perjantai 3. kesäkuuta 2011

Työllistänyt työvoimatoimiston tuoli

- Sleep, sleep, rauhoittelee sokea (vai näkövammainen) Bocelli vanhaa Punahilkkaa. Kun kaikki ovat vaipuneet 100 -vuotiseen uneen, voi vaikean tehtävän itselleen ottanut ummistaa hetkeksi silmänsä.
Minusta on samanlainen kuva istumassa kahvipöydän päässä silmät ummessa. Olin uupunut unenpuutteesta ja aina suljin silmät, kun siihen oli tilaisuus. Onneksi ei kasvanut parta kuin Samille sadussa Ruususen nukkuessa koko hovinsa kanssa.
- Nukutko sinä?
-En, minä vähän lepään. Kun on valvonut tarpeeksi kauan, aivotoiminta kärsii. Sitä on tutkittu, mutta omaishoitajiin ja poliitikkoihin se soveltuu huonosti. Ollaan kuin "matkarakastaja raju, silloin menee taju". On sanouduttava irti kaikesta kiireestä ennen ilmaveiviä.

Olin vaikea työllistettävä omaishoitajana. Minulle tarjottiin kokopäivätyötä toimintakeskuksen pesulakokeilussa, vanhusten avuksi vessareissuille palvelukeskuksessa, Rautavaaralla poliisien hierojana. 
- Hyrynsalmella olisi fysioterapeutin paikka, mutta sinä olet vain hieroja. Sen työvoimatoimiston johtaja katsoi koneelta. Olin äimänkäkenä kuin Osmo ja syystäkin. Vakaudessa, kasvussa ja työllistämisessä on monta ihmeellistä asiaa, mistä vaalitulos pakottaa puhumaan. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Työvoimatoimisto loppui ensiksi. Irtaimistoa myytiin eniten tarjoavalle. Tarvitsin paikallaan pyörähtävän tuolin, ettei asiakkaan tarvitse nousta seisomaan, kun kääntää toisen käden hierottavaksi. Sellainen oli tarjolla. Runko vähän väätynyt ehkä istuja nukahtanut ja tuoli kaatunut. Mutta se pyörii sittenkin. Sen tuolin kautta olen työllistänyt itseni tähän asti. Tuunasin tuolille uuden päällisen. Vanha palvelija on vielä kunnossa.

Unitutkimusta on jatkettava, ettei tehdä päätöksiä humalaan ilman viinaa verrattavassa tilanteessa. Silmät on auki, mutta aivot nukkuu. Ei mene jakeluun. Yötön yö vähentää elinkellossa unen tarvetta, mutta sudentunnit tarvitsee jokainen jaksaakseen valvoa selvin päin.

Ei kommentteja: