Ero kirkkovuodessa

Se avasi oven uskolle

Suhteet ovat kärsineet inflaation tässä ajassa. On/off -suhde on koetuksella Kreikan ja EU:n välillä.

Yle Uutiset | Toista | YLE Areena | yle.fi
► 4:30► 4:30	areena.yle.fi/video/1337238571537Uusi1 tunti sitten - 5 minuuttia Linkki videoon. clip:1337238571537;fmsurl:rtmp://flashk.yle.fi/AreenaServer/; foreign_fmsurl:rtmp ...

Jumalanpalvelus: Tervetuloa kirkkoon! | Ohjelmat | yle.fi

yle.fi/ohjelmat/1466781

Helatorstain kirkossa saarnaa Tarja Korpela ja liturgina toimii Ville Talola. Musiikista vastaavat Pekka Laukkarinen, Matti Laitinen ja Leevi Helo.

Aamuhartaus ti 15.05.2012
Petri Järveläinen, rehtori, Lapinlahti

John Bunyanin kirja Kristityn vaellus on yksi maailman tunnetuimmista kristillisistä kirjoista. Sen lisäksi Bunyan kirjoitti muitakin kirjoja. Yksi niistä oli nimeltään Pyhä Sota. Kirja on lukemisen arvoinen, sillä se valottaa sitä, miten hengellistä elämää on kuvattu sodassa olemiseksi.

Nykyisin tunnemme historiastaan irronneen pyhän sodan, djihadin, johon olemme tutustuneet terroristijärjestöjen ja maailmanpolitiikan niin sanotun pahan akselin tuhoamisen merkityksessä. Tämä esillä oleva tulkinta antaa kuitenkin virheellisen kuvan juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille yhteisestä hengellisestä perinteestä. Maailmanuskontojen yhteisen perinteen mukaan pyhä sota on hengellistä kamppailua omassa itsessä vallitsevia heikkouksia vastaan.

Vanha testamentti korostaa, että pyhässä sodassa olennaisinta on antautuminen Jumalan varaan. Julius Wellhausen on lausunut: ”Sotaleiri oli kansakunnan kehto ja sen yhtenäisyyden todellinen paja. Se oli myös varhaisin pyhäkkö. Siellä oli Israel ja siellä oli Jahve.”

Vanhassa testamentissa selostetut Israelin sodat olivat aitoja sotatoimia naapurikansoja vastaan. Ennen pitkää pyhän sodan käsite aiheutti kuitenkin paradoksin: sotiminen kävi mahdottomaksi, sillä pyhässä sodassa kansan tuli olla täysin passiivinen ja asettua Jumalan eteen odottamaan sitä, mitä Hän tekee. Esimerkiksi Toisessa Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää paikoillanne, niin näette minkä avun Jahve teille tänä päivänä antaa... Jahve sotii teidän puolestanne. Olkaa te hiljaa!” (Ex 14:13-14).

On helppo nähdä, miten näistä ajatuksista kulkee yhteys kristillisen hengellisen elämän perinteeseen. Hiljentyminen, rukoileminen, Jumalan varaan asettuminen ovat ne keinot, joita se osoittaa sille, joka tahtoo pysyä valveilla. Ihmisen oma rooli on passiivinen. Pyhä sota ei ole aggressiivista ja aktiivista hyökkäystä, vaan paikalleen jäämistä ja Jumalan odottamiseen suostumista.

John Bunyanin "Pyhä Sota" painettiin aikanaan myös suomeksi , ja vanha käännös on kielellisesti nykyajan lukijan kannalta hieman huvittava. Kirja kertoo siitä, miten kaunis ja hienosti rakennettu kaupunki ja yhdyskunta nimeltä Ihmissielu tuli Diaboloksen valloittamaksi.

Kaupungissa oli viisi porttia: Korva-, Silmä-, Suu-, Nenä- ja Tuntoportti. Diaboloksen joukkojen kapteeni Vastustus etsiytyi Korvaportille seuranaan apulaisensa Paha Epäröiminen. Siellä Vastustus puhalsi torveen keskustellakseen Ihmissielun edustajien kanssa. Paikalle ilmestyivät kaupungin edusmiehet, herra von Tahto ja herra von Viaton. Käytyään keskustelun Diaboloksen edustajien kanssa, Ihmissielun edustajat päästivät nämä kaupunkiin sisään. Keskustorilla Diabolos huudettiin yhdessä tuumin johtajaksi.

Tultuaan johtoon Diabolos erotti ensimmäiseksi kaupungin virkamiehet, herrat von Ymmärryksen ja von Omatunnon ja asetti herra von Tahdon lähimmäksi miehekseen. Tästedes herra von Tahtoa ei miellyttänyt mikään muu kuin Diaboloksen mieltymykset.

Herra von Tahdolla oli apulainen, jonka nimi oli herra Tunne. Hän oli sekä mielipiteiltään että käytökseltään turmeltunut. Hän oli naimisissa herra Mielen tyttären, Lihallisen Himon kanssa, ja heillä oli monia lapsia, joista mainittakoon: Julkea, Rivo, Nuhteenvihaaja, Totuudenvihaaja, Hyvänhalveksija ja Kosto. He puolestaan saivat monta ilkeää vesaa.

Diabolos asetti muitakin mahtimiehiä, joista etevimmät olivat herrat Epäusko, Ylpeä, Kiroilija, Avionrikkoja, Kovasydäminen, Säälimätön, Raivokas, Valhe, Vääryydenpuolustaja, Väärärauha, Juoppous, Riitelijä ja Jumalankieltäjä, joka oli nuorin toveruksista.

Toisenlaisten sotajoukkojen johtaja Ruhtinas Immanuel ryhtyi kaupungin takaisinvaltaukseen. Sotatapahtumat ovat moninaiset. Monta pettymystä koettiin, joskin ilohuutokin voitiin kohottaa, esimerkiksi herra von Tahdosta tullessa vapaaherra. Senkin jälkeen kun kaupunki vallattiin takaisin, sen ympärillä oli Diaboloksen leirejä, joiden kanssa kahinoitiin jatkuvasti. Vihdoin Diaboloksen kätyrit tuomittiin Ihmissielun kaupunkia vastaan tehdyistä sotarikoksista ylimmässä mahdollisessa kansainvälisessä oikeusistuimessa.

Bunyan kuvaa siis tarinan muodossa mielen ristiriitoja, tahdon ja tunne-elämän suuntautumista, sitä, miten joudumme oman mielemme ja tunteidemme kanssa eksyksiin ja sitä, miten voimme löytää elämän mielen ja tarkoituksen. Kun hengellinen perinne puhuu pyhästä sodasta, se tarkoittaa ensisijaisesti tällaista kamppailua. Se on jokapäivästä eikä siinä selviytyäkseen voi muuta kuin turvautua Vanhan testamentin neuvoon: ” Älkää pelätkö, vaan pysykää paikoillanne, niin näette minkä avun Jahve teille tänä päivänä antaa…Jahve sotii teidän puolestanne. Olkaa te hiljaa!”

Virsi: 311 b:1-3,7