- Karavaanarit jättämässä Mukkulan (4.5.2012 21:37)
Tänä aamuna kuulin nöyrän Ollilan selittelevän 10 vuotta sitten tehtyjä ratkaisuja Nokian pääjohtajana. Yhtä kauan olen kysellyt kunnan naapuruudesta ottaa koko lapsuuskodin maat tiealueiksi ja rannat viihde- ja vapaa-ajan keskuksia varten. Olisiko Nokia voinut tehdä toisin? Nyt siihen kysymykseen vastaus levisi yli maanpiirin.
- Olisi -------, mutta miten sitä en käy selvittelemään.
Minä en voinut tehdä toisin, onhan takana ehdoton neljääs ukkaasi.
- Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Muiden kunnioittaminen on ukkaasin selitysosan varassa. Itsenäisyys on sitä ettei voi pakottaa.
Sukupolvenvaihdosta toteuttaessani pyysin tietoimituksen päästäkseni lapsuuskodin uimarannan valtaajista eroon. Toimitusinsinööri lupasi auttaa maanmittaustoimistosta, olihan hän suorittanut halkomistoimituksen. Ei saanut kuitenkaan minua ansaan, että vanhempien jättämä perintö olisi mennyt myyntiin halvalla ostajaksi valitulle kaverille. Pelastin kaikkien osuudet ostamalla yhden osakkaan ulos velkarahalla.
Toimituksen eteneminen viivästyi, ja insinööri kyseli, eikö sitä toimitusta tehdä.
Laitoin asian vireille ja ääni kellossa muuttui. Toimitusinsinööri lahjottuna käytti tuomarin valtaa. Tietoimitus muuttui ja muistuttaa minua ivallisuudessaan joukkoraiskauskohtausta. Kunnan ukkoja 6 vastaan miljonaperijänä yksi naisparka. Maksoin toimituskulut ja asia on hallinto-oikeudessa. Siihen antoi aiheen jätemaksu lomakiinteistöstä. Missä minun lomakiinteistö ja vapaa-ajan asunto?
Suvun hallussa 1900- luvulta lähtien ollut lapsuuskoti on ollut juomakelpoisen Juojärven rannalla. Nastolassa järvi puhdistui jo tiedosta, kun Ollila osti rappiokartanon sen rannalta. Nämä huhupuheet ovat käänteisiä, Vihtaniemelle tullaan vetämään vesijohto sijoittajien lomakiinteistöjen arvon nostamiseksi. Poliitikko pitää jätemaksua velattoman kunnan pelastuksena. Se maksu määrätään jo paperilla omistamisesta. Ei käytöstä eikä jätteen tuotosta, vaan omistamisesta. Odotan hallinto-oikeuden päätöstä ulosoton uhalla.
Kanttori Maria Takala-Roszczenko, Ortodoksinen kirkko, Jyväskylä. Joensuun Yliopiston Ortodoksinen kuoro esittää kappaleen "Ehtoollislauselmat". Säv. Leonid Bashmakov, san. Trad. Joht. Risto Matsi.
Kuuntele aikaa 28 päivää (Vain Suomi)
Lue http://kirjeketju.blogspot.com
Aamuhartaus la 05.05.2012
Maria Takala-Roszczenko, kanttori, Ortodoksinen kirkko, Jyväskylä
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Pääsiäisen juhlakauden neljännellä viikolla ortodoksinen kirkko viettää pääsiäisen keskijuhlaa. Juhlan teemana on vesi. ”Tulkaa ja ammentakaa kuolemattomuuden vettä”, lauletaan kirkkoveisussa. Keskijuhlan sanoma perustuu Kristuksen ja samarialaisen naisen kohtaamiseen kaivolla. Vettä noutamaan tullut nainen saa Kristukselta lupauksen: ”Joka juo tätä [kaivon] vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:13-14)
Vesi on koko luomakunnan elinehto. Siitä on elämä alkanut ja ilman sitä ei mikään pysy hengissä. Me tunnemme veden elävöittävän voiman erityisesti näin keväisin. Kevätsade sulattaa lumet, pyyhkii pois lian, pehmentää maan ja herättää luonnon jälleen uuteen elämään. Jos olet nähnyt, miten kuiva aavikko puhkeaa kukkaan sateen jälkeen, ymmärrät, mikä eläväksi tekevä voima vedellä onkaan – autio erämaa puhkeaa ennalta arvaamattomaan vehreyteen.
Uskovalle ihmiselle vesi on osa sitä luomakuntaa, jota viljelemään ja varjelemaan ihminen on asetettu. Kuten kaikki hyvä, sekin tulee Jumalalta. Sen takia Jumalan puoleen käännytään rukouksin myös hyvien säiden ja hiljaisten sateiden puolesta.
Täällä tuhansien järvien maassa vesi on meille lähes itsestäänselvyys. Muutamaan sukupolveen meidän ei ole tarvinnut nähdä vaivaa vetemme eteen, ei nostaa sitä kaivosta, ei kantaa sitä hartiavoimin kodin tarpeisiin. Toisin kuin monessa kuivuudesta kärsivässä maassa, vedensaanti ei määritä meidän elämäämme. Huolettomuutemme on kuitenkin valitettavasti muuttunut kunnioituksen puutteeksi elämän välikappaletta kohtaan. Kun ruokamme ei nouse ainoastaan järvistä, joista, tai niiden juottamista metsistä, meille on tullut samantekeväksi, mitä tehtaat, kaivokset ja viljelykset vesiin päästävät. Lasillinen siinä missä kylpyammeellinenkin vettä valuu alas viemäristä ilman että tuntisimme tuhlaavamme meille annettua lahjaa.
Suhteemme veteen muistuttaa monessa mielessä suhdettamme uskoon. Niin kauan kuin elämässämme menee hyvin, meillä on varaa olla huolettomia sielumme elämän suhteen. Meillä on varaa lykätä Jumalan muistamista jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jossa ajattelemme käsittelevämme kaikki vaivaa ja ponnistelua vaativat asiat. Kun emme katso tarvitsevamme uskoa, se on meille kuin lasillinen vettä, jonka kaadamme pois, jos meitä ei huvitakaan sitä juoda. Vasta kun löydämme itsemme siitä vedettömästä autiomaasta, jollaiseksi elämämme voi joskus muuttua, ymmärrämme, mitä tarkoittaa jano.
Karuimmat hetket elämässämme ovat kuitenkin meille parhaita hetkiä todellisen elämän lähteen löytämiseen. Kun maalliset lähteet ovat kuivuneet, on yksi lähde, josta me voimme aina ammentaa. Kristus sanoo: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.” Tätä Kirkko meille tarjoaa: elämän vettä, joka virvoittaa meidät, pyyhkii meistä pois pahuuden lian, ja kasvattaa meissä hyvää hedelmää. Tämän iankaikkisen elämän lähteen löydettyämme meiltä ei puutu enää mitään.
Musiikki: "Ottakaa vastaan Kristuksen Ruumis, juokaa kuolemattomasta lähteestä. Ylistäkää Herraa taivaissa, ylistäkää Häntä korkeuksissa. Halleluja." (Ehtoollislauselmat, säv. Leonid Bashmakov). Esittäjä: Joensuun yliopiston ortodoksinen kuoro (joht. Risto Matsi)
Aamuhartauspuhuja puhuu vedestä. Poliitikko kadottaa lapsetkin pesuveden mukana. Puhun vedestä omista lähtökohdista tiettömän taipaleen takana. Kun tie tuli, tuli Tiekartta Länsirannalle suuren maailman malliin Lähi-Idästä.
Mukkulan tammien alla osallistuin runomaratoniin. Se osoittautui kansaedustajan ääntenkalastelupaikaksi. Sen jälkeen petetylle miehelle olen ehdottanut kaksintaistelua Mukkulan tammien alla. Reilu peli ratkaista, kuka petollisen juulian saa pitää. Petetty tuli vihdoin järkiinsä ja muurari jäi henkiin tullakseen seuraavaksi petetyksi. Omien pienien asioiden projisoiminen sijaisnäyttelijöihin ja suuren maailman tapahtumiin pitää mielenkiinnon vireillä. Mikä tapahtuu minulle, tapahtuu se monille muillekin.
Show must go, go, go!
Show must go, go, go!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti