Riemujen rikkaus ja ristiriitojen summa

Valoisa kesäyö herättää muutaman tunnin uinahtamisen jälkeen katsomaan, onko maailma mallillaan. Ensiksi kolme lokkia lentää satamaan omilta retkiltään. Illalla lokkiparven suunta oli kaatopaikalta Vesijärven aallonmurtajalle. Siellä on lokkien luontainen olopaikka.

Kaksi naakkaa sukii höyheniään kattoteatterin rakenteissa. Toisella nokassa pesäntekotarpeita tai siepattu roskien seasta annos ateriasta. Puistopartyt jatkuvat äänekkäine huutoineen. Kaupungintalon puistossa saa huutaa enemmän yöllä kuin päivällä. Huutajat elävät yöllä ja nukkuvat päivällä. Ilkivaltaa on tehty Vantaalla. Se vaikuttaa junavuoroihin ja minun pitäisi matkustaa synttäreille. 

Jotakin järkevää toivottaakseni päivänsankarille löysin Armi Ratian ajatelman.

"Ihmisen työikä on muuten kumma juttu.

Ensin sitä on liian nuori.

Sitten, eipä aikaakaan,

liian vanha. 

Väliin tuntuu jäävän 18. syntymäpäivä,

(viisi vuotta elämässä),

joka ei kuulu kumpaankaan "liikojen"

kategoriaan."

Se päivä on jo eilinen, tänään ollaan matkalla toista ääripäätä kohti. 23 -vuotias oli vasta täysi-ikäinen. Näistä liikojen ääripäistä on kirjattu lakiin ehdottomuudet eikä se koske vain ikää ja työhistoriaa. Mitä hallitus keksiikään meille keppikeitoksi, kun ensiksi sopivat pelisäännöistä. Meiltä otetaan ja heille annetaan kuin hölmöläinen täkkiä jatkaessaan.

Stressaantuminen on pahempi uhka terveydelle kuin tupakanpoltto. Siitä luin väitöksen esittelyssä. Minulle ei tupakka ole tarttunut tavaksi. Muita ristiriitoja on ollut riittävästi. Jospa siitä ehtisi vielä sukeutua hedelmällinen kasvualusta. 
Sijoittajien rankka huvi viettää viihde- ja vapaa-aikaa ei voi jatkua loputtomiin. Äidilläni ei koskaan ollut aikaa loikoilla ellunkanana pitkin pihamaita. Vanhempieni harmiksi tulivat ulkopuoliset vetämään omaa linjaansa aiheuttaen suurta ristiriitaa ydinperheen ihmissuhteissa. He toivat omat perityt traumansa ja itsehankitut tapansa tiettömän taipaleen taakse.

Seitsemäs kevääni palautuu mieleen Norjan television kuvauksessa.

Seitsenvuotias Ragnar elää viimeistä vapaata kevättä komeissa norjalaismaisemissa tutkien luontoa yhdessä valokuvaajaisänsä kanssa. Koulu alkaa syksyllä, mutta sitä ennen ehtii kokea paljon.

Pidän lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa vielä seisemäntenäkymmenentenä keväänä, joka kesäksi on vaihtunut etuajassa. Heinät on niitetty ja aurinkokuivattuna korjattu talteen ilman suurempia ristiriitoja.

Kaikissa pöytäkirjoissa ristiriidat sisältävät draaman ainekset "Der ingen skulle tru at nokon kunne bu". Ristiriita on vain siellä kauaneläneiden ja sijoittajina tulleiden välillä. Tiekarttana Länsirannalla.