tiistai 19. lokakuuta 2010

Luomakunnan aamun allianssi

Aamu alkaa kohtauksella eräästä avioliitosta kauan sitten. Aurinko nousee Utsjoella klo 8.40 ja laskee klo 17.20 ensimmäisen ilmoituksen mukaan. Toinen ilmoitus laskuajasta 17.12. Sama tuo mihin aikaan, kun laskee vuorenvarmasti.
Perhe on yhteiskunnan perusta. Samalla alueella asuvat perheet muodostavat kunnan. Kunnat kuuluvat valtioon, jota me kutsumme Suomi-neidoksi muotonsa mukaan. Olen saanut päätökseen viimeiset sivut oman elämäntarinani selkärangaksi. Kirjoitustaidon hankkiminen on ollut vaativin taito, että saan itsestäni omannäköisen kuvan. Tunteet ovat minun omiani, yhteiskunta ravistelee inhorealismilla poliittisessa kentässä. Rakkaus ja politiikka ovat vastakkaiset voimaparit, joilta ei voi välttyä. Rakkaus on elämää ylläpitävä voima ja sen nujertamiseksi on jokaisella puolueella oma ohjelmansa tuhota elämää. Siinä julma jumala rahoineen on voitolla.

Kaikki poliitikot ovat siirtyneet maakunnista Uudellemaalle ääniä kalastelemaan. Kun on lähtenyt maan myyden, pellon heittäen, voi tehdä omia ratkaisujaan pysyäkseen pinnalla. Vieläkö rahalla valitaan 200 edustajaa meidän asioista päättämään? 
Minut on vedetty mukaan taistelutantereelle vallanvaihdosta lähtien 6.2.2000. Silloin oli isäni viimeinen elonpäivä ja valittiin ensimmäinen naispresidentti  ja uuden vuosituhannen Suomen presidentti. Silloin se ei minua heilauttanut, mutta sen jälkeen olen nostattanut hirmumyrskyn. Kotikunnassa jatkettiin samalla sapluunalla kuin 1900 -luvun alusta on eletty. Ydinperheen, kunnan ja valtion kanssa eläminen on ollut epäjärjestyksessä. 
Avaan koneelta pikkumökin ikkunan linkiksi.
(http://www.tedxhelsinki.fi/?page_id=127 Miina Savolainen vanha osoite.)
Kuinka nuorella Miina Savolaisella oli visio purkaa yhteiskunnan käyttämää valtaa, kun perheillä menee huonosti, tänä päivänä vielä huonommin yhä useammassa perheessä. 

 
Maailman ihanin tyttö

TEDx Helsinki II - Miina Savolainen - Voimauttava Valokuva/Katsoa Toisin



Omaishoitoasiassa uidessani vielä syvällä sain sätkyn eduskuntatalossa järjestetyssä luentotilaisuudessa. Siellä kuntaliiton lakimies ilmoitti iloisesti olevansa sosiaalihuollon asiakas. Hänen pieni tyttärensä oli kunnallisessa päiväkodissa. 
En voinut yhtyä hänen lakipykäliä sisältävään aiheeseensa, mitenkä sosiaalihuollon asiakkuus oli minua ja vanhempiani opettanut. Puiston penkiltä kuului urahdus susirajalta tulleen omaishoitajan esittäytyessä. "Ethän sinä ole sopiva omaishoitajaksi." Näin meidät jaettiin jyviin ja akanoihin omaishoitajina.

Onneksi olin uupunut ja järkyttynyt kuulemastani. Järkytyksen seurauksena olisin kantanut kaikki tuosta ajasta minulle annetut valitusosoitukset roviolle autotallin sementtilattialle ja polttanut ne poroksi. Uupumus oli kuitenkin suurempi kuin järkytys enkä jaksanut muuta kuin viedä roskat jätelaatikkoon. ONNEKSI, nyt näille päätöksille on käyttöä, kun osaan purkaa sairasta vallankäyttöä.


Kassavahti puhuu allianssista Saksan ja Ranskan puuhatessa yhteistä päätöstä, että ylivelkaantuneen Kreikan tapaus estetään tulevaisuudessa. Kassavahdin tietämys on yhtä suurta kuin kokemuksensa lapsiperheen arjesta kahden tyttären isänä. Hän osoitti suurta viisautta isyyslomallaan puuhailla omiaan afterski -tapahtumassa, kun valtion asioista päätetään ilman kassavahtia.
Yhtä suurta kokemuksen tuomaa viisautta saadaan lukea tohtori Lipottaren kirjallisesta tuotannosta yksinhuoltajana, eronneena naisena, eronneena miehenä ja mooseksen eläköitymisen jakajana. Näen vain muurissa poliittisen aukon, josta Lipotar kaavaili pelastuksen aukeavan suomibrändin kirkastajana.


Minun kokemukseni allianssista on Katujätkä -projekti, johon minut sotkettiin lähellä eläkkeelle jäämistä. Nuori koulutettu hieroja oli hakemassa paikkaansa yrittäjänä 10 vuoden jälkeen koulutuksen päättymisestä. Hän oli tehnyt sitä, mitä edunvalvoja oli kaavaillut minunkin osaksi 30 vuoden ammatinharjoittamisen jälkeen laillistettuna hierojana. Tekemällä oppii, vaikka tekisi virhepäätöksiä. Olen maksanut oppirahani, jotka politiikka on maksettavakseni määrännyt ulosoton uhalla.

Ei kommentteja: