Poikkesin eilen tavarasirkuksessa ja ajattelin, mitähän tästä seuraa. Kirsi Virtasesta on tullut entisen elämäni tulkki, kuinka kaikki tapahtui Afrikassa. Suomen kielellä sitä ei voi tarkasti kuvata meidän suomalaisten omakohtaisena kokemuksena;
ei ole enää omistajan oikeutta omaisuuteen. Maksettu työhuone on otettavissa sijoittajien käyttöön, jos ei painostuksella niin uhkaamalla välimiesoikeuden viimeisellä tuomiolla. Ryöstäjät saavat sen ilmaiseksi.
Eläkkeelle pääset 63 v menettämättä maksamastasi eläkkeestä varhennusvähennystä sitten kun käsittelijät ehtivät käsittelemään. Heitä on liian vähän.
Suomi sodassa johtajien päänvaiva oli, kun pompannapitkin oli ammuttu taivaan tuuliin ja miehetkin olivat loppumassa. "Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi", kertoi isäni viimeisistä ylhäältä kuulemistaan huokauksista.
Nyt on meitä liian paljon elätettäväksi. Vika on ylimmän johdon epäpätevyydessä koulutuksen ja työhistorian suhteen. Työttömiä on yhtä paljon kuin KKN:n lukijamäärä vuodessa. Itse olen Tuhkimona tavaroineni taloyhtiön kaatopaikkajätelaatikossa. Joku kyllästyi minuun ja pieniin ansioihini. Pakkasi kaikki minulle kuuluvat tavarat henkilötietoineen kauaksi omasta osoitteesta kierrätykseen.
Jäljenhävittäjä ei tehnyt huonoa ratkaisua, olihan runollisen roskiksen lehtikeräyslaatikko saanut kunnian olla vaalirahaksi lainattujen velkojen roskapankki. SAK on maksanut velat, kun kansanedustaja on lähdössä seuraavalle kaudelle.
Olen helpottunut omasta osuudesta äänestää yhdellä ilmaisella äänellä hyväntuulista asioidenhoitajaa, joka on palkittu saavutuksistaan kunniamerkillä. Hän lähtee vielä mukaan. Nyt en enää paina hierontaseteliä kiitokseksi äänestäjälle annetusta äänestä. Vaalit käydään annetuilla ei ostetuilla äänillä.
Hierontaseteli on saanut uuden kohteen syöpälasten hyväksi. Joka päivä tulee esille rahastoja ja säätiöitä, joiden rahoilla kammetaan koko hyvinvointi kuin saastunut sikalauma rotkooon. Pahat henget jatkavat punkkeina meidän tuhoamistamme. Selvisin 1990-luvun lamasta. Tämä aika on huonompi, kun ei tunneta punkinpuremalle hoitokeinoa eikä kaksilahkeisten poliitikkomörköjen uhkakuvia. Politiikan vetovoima on loppunut. Pieni joukko riittäisi meidän asioita hoitamaan kuntoon.
Löytyykö uurnilla äänestettäviä ehdokkaita? Minun yhdelle äänelle löytyy kohde, joka on kuin äänestäisin itseäni. En enää äänestä ferrarinpunaisena puoluetta, vaan ehdokasta. Näin yksinkertaista se on. Tähän kirjoitukseen antoi aiheen Kirsi Virtanen kuvatessaan Afrikan olojen kehittymistä rotusorron jälkeen. Näin on olot Suomessa ja Afrikassa. Kummassako paremmin? Miksi Afrikan tähti on samea?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti