Toinen joulupäivistä on omistettu ensimmäiselle, viimeiselle ja kaikille sillä välillä marttyyrin osaa kantaville. Mitään ei ole opittu tai se on kai vanha kehno, joka meitä houkuttaa vertaamaan omaa osaa toisten osaan. Tsunami 2004 havahdutti huomaamaan, ettemme hallitse ihan kaikkea. Samoin tämän päivän uutiskuvat maan yli pyyhkäisseen myrskyn jäljiltä kertovat meidän riippuvuudesta nykyajan tekniikkasta ja energiasta.
Fazer on ja pysyy, täyttää makeislaatikoillaan kauppojen hyllyt ja kaventaa käytävät. Vältin kaupassakäyntiä viimeiseen asti ja glögi oli melkein viimeistä pulloa myöten myyty loppuun. Eipä se jouluviettoa haitannut. Mökille mentiin kuin kesällä, uimaankin olisi voinut mennä, mutta se pimeys, se pimeys.
Suurin suunnitelmin ensi joulusta saateltiin minut kotiin. Aika näyttää mitä vuosi tuo tullessaan. Liian paljon rahaa näyttää epätodennäköiseltä. Hyvää vaiko pahaa sen tiedän, että sitä tulee, kun on tullakseen. Kaupungintalonpuisto on valaistu italialaisilla lyhdyillä. Tarvitsen vain sateenvarjon suojakseni kaikkea tätä odottaessani lyhtyjen alla.
Jk.
Joulu on perheen yhdessäolon juhla, ollaanko sitten Mököpeikon pesäkolossa tai jokainen lajilleen tyypillisessä olokolossa. Tänä jouluna äänessä Soiva Siili.
Soivan Siilin Joulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti