Kun lehdet loppuu ja kannet jää, niin kannessa säilyy muisto tää. Värssyn olen lukenut jostakin tyttöjen kiiltokuvavihkosta. Ketään ihmistä en muista hymiöluettelosta otetusta merkkikielestä. Kaikki kirjoitusalustat eivät niitä edes julkaise hymynaamoina vaan jotakin :) -välimerkkejä, joiden tulkitsemiseen tarvitsisin käydä hymiökurssin. Ehkä se olisi yhtä tarpeellinen kuin viittomakielen aakkosviittomet katsottuna muistilappusesta.Ikääntymisen myötä palataan sanoissa tunneäidinkieleen. Minäkin puhun sujuvasti savvoo, hiljoo ja kovvoo. Pitää tuntea ihminen hyvin, jos hänen sanontansa olisi tulkittava useammalla eritavalla. Radipopsykiatrini mukaan se tekee meidät hulluiksi, jos sanat ja kehonkieli eivät vastaa toisiaan. Olen ihastunut puheeseen, jossa naama punaisena ei huudeta nöyryydestä toista ihmistä kohtaan.
Eläinmaailmassa se on pelottelunkieltä, vaihtaa väriä, pullistella ulokkeitaan tai levitellä leukaperiä. Sen osaavat isoleukaluikerot omassa elementissään meressä tai makeassa vedessä, joita järviksi on sanottu.
Tyrvään kirkon maalauksessa on liikerata, joka on kyyhkysen siiven iskun hennosti lehahtava pyörre. Maalauksessa ja runossa taiteilijat ilmaisevat saman omalla tavallaan. Sitä tavoittelin omilla särkyneillä siivillä; kädet kohotettuna ylös, kierto sisäkautta ulos, sormien ravistelua ilmavirran synnyttämiseksi. Kukaan ei osannut sitä tallentaa missään muodossa. Nyt liike ei edes onnistu, kun ikäepidemia on iskenyt luihin ja jänteisiin. Eikä sitä ole vain minulla vaan monella muulla lähellä ja kaukana. Luonnollisella hengityksellä saan kuitenkin verenkierron lisääntymään ja voin nauttia värikylvyistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti