Tekosyitä

Joulun läheisyys kasaa ylivoimaisia tehtäviä ulkopuolelta. Kun en lähde niihin mukaan, aiheutan syyllisyyttä jouluhössötykseen sortuneissa. Mitä minun jouluvalmistelut vaativat, sen jaksan tehdä. Neljännen adventin joululauluilta. Kaksi kadun väliä asemalle, Z-junalla Helsinkiin, siellä metrokammoinenkin voi loppumatkan ajaa turvallisesti perille. Saksalainen kirkko  täytti 150 vuotta. Sitä juhlittiin suurlähetystön puutarhassa alkukesästä muutama vuosi sitten. Seurakuntaelämä on järjestyksessä. Kaksi kadun väliä alussa ja metrolla lopussa. Näin helppoa se on, kun tietää olevansa nimeltä kutsuttu.

Lähteä jokin asian perästä on helpottunut viimeisen kahden vuoden aikana. Sieltä opintien alusta on matka ollut todella vaikeaa. Jos se olisi yhtä  takkuista nyt, niin luovuttaisin enkä lähtisi mihinkään. Kuusi vuotta kuolleena kotonaan saisi ihan vapaasti olla tässä maassa ja naapuriosakkeessa. Otavaan matka on pidempi kuin Wellamo-opistoon. Minulle kuitenkin ne pari kadun väliä ja bussi vie perille Samoin vapaaehtoistyöhön Kuorttiin saan perillä Vip-kohtelun. Matka kulttuuririentoihin on joskus peruuntunut päällekkäisyyksien takia, mutta matka Joensuuhun on vain ne kaksi kadunylitystä, nousen junaan, perillä vain yksi katu ylitettäväksi. Olen perillä. Ooppera odottaa.

 Forgive, the Lord

 

Jätän tämän vaalisirkuksen ja kuljen ne kaksi maailmaa erottavaa kadun väliä liikennevaloja noudattaen. Sota ei yhtä miestä kaipaa. Tämä sosiaalis-uskonnollinen yhteiskunta tarvitsee yhden naisen taistelemaan kaikkien sorrettujen puolesta rauhan välikappaleena. Sotajoulu 2011 tarvitsee yhden naisen, että siitä selvitään.

PS. Blogger muotoilee puolestani, mutta ei toimi tulkkina, mitä minä kirjoitin. Parantelen palattuani.