Lupaukset ja teot

Huomenta, Suomi-herra!

Aamun ajatus

Kaikki antava samanlaisia lupauksia.

Teot erottavat heidät toisistaan.

Herään aamuun Tunisian presidentin odottaessa kuolemantuomiota teoistaan. Se tieto tulee aaltoja pitkin jo kello kuusi. Hetkessä tunnetila muuttuu. En ole vilustunut, vaan vihainen. Nenäpäivä ei ole tänään, vaikka Nasse-setä lieventää vihaani.

- Nasse-setä on hyvin vihainen. Tunne onkin positiivinen, hyvin ei voi olla huonosti. Nettitoiminta ei ole kunnossa. Lähdin tuomaan näkyväksi "käskyjä uusiksi".  1. ja 2. käsky on Tuliukko-blogissa. Tuliukot niiden kertaamista eniten tarvitsevat. Seuraavien kohdalla tuli areenauudistus, eikä hartauksia ole voinut kuunnella netissä. Tämä ei ole mitään uutta asiakaspalvelussa ja nyt kirkkokin liittyy tähän moderniin käytäntöön. Luvataan, mutta teot puuttuvat.

Suomi-neidon asioiden hoidosta vastaa nuori Suomi-herra. Saa näkyvyyttä kaikkialla maailmassa kuin sillä olisi jotakin painoarvoa. Jostakin putkahti Kannuksen Kennedy antamaan neuvojaan. Meni kuitenkin ohi korvien, kun kelaan entisiä aikaansaannoksia. Yhtään tekoa en muista, oman kilven kiillotusta sitäkin enemmän. Ja minä odotan kuolemantuomiota.

Katson tarkasti osoitekentästä lähettäjää, kuka antoi eilen minulle VARDAGSÄNGELDIPLOM'in. 

Deutsche Ev. -Luth. Gemeinde in Finnland

Suomen Saksalainen Ev. -Lut. seurakunta

Tyska Ev. -Luth. församlingen i Finland

Seurakuntani yllätti minut arjen askareissa, zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Diplomia en ollut pyytänyt enkä siksi osannut sitä odottaa. Tämä on osoitus toisesta todellisuudesta. Minulle on samantekevää piispakokelaan lähettämä pahoittelukirje kirkosta eroamisesta. Se loukkasi minua, enhän luopunut uskosta. Palasin vain alkuseurakuntaan, jossa 10 käskyä ovat vielä lainvoimaiset. 

Postiluukku kolahtaa. Sieltä ei tule lopullisia päätöksiä teoista. Sitäkin enemmän mainospostia maailman ähkyyn saattaneista tavaratarjouksista, jotka eivät kuulu minun jokapäiväiseen leipään. Se toinen häntäheikki on asialla nälissään. Siihen nälkään vastaa nuori Suomi-herra lupaamalla tänään yhtä ja huomenna toista. Kirkkokin on saanut tartunnan mediaepidemiasta.

Kaupungintalonpuisto vihertää peittäen mustat rungot vehreydellään. Aurinko ei ole unohtanut meitä enkä minäkään sinua. Unto Eskelinen kehoitta puhumaan omaa kieltä, mutta siitä tulee synkkä yksinpuhelu. Tieteenkieli amerikkalaisena ei kelpaa keskustelukieleksi, vaikka se kuulostaakin jämptiltä savonkieleen verrattuna. Lapsille on opetettu sormi- ja välimerkit jo esikoulussa tietämättä mitä ne todella tarkoittavat. Naisia syrjivät seurakunnat eivät tiedä, mitä he tekevät, ymmärtämättä, miksi he tekevät niin kuin tekevät.

Vielä on muutama taalainmaanhevonen syömättä. Ei ole ollut nälkä. Prinsessan punainen hevonen muistuttaa minua mummon puuhevosesta. Hän katsoi puunoksien tanssia tuulessa. Piirsi näkemänsä paperille. Siitä tuli mummon puuhevonen, jolla mummon orava ratsasti viihteeksi päivään. Tästä olen ottanut ohjeen itselleni: pidän lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa. Politiikka tekee maailmasta kivisen, lauluttoman erämaan. Se ei tarjoa syömistä eikä juomista, sillä rahaa ei voi syödä. 

Oi muistatko?