa, kohtasimmehan silloin ensikerran. Kotiin palattuaan hän sai tietää tapahtuneesta ja kirjoitti siitä järkyttyneenä. Me jäimme muurin tälle puolelle. 

Vasta nyt on minulla mahdollisuus tiedostaa niistä esteistä, jotka vaikuttivat ratkaisuihini vuodesta 1961 vuoteen 1989, jolloin vietin kesällä 2 kuukautta halvaantuneen äidin hoitajana. Loman lopulla isällä todettiin syöpä. Tili oli miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Ikinään en tulisi vanhempieni hoitajaksi. Tulin kuitenkin jouluksi 1990 eikä tieto Neuvostoliiton romahtamisesta koskaan kiirinyt rajan tälle puolelle. Elettiin avoimessa yhteiskunnassa, mutta suljetun yhteiskunnan säännöillä. 

Punaisella heinäkuulla ja heinäkuulla 1941 on tietty yhteys. Olin vapaa omaishoitamisesta ja palasin työhön 6-kymppisenä. Nythän ne rajoitukset vasta iskivätkin päin näkimiä. Joka puolella kohtasin vastusta jatkaa omaa elämää. Olen aina kohdannut heikkoja johtajia, joiden itsetunto tutisee. Minut haluttiin nähdä syöpään kuolleena, lataamossa käyneenä, vakavasti sairastuneena, vanhana katuhuorana.
Viimeinen suma seisoo oikeusasteiden asioidenkäsittelyssä. En tiedä, onko yhden luukun asiointi saatu järjestetyksi. Asiakaspalvelu puhelimitse on siirtänyt jonot kotiin  jonotettaviksi luuri korvalla. Ceausescun ajan Romaniassa leipäjonot kadulla siirtyivät takapihoille, jonne Ceausescu ei eksynyt. Tilalle tuli parturi, jonne ei jonotettu. 
Hallitukset ovat kykenemättömiä tekemään mitään uudistuksia, se on surulla todettava. Koulua on käyty, mutta ihmisenä kasvaminen on jäänyt kääpiöksi. 

Hartausohjelmat: Iltahartaus 13.10 13.10.2012 18.00

Kun velat painavat

Samaistun tanskalaiseen perheeseen, joka on pakkohuutokaupan edessä. Kunta yrittää viekkaudella ja vääryydellä saada minut luopumaan perintöosastani. JäteKukko kiekuu ja hallinto-oikeus pähkäilee, onko minun maksettava jätemaksua vanhalta rakennuspaikalta, jossa kukaan ei tuota mitään jätettä. 
Eletään aikaa "kun mikään ei riitä julmalle jumalalle ja jumalan palvojille".
- Onneksi sinulla ei ole velkaa, sain ylivelkaisten radio-ohjelman juontajalta onnittelut.
Elama pelissä sain valmeltajalta kannustavan palautteen ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Näin on näreet tänä aamuna 14.10.2012. 

Verkkokirjoittajan talossa ei mitään uutta

Aamukampa 1.8.2003 - 1.8.2006

Omaishoitajien kirjeketju lähti ketjukirjeristeilylle. Elättelimme unelmaa omasta Mansikkapaikasta viettää lakisääteista vapaapäivää omalla ajalla, omalla tavalla, omalla kustannuksella. Omaishoidosta ei saatu lainsäätäjältä minkäänlaista ymmärrystä. Meidät sidottiin hoidettavaan kuin siiamilaiset kaksoset. Yhteiskunta kävi meidän kukkarolla, se oli yhteistä.

Sosiaalijohtaja muutti suunitelmia, kun toivotin hänelle onnistuneita bisneksiä vielä hamaan kuolemaan asti. Hän kuului niiden valittujen ryhmään, jotka siirtyvät kuolematta seuraavaan elämään. Se on kiinalainen helvetti, jossa kävin opintomatkalla radioateljeen kanssa. Sama meno jatkui kuin eläessä, eiväthän he tienneet olevansa kuolleita.

Naapurin poika väsyi odottamaan Mansikkapaikan avautumista. Hän lupasi tulla käymään Erakossa käydessään. Armas on kuollut, sain kuulla aikaa sitten. Tapahtuiko lähtö omaehtoisesti, lapsena ujo, aikuisena rohkeutta toteuttaa itseään, mutta pelätä elämää enemmän kuin kuolemaa, on minulle käsittämätön asia.

Mansikkapaikalla sijoittajat käyvät tiekarttaa Länsirannalta ohjattuna. JäteKukko laskuttaa jätemaksua, lasku osoitetaan minulle. Ketään en saa kiinni selvittääkseni, ettei siellä ole Lomakiinteistöä eikä kukaan ole käynyt edes piknikillä pihamaalla miesmuistiin. Päivi Räsänen pohtii, onko paperittomilla oikeutta saada lääkärinhoitoa Suomessa? Virkamiesten mielestä alimmalta ylimpään portaaseen minun on maksettava jätemaksua perintöni omistamisesta paperilla. Kuntavaaleja käydään virkamiesten eduksi. Kun vapaaehtoisesti en suostu maksajaksi, kunnan edustaja huutaa pää punaisena.
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Odotan päätöstä hallinto-oikeuteen tekemästäni valituksesta.
Olen ollut oikeassa kysyessäni verottajan ja maistraatin kantaa. Pitkin hampain itku kurkussa on ilmoitettu. Mansikkapaikka on vanha rakennuspaikka eikä sitä ole muuksi muutettu. On tyhjillään ollut pitkään. Kuka ottaa nämä päätökset tosissaan? Puhutaan puutaheinää ja lähetetään keksittyjä maksuja Intrum Justitian perittäväksi ulosoton uhalla.

Valtio on menettänyt otteensa ylimpänä lainlaatijana. Kunta käyttää oman käden oikeutta virkamiestensä kautta. Minua ei enää säikäytetä "Siperian opetuksella", siellä on ihmisiä ja ystäviä. Ville Haapasalokin nuorta sukupolvea lähettää terveisiä kotiin.

Luvatonta unelmointia

Sukupolvenvaihdos

Inhimillisten voimavarojen kehittäminen

YEAT

YHDEKSÄN ASKELTA KOHTI UNELMAA 

•  Luo niin suuri unelma kuin vain ikinä uskallat.
•   Kirjoita paperille tämän unelman yksityiskohdat.
•   Päätä päivämäärä, jolloin unelmasi toteutuu.
•   Rakenna välietappeja matkallesi päämäärään.
•   Tartu toimeen, vaikka matka näyttäisi kuinka pitkältä ja mahdottomalta.
•   Kysy itseltäsi toistuvasti: ”Viekö se, mitä olen juuri nyt tekemässä minut lähemmäksi unelmaani?”
•   Keskity pelkästään asioihin, jotka vievät sinua kohti päämäärääsi.
•   Vältä ihmisiä, jotka hidastavat matkaasi epäilemällä sinua ja unelmaasi.
•   Ole valppaana. Katsele ympärillesi ja ole valmiina tarttumaan tilaisuuteen, joka tiellesi ilmestyy.

-Steve Veltkamp

KYLLÄ, Suomen uudistamiselle rivakassa tahdissa, vahvat kunnat ja valtio.

Peruskoulu yhteiskunnan helmi. - Katainen

Omaishoitajasta > zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer, ei kuulu vanhuspalvelulakiin. 
Talouden madonlukujen sykli on kääntymässä loppuaan kohti. Suomi-neito alkaa alusta 2075. Julma jumala ahmii omat lapsensa.

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Pävän mietelause antaa Aleksis Kiven syntymäpäivälle merkityksen sovinnonpäivänä Jukolan ja Toukolan välillä. Se sopii minunkin päivään päästä sovintoon itsensä kanssa. Aina olen ollut liikaalastattu hölmöläisen hevonen, mutta en enää. Aamuhartauspuhuja ottaa hevosen sijasta kamelin, joka huutaa ja vikuroi polvilleen komennosta. Erämaan laiva vapautuu taakastaan. Se tekee yhtä kipeää kamelin polville kuin ihmisenkin. Meille vain vaihdettaisi tekoniveliä, että sahureille olisi töitä. Traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilä nimitti tekonivelleikkauksia tehdessään sitä sahurin hommaksi.

Samaa voin sanoa puoluepolitiikasta vaalien edellä. Mistä muistamme kommunismin? Kuka käytti pakkovaltaa alistaessaan ihmiset pakkotyöhön? He olivat pelättyjä johtajia ja heidän kätyreitään. Köyhää kansaa kuritettiin. Eikö meillä jatku sama meno, jos Katainen ei saa tahtoaan läpi Eu:n eurokriisissä. Työpaikat häviävät ja veronmaksajat maksavat. Tämä oikeisto toteuttaa kommunismin johtajapolitiikkaa. En enää tiedä, mistä puhutaan. Kunhan puhutaan ja kuka kouluttaa toimittajat puristamaan totuutta Soinista? Ala-arvoista kuin puhelinmyyjän keskeytymätön puhetulva onnenpotkusta, jonka lunastamisella on viikkohinta.

Viimeisen runokirjan sanataiteen ryhmästä sain postissa. Yritin järjestää kirjailijan kanssa tapaamista face to face samassa kaupungissa. Hänelle ei sopinut mikään aika eikä paikka. Saisin kirjan postissa maksamatta postimaksua. Ymmärsin yskän, olinhan vain yksi kirjan maksajista. Meillä ei ollut synkannut koko projektin aikana. Lupasin maksaa kirjan ja lisäsin postimaksun, etten jäisi kiitollisuuden velkaan. Tämän jälkeen en ole saanut runokirjatarjouksia. Runoilija ihmisenä tuli loppuunkäsitellyksi.

Autiolla saarella

"Taide ja taudit" sanataiteen lisäkurssina lääkäreille on tuotteestani tehnyt taidetta. Ei tarvita kauneuskirurgiaa ihmisistä taideteoksia muokatessaan. Terveydestä on tehty sairautta, jolla voidaan rahastaa. Ylhäältä säädeltyä rahastusta sijoittajien hyväksi. Näin on tehtävä tai muuten joutuu hevon vitun helevettiin. Tämän kuultuani sai hepulin. Apteekissa huomasin pankkikortin joutuneen jonnekin muovipussiin lippusten ja lappusten kanssa. Ostokset syrjään ja istun selaamaan kukkaroa ja muovipusseja. Siellähän se visa on piilossa yhdistetyn henkkari-kelakortin alla. 

Turun kirjamessut ovat olleet huomion kohteena, saattoihan siellä nähdä Jenni Haukion livenä. Hänen puvun värin tiedän minäkin, retroa ja sinistä. Tänään minulla on tapaaminen Grimmin satujen merkeissä. Tapaan kirjailijan, joka ei olekaan kuka tahansa, onhan hän Steinerkoulun perustajia. 
Seuraan presidenttiparin näkyvää edustusta  ja häpeän nuorten kannanottoja, kuinka heillä olisi vaihtoehtoja tarjottavaksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Politiikkaan päässeet eivät näe metsää puilta. Itse olen selvinnyt kertomalla 1095 yön sadun. Vaikenin 50 rahatonta vuotta, nyt olen Euroopan omistaja. Inhorealistiset tunteet ravistavat nähdessäni kunnallispolitiikasta luopuneen ? -katseen. Hän paneutuu Eurooppa-asioihin, kun menetti kasvonsa edunvalvojana.

Sato on tallessa

Aamuhartaus 10.10. Katekismussarjassa Herran siunauksesta puhuu pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki. Virsi 329. Virsi alkaa sanoin "Kiitos nyt Herran". Jaakko Kortekangas (baritoni), Eero Annala (urut).
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 10.10 10.10.2012 06.15

Kanttori Samuli Korkalainen ei antanut katekismussarjan Herran siunaukselle julkaisulupaa. Vahinko koko katekismussarja ja 10 käskyä. On tultava autuaaksi omalla ymmärryksellä, onhan usko uskonasia, vaikka ei uskoisikaan.

Aamuhartaus la 03.08.2002
Erja Kuhalampi, Nuorisotyön johtaja , Suomen adventtikirkko, Tampere  

"Raamattu kertoo myös Jumalan ja meidän ihmisten välisen viestintäongelman lopullisesta ratkaisusta: Jumala tuli itse ihmisenä maailmaan elämään meidän keskellämme.  Parin vuosituhannen takaisen Jeesuksen elämä ja opetus ovat edelleen ymmärrettävintä, mitä Jumalasta tiedämme. Tämäkin tieto kuitenkin puhuu Jumalasta, joka on meidän käsityskykyämme suurempi.
Vuorisaarnassa Jeesus ulottaa eettisen elämän tavoitteet meille käsittämättömän syvälle: vaikuttimiimme ja alitajuntaamme.  Tällä tasolla pyyteettömään hyvyyteen emme yllä edes mielikuvissamme. Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan myös käsittämätöntä rakkautta.  Hän eli elämänsä palvellakseen jokaista vaikutuspiirissään olevaa, ketään väheksymättä tai syrjimättä.  Tämä rakkaus huipentui tekoon, jossa Jumala osoitti käsittämättömän halunsa saada meidät yhteyteensä.  Jeesus suostui ihmisten julmasti surmattavaksi saadakseen mahdollisuuden ikuiseen yhteyteen kanssamme.  Myös tämä teko on syvimmältä olemukseltaan meille käsittämätön. Sen vaikutukset ovat kuitenkin olleet sen jälkeen miljoonille ihmisille uuden elämän tuovaa todellisuutta.
Käsittämättömän kanssa on kiusallista olla tekemisissä. Oman kulttuurimme lähtökohtiin kuuluu se, että kaiken totena pidetyn on oltava todistettavissamme, toisin sanoen käsityskykymme puitteisiin mahtuvaa. Jos joku ei näihin raameihin mahdu, kiellämme sen olemassaolon. Tällainen ajattelutapa sulkee pois paljon elämään kuuluvaa, myös tuonpuoleisen Jumalan.  On kuitenkin jokaisen ihmisen päätettävissä haluaako hän rajoittaa maailmankuvaansa tällä tavoin vai ei.
Oman ajattelun rajoitusten ulkopuolelle astutaan uskon avulla. Usko on, kuten Raamattu asian ilmaisee ”sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”  Se on toimintaa siltä pohjalta, että uskottu asia on totta. Se ei kuitenkaan ole sokeaa. Niille, jotka pohtivat, uskaltaisivatko luottaa häneen, Jeesus sanoi: ”Se, mitä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”    Toisin sanoen, kun ryhtyy toimimaan uskoen ja luottaen siihen, mitä Jeesus on Jumalasta ilmoittanut, Jumala astuu tavalla tai toisella elämämme kokemuspiiriin. (3.8.2014 voin sanoa: kukaan ei uskonut omaishoitajan selviämiseen 1991 eikä usko ole lisääntynyt sen jälkeen. Minä uskoin ja selvisin, nyt minua ollaan leimaamassa hulluksi.)
Uskon suhteen jokainen ihminen on samalla lähtöviivalla. Jumala on hartaimmankin uskovaisen käsityskyvyn ulkopuolella.  Ihmisen muisti on lyhyt ja eilisen kokemusten todellisuus kaukaista, kun edessä ovat kuluvan hetken haasteet.  Toisaalta kukaan ei ole Jumalan mahdollisuudelle niin vieras, että ei voisi irtautua ennakkokäsityksistään hetkeksi ja sanoa Jumalalle: ”Minä olen tässä.  Haluaisin kohdata sinut.  Puhuisitko minulle?”  Kysymys on aina meidän valinnastamme.
Rukoillaan.  Rakas Jumala, joka olet halunnut lähestyä meitä taivaallisena Isänä. Olemme tänä aamuna edessäsi kukin itsenämme, omine asenteinemme ja kokemuksinemme. Pyydämme, että tämän päivän aikana tekisit meille käsittämättömän tekosi – astuisit maailmaamme ja kohtaisit meidät.  Kiitos siitä, että saamme tätä pyytää luottaen, että se on sinunkin hartain toiveesi meidän suhteemme.  Siunaa meitä.  Aamen." Kuhalampi houkutti lainaamaan osan tekstistä.

Elämässä eksyneiden päivää

Neljää vaille ja minuutin yli on tämän päivän aurinkokoordinaatit Utsjoella. Ei ole väliä, mitä vaille ja minkä yli, kun istutaan ajanvarauksella ahtaaksi käyneessä odotustilassa. Kaikki istumapaikat ovat varattuja. Sopisihan isän odottaa lääkärikutsua seisten kuin vanha presidenttipari ratikkamatkalla kotiin. Pankki-Olli nousee seisomaan, toppuuttelen hänen poistumistaan.
- Meillä on lääkäriaika ihan kohta.

Lääkäri ei ole tullut paikalle ja kaikki ovat odottaneet kahdeksasta lähtien. Oli jo puolenpäivän aika, kun lääkäri tulee vinohelmaisessa t-paidassa mutisten ajanvarauksen töppäyksestä antaa kaikille ennen meitä sama aika klo 8.00. Tulee isän vuoro ja minä seuraan mukana lupaukseni mukaan.

Isä oli ollut jälkitarkastuksessa syöpäleikkauksen jälkeen ilman saattajaa. Oli niin pettynyt lääkärin kohteluun, ettei saanut sanaa suustaan. Hänellä keitti sananmukaisesti. Halusin tietää mitä lääkäri oli sanonut.
- Mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä, huutaa isä ääneen.
- Lääkärin naimiset eivät kuulu lääkärin toimen hoitamiseen. Minä tulen mukaan seuraavalla kerralla.

Nyt on se kerta. Lääkäri kysyy, kuinka Arviitti on voinut.
- How do you do, kuuluu isän epävarma vastaus "how do you do?" -kysymykseen. Lääkäri ottaa sanelulaitteen käteensä ja aloittaa "Arviitti on voinut hyvin....". Keskeytän hänen "siitä yli missä aita matalin, eihän lakovariksesta muuta tarvitse raportoida" -diagnoosinsa.
- Emme tulleet lääkärin luokse kohteliaisuuksia vaihtamaan. Vaikka isän ei tarvitsisi enää koskaan tulla lääkäriin, on hänellä nyt syy olla täällä. Lääkäri hermostuu silminnähden, keskeyttää sanelun ja jatkaa.
- En minä sitä tarkoittanut. Kuuntelee oireen ja antaa lähetteen laboratorioon. 
Tulemme odotustilaan, ihmiset ovat vähentyneet ja viivymme hetken päällysvaatteita pukien. 
- Arviitti elää satavuotiaaksi, sanoo lääkäri minulle poistuessaan huoneesta. En tiedä, tavoittiko vastaukseni lääkäriä vai seurasiko diagnoosini perässä. 
- Mököttäjät eivät elä satavuotiaiksi.

Kohta sen jälkeen käyn asiointimatkalla kaukana. Tultuani takaisin kuulen lääkärin saaneen sydänkohtauksen. Vastasyntynyt oli vielä kastamatta, kun lääkäri kuoli. Isä kertoi vavisten lähtöjärjestyksestä, että hän olisi ollut joutavampi lähtemään. Tuli mieleen tuo lääkärissäkäynti. Silloin lääkäri naulasi ensimmäisen puunaulan palttooseensa. 

"Elama pelissä" saan toisen ohjeen sähköpostiin aiheena "optimismi arjen vastoinkäymisten hallinnassa" vai mitä se tarkoitti. Ainakin se toi mieleen lääkärikäynnin omaishoitoaikana. Lääkäri vaihtuu, hoidot lopetetaan, tilaan isälle kuolintodistuksen hautaamista varten. Siitä lääkäri hermostuu. 
- Pitää ottaa Arviitti laitoshoitoon ja sinä saat mennä pois. Päivästä toiseen odotin, milloin mustamaija vilkkuvaloineen tulee hakamaan isää pakkohoitoon ja minua pakkopaitaan. Ne olivat pitkiä päiviä ja ikäviä aikoja kuin mulutettavaksi joutuminen.

Kolme kuukautta isä vietti sängynpohjalla laitoksessa. Piti kestää presidentinvalintaan 6.2.2000. Seuraavana aamuna paimenpoikana aloittanut isä kuoli. Seuraaja tuli valituksi, Suomi-neito on hoidossa, mutta kunnat ovat epäjärjestyksessä. Perintö on jaettu, mutta JäteKukko kiekailee tunkiolla lähettäen perinnöstä jätelaskuja. Hallinto-oikeus hautoo valitusta vuosikausia. 
Tauti ehtii tanssia monta vakiota, lattaria ja ketkupolkkaa tahtien kanssa ennen kuin Tuusniemestä on tullut Florida. Mannerheim on jo musta ja prinssipuoliso latino. 
Hyvästi toverit! Minulle alkaa selvitä minkä ajan isäni eli. Kommunismi on kuollut, mutta meillä eletään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Suomi-neito ei mene itseensä, se menee äitiinsä eli alkutekijöihinsä.

Presidenttiväittely

USA:n presidentti Barack Obama ja hänen haastajansa Mitt Romney kohtasivat viime yönä ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaiden tv-väittelyssä. Denverissä aiheena oli sisäpolitiikka, jota käsiteltiin kuuden eri aihealueen avulla. Keskustelua veti tuttuun tapaan toimittaja Jim Lehrer. TV1 näyttää väittelyn tuoreeltaan suomeksi tekstitettynä. Seuraavan kerran Obama ja Romney tapaavat Hempsteadissa New Yorkissa 16. lokakuuta.

- Etkö parempaa tapaa keksinyt viettää hääpäivääsi kuin täällä minun kanssani?
Presidentti Obama aloittaa väittelytilaisuuden muistamalla hääpäivänsä 4. lokakuuta, jota ei silloin tiennyt viettävänsä Mitt Romney'n kanssa. Politiikka menee kaiken edelle.
Yhdistystoiminnassa kutsuttuna joulukahveille sihteerikön emännöidessä tilaisuutta olin pettynyt. Yhdistyksen puh.johtaja Sopeutumisvalmennuskeskusen johtajana oli estynyt henk.kohtaisista syistä sihteerikön ilmoituksen mukaan ja vietti syyslomaa tuntemattomassa paikassa jonkun salaperäisen miehen kanssa. Pitkistä matkoista paikalle saapuneet omaishoitajat saivat kahvinsa sihteerikön kertoessa joulukiireistään; lähettää joulupaketin rauhanturvatehtävissä olevalle tyttärelleen Kosovoon. Minulle ei siinä ollut mitään uutta, maailma mataa radallaan omaishoitajan hengähdystauosta välittämättä. Viitataan kintaalla.

Nimellinen johtokunnankokous oli naamioitu vaalitilaisuudeksi. Syötiin hyvin ja juotiin yhdistyksen piikkiin puheenjohtajan luvalla. Tilinpäätös osoitti tilillä olevan rahaa 8 € tai mummonmarkaa, vuotta en muista joko oli siirrytty euroon. Yhdistys sai projektirahaa, jota en ollut enää jakamassa. Yhteisvastuurahanjako yhdistykselle antoi minulle uuden osoitteen potilasjärjestöön tukea saamaan ja sitä tietä seurakunnan vaihtamiseen. Mielenterveysseurat saivat uusia johtajia ja entiset johtajat uusia tehtäviä valita Suomelle 1. naispresidentti. Sinne en ollut matkalla omaishoitajana enkä omaishoitoajan jälkeen.
- Kyllä ne ovat viisaita.
- Tyhmiä ne ovat olleet.
Korruptiosta en mitään tiennyt, mutta nyt tiedän sitäkin enemmän.

Ulkolinja: Korruptiomatkalla
Tshekissä EU:sta virtaava raha on korruption moottori. Tshekkiläiset ovat kyllästyneet verorahoja varastaviin poliitikkoihin. Mutta miksi EU on reagoinut ongelmaan vasta nyt?

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. Tässä on velattoman kunnan toimintastrategia, jonka rauhanruhtinas siunasi koulutusrahastoa koskevan lain allekirjoituksella.
Ikä ehdoton 61/64 vuotta, "yrittäjänä, maataousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa."  Se on pohjanoteeraus tämän päivän kuntauudistukselle. Se on harvoille lausuttu lupaus.
- Huomenna olet kanssani veroparatiisissa. Siellä on rahat turvassa verottajalta ja täällä on asukkaista tyhjentyneet kunnat uusine rajoineen viihde- ja vapaa-ajan viettoa varten. Rakennetaan guggenheimeja joka niemeen notkoon ja saarelmaan.

Ilmoittaudun Haapasalon Villen matkaan uusille Venäjän retkille ja Vitas vie Jamaikalle juhannuksena. Kyllä hullun ilo on halpaa myllynkivillä varustettujen painuessa meren syvyyksiin.

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 5.10 05.10.2012 06.15

Mitä tästä presidenttipelistä seurasi?

Elisabeth kohtaa: Martti Ahtisaaren | Tv | Areena | yle.fi
► 0:29► 0:29	areena.yle.fi/tv/163929324 Sep 2012 - 29 sec Osa 3/7. Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari keskustelevat sotamuistoistaan, presidenttipelistä ...

Isälle kuoltua havuseppele haudalle ja minusta rauhan välikappale sponsoroimaan rauhantyötä! Mistä rahat -malli kaikille rahaa vaativille.

Ajannaksuttaja ja kuolemansepät

Vuonna 1975 Euroopan kommunistiblokki, Neuvostoliitto ja sen liittolaismaat, oli laajimmillaan.
Kylmä sota oli täydessä käynnissä, mutta kilpakumppani Yhdysvallat oli kärsinyt tappion Vietnamin sodassa, ja Watergate tahrasi maan johdon mainetta.
Kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon oli ryvettynyt Watergate-skandaalissa ja joutunut eroamaan vuonna 1974, nousi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev maailman vaikutusvaltaisimman miehen asemaan.
Kuusiosaisessa sarjassa Hyvästi toverit! (Farewell Comrades) tarkastellaan niitä ilmiöitä ja tapahtumia, jotka kommunistivallan hajoamista jouduttivat. Miksi romahdusta ei voitu nähdä edeltä käsin?

Elämän ruuhkavuodet osuivat Kylmän sodan aikaan. Farewell Comrades -keskustelu käydään tänä päivänä eduskunnassa välikysymyskeskusteluna kuntavaalien edellä. Samaa poliittista kädenvääntöä sisäpolitiikassa, onhan euro kriisissä. 
Löysin yhtäläisyyksiä isän kanssa käytyihin keskusteluihin, vaikka niitä keskusteluja ei tulla kokoamaan esitettäväksi. Antaahan tämä sarja "Hyvästi toverit" viitekehystä omaan henkilöhistoriaan. Miksi minä olen pelännyt? Miksi minua on kielletty puhumasta ja tulemasta sisäpiireihin?
Terveiset ovat tulleet perille. Naapurissa oli totuttu vanhoihin zompie-johtajiin. Olisivathan he kuolleita lyhyen hallitusajan jälkeen. Hautajaiset olivat viihteellisiä, kuin suuret sotilaalliset tapahtumat. Soitettiin taukoamatta Bachia tai esitettiin ruudussa Joutsenlampea.

Mitä meillä esitetään peitetarinaksi vaikeille taloudellisille ratkaisuille? Huudetaan niin kovaa, etten kuule, mitä he huutavat. Asiantuntijat ja jokainen omalla kokemuksellaan tietää, mitä he jättävät sanomatta ja mitkä ovat seuraukset veronmaksajille. Meille luodaan pelko joutua maksumieheksi. Syntymättömät sukupolvet ovat vielä tietämättömiä heille lankeavasta perinnöstä.

Miksi mietin näitä ongelmia? Siksi, että odotan hallinto-oikeuden päätöstä tekemääni valitukseen jätemaksusta. Tiemaksun perusteella liitettiin meidät JäteKukon maksurekisteriin, vaikka, vaikka, vaikka siellä ei kukaan tuota jätettä ja jätteen vieminen 7 km:n päähän olisi autottomalle päivän (tyhjä)työ. Onhan meidän mökki Vihtaniemessä 7 km:n järvimatkan päässä kirkonkylästä. On ollut vuodesta 1900 lähtien. Oltiin omatoimisia Tuusniemen kunnassa ja toteutin vanhempieni omaishoitamisen heidän kirkonkylän osakkeessa.

Riverside Medical Clinic'alla tohtori löytää Amerikan matkalla saadun punkinpureman. Aiheutti polviniveltulehduksen. Voin yhtyä samaan. Minäkö isä? mustavalkoinen elokuva on yhtä kuin musta Mannerheim syiltään ja seurauksiltaan. Radioateljeen Juhannusta en jaksa roolittaa tämän päivän välikysymyskeskustelijoilla. Hyvästi toverit pitää kirjoitta käsin paperille lyijykynällä. 

Kenelle kellot soivat?

Onko ydinvoima turvallista?

JIM AL-KHALILI

Jim Al-Khalili OBE is an Iraqi-born British theoretical physicist, author and science communicator. He is Professor of Theoretical Physics and Chair in the Public Engagement in Science at the University of Surrey. Wikipedia

Born: September 20, 1962 (age 50), Baghdad

Education: University of Surrey

TV shows: Science And Islam, Atom
en.wikipedia.org

"Toiveeni on, että teemmepä minkä tahansa päätöksen, sen on perustuttava huolelliseen tieteellisten tutkimustulosten arviointiin."
 Professor Jim Al- Khalili

Mielenkiintoni herää katsoa Prisma -dokumentti uudelleen professorin esiteltyä itsensä.

"Olen ydinfysiikan professori, mutta minulla ei ole oma lehmä ojassa. En ole ydinvoimateollisuuden enkä ympäristöliikkeen palveluksessa. Jätän politiikan ja talouden syrjään ja keskityn vain tieteeseen.
Vaikka olenkin tiedemies, olen myös perheenisä, ja haluan tietää, mikä on perheeni tulevaisuuden kannalta turvallisin vaihtoehto."

Aivan kuten jokainen meistä elämässämme, etsimme turvallisia vaihtoehtoja "vauvasta vaariin". En matkusta professorin kanssa paikkaan (Fukushimaan), joka on romahduttanut monien ihmisten uskon. Kierrän kaukaa ja kauan syntymäkuntani, Tuusniemen, joka on tullut tutuksi velattomana kuntana. 

Minun uskoni on horjunut, selvitä kunnialla vanhempieni omaishoitamisesta 1991-2000. Ja isän kuoltua tämän päivän vanhuspalvelulakiin. Alkuräjähdyksen tuloksena voitin uintikilpailun ja minusta tuli minä. 
- Älä tule meitä opettamaan, oli tervetulotoivotus syntymäkuntaani 5 -kymppisenä. Kuolleitten sielujen metsästäjät olivat jakamassa lapsuuskotia, kuntaa ja Suomi-neitoa  sijoittajien eduksi. Hautaustoimistot ja hautausmaat ovat tulleet tutuksi.

Minua on kielletty puhumasta, mutta Munkkiklubilla saan kirjoittaa, mitä kirjoitan. Kokemus on ollut ankara opettaja, kokeet on pidetty ennen ensimmäistä oppituntia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Oppikoulussa silmälapulla toisen silmänsä peittänyt opettaja sanoi:
- Ei tyttö voi saada 10 todistukseen. Sen sai Juhani, vaikka kokeista olimme saaneet täydet pisteet ja minulle kemia oli helppoa ja mielenkiintoista. Olenhan tuota saanut kokeilla tekstiilikemian sanastolla tasa-arvoisena työpaikalla johtajan kanssa keskustellessa. Henkilökemiat ovat harvoin kohdanneet. Joskus kuitenkin kiinnostuksen kohteena "taide ja taudit". Puistonpatsaiden kanssa ei ole synkannut.