torstai 25. helmikuuta 2010

Kultalusikka suussa syntyneille

Lapsen syntymä on perheen asia, joka menee välikysymyskeskustelun aikana politiikan edelle. Varsinkin, kun keskustellaan Suomen lapsiköyhyydestä. On mahtavaa lukea lehdestä after ski - paastoon laskeutumisesta ja valmistautua seuraaviin eduskuntavaaleihin, kun köyhät ovat hätää kärsimässä. Valtio seuraa kirkkovuotta uskollisesti. Kun vaalit on käyty ja salkut jaettu, ryhdytään heti valmistautumaan uusiin vaaleihin unohtaen luottamustehtävään liittyvän vastuun.

Sotalapsena minulla ei ollut merkitystä muille kuin vanhemmilleni. Sain heiltä elämän 114 vuodeksi. Vielä ehdin kuulla Kataisen tyttären vastauksen isän käyttämästä isyyslomasta. 10 uutta käskyä keskusteltiin auki. Se antoi isälle voimaa tunnustaa lapsesta lähtien joutumisen huonoille teille ja vankilaan. Auton takapenkillä pojat kuuntelivat isän tunnustuksia. Tuli hetken hiljaisuus ja sitten palaute.
- Kuule, faija, en olisi ihan tuota uskonut.

Kun lapsen silmät suurenevat lautasenkokoiseksi hämmästyksestä, saa isätkin palautteen vanhemman vastuusta, kuinka käytti etuoikeuden omaksi hyväkseen. Eduskunta on oiva paikka toteuttaa isien pahoja tekoja kostoksi isyyslomasta omaishoitoon. Lomaltapaluuraha oli yksi porkkana palata työhön loman jälkeen. Eikä sairauslomalla poissa ollut vapaudu lapsenhoitovastuusta. Vähän isommat huolehtivat itsestään avainkaulalapsina.

Nuori mummo juoksi luokseni hädissään. 16-vuotias tytär oli saanut lapsen karhulle, jolle oli useampi nainen raskaana. Oli tammikuun pakkaset. 3-viikkoisen vauvan vaunut olivat tehobaarin edessä kadulla. Äiti oli poikennut katsomaan kantapöydän kavereita. Mummo otti vaunut mukaansa ja yritti estää sosiaalitanttojen avustuksella tapauksen toistumasta. Äidillä oli kuitenkin oikeus huolehtia lapsestaan ja äiti sai jatkaa lapsensa heitteillejättöä.

On se mahtavaa, kun tässä puolilamassa on isyyslomalla aikaa kutsua lehti-ilmoituksella after ski - tapahtumaan kumartamaan vastasyntynyttä. Kirkkovuosi kertoo toisen tarinan temppeliin viemisestä. Vanha Simeon sai pitää sylissään Jeesus-lasta. Hän sanoi: "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä niin kuin olet luvannut." Tämä rituaali ei ollut ennustettu, olihan kyseessä tyttö eikä ollut uhriksi edes metsäkyyhkysen poikia. Onhan meitä sijaiskärsijöitä, että jollakin olisi lakisääteinen oikeus tehdä omaa politiikkaa lapsen kustannuksella.


Ennustukset alkavat käydä toteen rauhanruhtinaasta lähtien, kun edetään kirkkovuotta pääsiäiseen. Itse olen puoleni valinnut ryöväriksi leimattuna, ristin oikealla puolella...., kun minusta ei mitään tullut enkä mitään ollut. Olinhan 64 v ja itseni ja perheeni elättänyt työllä, joka ei kerryttänyt työhistoriaa. Tutustuin kutsuttuna kerran eduskunnan istuntosaliin. Minua ahdisti kuin Loviisan ydinvoimalassa. Onhan se sellainen hiidenkirnu, jonne kaikki haluavat. En vain ymmärrä, mitä tekemään. Kun en ole saanut vastausta siihenkään, mitä minä olen jättänyt tekemättä.

Ei kommentteja: