Kadonnut elämänilo on löytynyt vuodenaikojen vaihtuessa. Muistutuksen elämän katoamisesta antaa veroilmoitus ja tieyksikkömaksut. Soitan verotoimistoon ja saan asioista vastaavalta verovirkailijalta kehoituksen: Myy koko paska, sillä siitä pääset eroon. Ei tarvitse pähkäillä Kataisen pahalta haisevan perinnön uudelleen arvottamista. Myyminen sijoittajille olisi kunnan mieleen. Mutta kuinka käy koko Suomen tulevaisuuden itsenäisenä kansakuntana?Jos Vihtaniemellä on kauan kärsitty vilua ja nälkää, sitä on koettu meidän jokaisen historiassa. Kotirannan koivut löydän Mikkelin tienoilta. Ovat umpijäässä siellä ja täällä. Verotoimistossa on järki jäässä kesät talvet. Lueskelen muissa kunnissa vanhojen rakennuspaikkojen pihapiirin säilyttämistä. Verottaja ei voi vaatia vanhaa rakennuskantaa purkamaan. Onpa uuden rakentamismahdollisuus olemassa. Kuusniemellä toteutetaan käsikirjoittaja Luoman salakähmäistä toimintaa. Liekö selkäytimessä geenivirhe vai syyllistyvätkö virkamiehet Luoman plagiointiin. Alkuperäisasukkaana en hätkähdä kumpaakaan. Vapaa on vain umpihanki.
On aika luopua minuun maalatuista pilkuista kärpässienen tai pistepirkon eduksi. Täplitettynä jatkan matkaa takaperin täplärapuna ja odotan uusia ihmisiä päättämään meidän asioista. Presidentillä ja minulla on sama kohtalo. Meihin pitäisi soveltaa tulevaa perustuslakia kahden lautasen kattauksessa. Kohdallani laillinen toimitus muistutti joukkoraiskauskohtausta nuoresta insinööristä tuomarina julkeaan uskottuunmieheen ja miestä en löytänyt ulosottomiehestä kuin toiminimessä. Sanasta miestä, sarvesta härkää tai päinvastoin sarvesta miestä ja sanasta härkää. Ja FAK.
Kielarin vaihtajat ovat luonnossa isoleukaluikeronaaraita. Mestari, levollisia ovat hetket, jotka menetän kuin maljakkoon kukkia asetellen. Pidän lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa. Ympäröivä maailma puistattaa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti