Kaipasin tähän päivään jotakin perinteisen kaunista. Muistin punaiset karjalankäet valkoisin silkkipaperisiivin. Kuvahakuna etsin ja löysin muunnoksen. Siivet taiteltu kirjanlehdistä. Sopii minulle, joutaisihan kaikki kirjoitetut sivut vaikka karjalankäen siiviksi. Lentävä kalakukko oikoi väsynyttä jalkaa saavuttuaan Kuopion asemalle. Tunnuksesta muistan siivet en koipia. Kanankoivet syödään tuunattuina proteiinin lähteinä. Sekin vielä tänä tehotuotannon jouluna. Nyt jäi kaikki jouluvalmistelut netin varaan. Blogger määrää tahdin, aikataulut on ajoitettu niin, että minun joulu tulee myöhäjunassa jos ollenkaan.
Käytänkin kukonaskelta mittayksikkönä päivän pitenemiselle. Tästä alkaa kevät leskenlehtineen ja voikukkineen. Tonavan kosteikolla jouluruusut kukkivat luonnossa. Veden paljous haittaa meilläkin jokien tulviessaan moottoritielle. Ilmaston muutos on odotettavissa jo 2050. Saimaan norppa ja Nestori Miikkulainen eivät löytäneet kumppania seurakseen. Partahylje tarvitsee jäälautan synnyttääkseen. Samaistun partahylkeeseen, ettei kaikille ole tilaa riitänyt sodan jälkeen. On niin suuria egoja, että vievät tilan pieniltä.
Presidentin vaalien perinteinen tehtäväni on ollut kiivetä lumivallille ja pyyhkiä ehdokkaiden kuvista lumet pois. Se oli aikaa 1990 -luvulla. Sitten vaihtui vaalirahankeruun maksumieheksi. Yhdistykset sortuivat tähän vippaskonstiin päästäkseen valitsijoina juhlimaan valittua. Ahneilla oli loppunsa, eihän yksi ilmainen ääni niin paljoa maksa. Mietipä sitä, kehoittaa Tuhkimo kaatopaikkajätelaatikosta. Voisihan Yle-veroa odotellessa määrätä kaikki presidentinvalitsemisverolle pantavaksi ajanlaskumme alun ensimmäisen Joulun kunniaksi. Muuten meitä ei saa liikkeelle millään ilveellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti