Surullinen sunnuntai

Tod am Sonntag -rikossarjan loppukommentti kuultuna. Mitä työpaikallaan ammuttu vartija sanoi?
- Sodasta minä selvisin, mutta näin tässä kävi. Niinpä, niin. Tämän saman luen Isäni minulle lähettämästä kirjeestä joutuessaan vastaamaan perillistensä perinnönjakoehdotuksiin. Jokaisella oli oma lehmä ojassa. Siihen lisäksi kuntalaisten, ulkokuntalaisten ja virkamiesten halventava suhtautuminen. Suur-Suomea olin valloittamassa ja selvisin siitä. Polta kirjeet, ettei jää kenellekään päänvaivaksi, mitä mieltä isänä olen.

En polttanut kirjeitä. Niihin vetoan tulevassa kysyessäni, tunsitteko koskaan vanhempianne. Meillä jokaisella on elävät muistot vanhemmistamme, jokaisella omansa. Jonkun mielestä olisi ukin elämän jatkumisen pitänyt lisätä pääomaa. Kun rahat loppui, ukki jouti kuolla. Jokainen kohdaltaan miettiköön sanojensa seurauksia, sillä sitä sanaa et sano, jonka kelkassa et käy. Minulle ne ovat olleet naparetkiä napakelkassa, josta putosin vauhdissa. Siitä muistuttaa nirhaantumisesta jäänyt arpi poskessa.

Sunnuntai oli surullinen 6.2.2000, se oli viimeinen elonpäivä isäni 93 vuotta kestäneessä elämässä. Hänet elvytettiin kitumalla kuolemaan kolmeksi kuukaudeksi. Kuolinhetkellä on merkityksensä. Viimeisiksi tunneiksi tuotiin happipullo helpottamaan hengitystä, kun happea säästettiin aikaisemmin kouristusten hetkellä. Kuinka suuren happivajauksen meistä itsekukin aiheuttaa ilmakehään eläessään, siitä ei ole muut kuin Linkola puhunut.

Lapsi tuo leivän tullessaan, mutta vanhukset ovat päättäjille suurin päänvaiva. Jo leikki-ikäiset lapset tiesivät, kuinka äidin pitäisi menetellä, kun kuolee.
- Mene alasti sänkyyn. Sitten otamme korvarenkaasi, toinen toiselle ja toinen toiselle. Se oli tasajako, kuinka kaikki jaetaan. Suurin lakimoka on tuhlaajatytön osuuden perimysjärjestys. Leskimies sai kaiken. Suutari-Oton yhdeksän osakkaan joukossa oli yhtenä uskonnollinen yhteisö ja sopuisan jaon aikaansaaminen oli vaikeaa. Mistä minua muistuttaa jakamattoman kuolinpesän kuolinpesä? Pyysin leskeltä, että hän luopuisi sisaremme osuudesta Isän tähden. 
- Miksipä minä luopuisin, oli vastaus. Sitä minun piti huutaa Otavassa. Tulipahan tuo huudettua ulos kuin palosireeni. Kuvaustilanteessa en saanut ääntä kuuluville, vaikka kuinka yritin.