Juutalainen pääsiäinen

"Juhlaa kutsutaan myös happamattoman leivän juhlaksi, ja sitä edeltävinä päivinä kaikki hapan onkin siivottu pois kodista. Kun Jerusalemin temppeli vielä oli pystyssä, siellä uhrattiin pääsiäislammas. Temppelin hävityksen jälkeen pääsiäinen on ollut perheen juhla, eikä lammasta enää syödä. Siitä on jäljellä vain vertauskuvallinen ranneluu symbolisten ruoka-aineiden tarjottimella." - Vantaan Lauri Wikipedia

Menninkäiselle!

Tulipa Peikkometsässä vuoro sanoa sanansa poliittiseen pääsiäiskeskusteluun ihan omalla kielellä. 

Säde sanoi: Peikko-kulta, pimeys vie hengen multa enkä toivo kuolemaa. 

Tapsan videolla olisin sen sanonut kauniisti, mutta video jumittui ja jouti poistaa. Sekin on sensuuria, mitä saa kuunnella tänä youtubeaikana. 

Lensi maahan enkeli, voimakkaampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. 

Pääsiäisaika 2012 koko maailmassa on päättymässä. Jokainen vietti sen tavallaan tietäen tai tietämättä, mistä kenenkin perinne sai alkunsa. Tunnen oman suvun vaiheita tutkimatta Isovanhempien syntymästä 1850 -luvulta lähtien. Isä kuoli 7.2.2000 eikä Joosepista mitään mainittu Jeesuksen ristinkuoleman äärellä. Jeesuksen seuraaja sai tehtävän huolehtia Jeesuksen äidistä. Tapahtui Jumalan tahto. Uuden tulkinnan mukaan Jeesus sopi Juudaksen kanssa kavaltamisesta. Juudas ei kestänyt, mitä oli tehnyt, vaan hirttäytyi. Kirjoitan, mitä kirjoitan. Enkä tunne osallisuutta tapahtumiin muuten kuin sijaiskärsijänä ja kohteena, mitä poliitikot keksivät Suomi-neidon päänmenoksi.

Päivänsäde 9.4.2012

Koko päivän tein lähtöä katsomaan Kärsimystie -katunäytelmän alkua kaupungintalon rappusilta. Kaksi roomalaista sotilasta seisoi sisääntulon vahtina. Ihan säpsäyttää, jos olisivat ajassa 2000 vuotta sitten. Puhuttelen, kertovat kiltisti kulkueen etenemissuunnan. Pysähdyn kauas ja palaan vielä takaisin kadun varteen nähdäkseni paremmin. Portailla ollaan jo hyvässä vauhdissa ottamassa Jeesusta kiinni. Kuulen sanat, ettei ennen pääsiäistä vangita. Siitä syntyisi levottomuutta.

Kulkue lähtee liikkeelle aasit ja lapset mukana. Palaan kotiin todeten, etteivät polvet kestä seisomista eivätkäkä tunteet jaksa nähdä ruoskimista, kun itse on ollut samassa tilanteessa. Kaksi kertaa aiemmin olen seurannut kärsimystien alusta loppuun. Aina pääsiäinen on minulle yhtä merkityksellinen lempeästä katseesta. 

Blogger uudisti versiotaan ja minä olen pulassa. En vielä ole keksinyt, miksi video youtubesta jumittaa ja sitä mukaa kaikki avatut sivut. Löysin kuitenkin näkemälleni vastineen juutalaiselle pääsiäiselle. Sitä he viettivät Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Vaikuttava näky juhla-ateriasta oli kaksi luuta ristissä lautasella. Pitäisikö minunkin ristiä kädet kyynärpäitä myöten ja olla kiitollinen muistumista orjuuden jälkeen koittavasta vapaudesta. Ehkä olin todistamassa kerran tapahtumia Jerusalemissa vai onko se kuulluun ja nähdyn yhteensovittamista. Syntinen nainen on päässyt The Book'in sivulle valokuvassa kohtaaminen ja katse. Se on hyvin omakohtainen tämän päivän kuva. Nähdään, mitä halutaan nähdä. Maailman ihanin tyttö tulee katsotuksi toisin.