Savon pitäjäruoka

Tuusniemen oekeet immeiset on vaihdettu sijoittajiin. Pitäjän pappi ei enää kehuisi tuusniemeläisiä oekeeksi immeisiksi, sijoittajilla on leuhkat eväät. Heillä on rahaa ja lisää pitäisi saada. Ei kelpaa papille tuliaisiksi. Muistavat ajan, jolloin tuusniemeläiset saivat identiteettinsä "oekeet immeiset". Pappi kehui tuomisten perusteella immeisetki. Heillä oli oekeet evväät. Mitä lie Kuavin kierrekaulat vieneet, kun heillä on kuvaava identiteettinimi.

Lavatansseissa kysyttiin tuusniemeläisten ominaisuuksia. Vastaajat eivät tunteneet tätä laatukäsitettä. Hojo Hojossa haastatellut olivat muualta tulleita, poliisi ja villisianviljelijä. Vastaus oli sen mukainen. Tuusniemeläiset eivät ole mistään kotoisin.

Lauantai-illan ruokana oli uunissa kypsynyt potattikukko. Se oli myös hyvää evästä lämpimäisiksi. Kielikukkaset elävät viljeltynä. Saunaanlähtijä huikkasi mennessään vasta kainalossa ja emäntä vastasi: 

- Ensiksi kylvetään ja sitten syödään vasta.

Kalakukko oli vieraalle yllätys. Syödäänkö sen kanssa leipää? 

Kun minusta ei vielä ole tullut lihansyöjää, minun kukkoon laitetaan voita makua antamaan. Viimeksi sain oikein tehtyä kalakukkoa. Isä oli ollut vuodeosastolla muutaman päivän. Sitten kukontekijä haki hänet pois. Osastolta ei ilmoitettu etukäteen, että siellä oli raju vatsatautiepidemia. Isä ja veli sairastuivat kotona ja minä palattuani virkistyspäivilltä Viitakosta. Sen päivän ja seuraavat viikot muistamme, olihan hengenlähtö lähellä.

Se taisi olla viimeinen kerta, kun olen syönyt kukkoa. Ei ole tehnyt mieli. Tytöt varoittivat lähtiessäni seurakunnan myyjäisiin. 
- Älä tuo niitä setän tekemiä piirakoita. 
Nyt sedistä on tullut namusetijä, vaikka olisivat pippejä tai pappeja, jotka houkkuttelevat Jumalankin kultaneulasyötillä kanahautaan.