Veteraanijuhla Espoossa
Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Espoossa. Juhlapuhujana Matti Alahuhta. Puolustusvoimien tervehdyksen tuo kenraali Ari Puheloinen ja veteraanien tervehdyksen kenraali Jaakko Valtanen. Juhlan juontaa Georg Dolivo.
Vietän 63. veteraanijuhlaa teeveen ääressä kotona. Aloitin Isänmaan tähden eilen illalla ja kävin kuuntelemassa nuoren naiskirjailijan haastattelun pääkirjastossa. Minulle selvisi vihdoinkin, mikä on suhteeni Suomi-neidon itsenäistymiseen ja itsenäisyyden säilyttämiseksi käytyihin sotiin. Kiitin kirjailijaa henkilökohtaisen selvyyden löytymisestä. Olen tehnyt opintomatkoja hautausmaalla omaishoitajana. Isovanhempien hautakiveen kiinnitetty muistolaatta sovittaa 1918 vaatiman uhrin. Perusteena sille oli köyhä syntyperä eikä se muuksi muutu tämän päivän tutkimuksen mukaan.
Siirryn vanhempieni haudalle. Sota ei voinut olla äitini, ja vielä vähemmän minun syntymättömän syy. Isä rintamalla, äiti kotirintamalla kahden vanhemman ja minun vastasyntyneen kanssa. Isoisä lapsenvahti isommille ja minulle vierihoitaja. Sota loppui aikanaan ja isä palasi haavoittumattomana kotiin. Oli saanut lomaa viedäkseen minut kastettavaksi nimenantoa varten. Tuli kaatuneiden kummisetien kanssa autonlavalla. Paluusta takaisin ei ole minulla tietoa.
Meistä kahdeksasta ensiksi kuollut sai uurnapaikan äidin arkun päällä. Äidin kuolema ja siskon tuhkauurnan pyytäminen leskeltä soitteli jo tämän päivän keskeneräisiä perintöasioita. Omaishoitoaika päättyi 6.2.2000 presidentin valintaan. Seuraavana aamuna isoisän kuolinpäivänä kuoli isä 93v 3kk 1pv -ikäisenä. Jälleenrakentamisen saavutukset pitä purkaa sijoittajien eduksi. Kahdessatoista vuodessa on kaikki kupattu kuiviin. Jälleenrakentamisen puolesta juhlapuhujat puhuvat. Veteraanijuhlan esitykset kuuntelen ilman lämmintä läikähdystä sisälläni. Kyynel ei kihoa silmäkulmaan. Olen huutanut veteraanin iltahuutoa maanmittausinsinöörille jakajan käden työtä helpottamaan. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, joten pitää kysyä suulla suuremmalla.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?
- Itsenäisyys on sitä, ettei voi pakottaa. Minulla on pakkorauha tai aselepo Tiekartassa Länsirannalla. Yhteenvetona tämän päivän Suomi-neidon itsenäisyydestä on oma viime yön tapahtuma.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
Kotimiehenä kissat varustetaan 2-piippuisella. Tunnussanoja ei kysellä 47 numeroisia ainoja kulkimena käyttäviltä sabotööreiltä.
Kesken jäi tuhotyö. Pitää ottaa uusiksi ja viedä loppuun tuhoamisensa. Tämä toteutuu koko maailmassa eikä vain Suomi-neidon suojeluksessa. Sun poikas valvoi ja ahkeroi aikanaan. Tuloksen vie kuin moppe varastamalla. Kotikoira on oppinut tavoille ja odottaa kehoitusta.
- Ole hyvä. Sitten Mosse aloittaa ruokailun. Kiitoksen korvaa savustettu siankorva. Se on sitä koirakoulutusta tavoille oppimisessa.
Vårt land, vårt land, vårt fosterland
ljud högt och dyra ord.
Ej lufts en höjd, mot himlens rand
ej sänks en dal, ej sköljs en strand
mer älskad än vår bygd i nord
än våra fosterfäders jord.
Opintomatka kiinalaiseen helvettiin on tehty. Suomi-neito, Svea Mamma, Äiti Venäjä ja Äitini Amerikasta. Veteraanijuhla on äitien juhla eikä vai kielikysymys jäänteenä kuningaskunnasta, tsaarinajasta ja tasavallasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti