Lopputahtina soi wignettmusiikki "Tiettömän taipaleen takaa", josta voin kuulla Juhlikin kellon kilinän Vihtaniemen metsälaitumilta lehmien asettuessa Ruohikkoapajalle vilvoiteltuaan ensiksi matalassa vedessä ja sen jälkeen makuullekäydessä märehtimään.Kiviaidassa on digikuvan teksti: Der ingen skulle tru, at nokon kunne bu. Se on minunkin selkäytimessä tallessa olevaa historiaa 1900-luvun alusta. Silloin Isoisä, Ukko-Kusti, siirtyi perheineen Juurikkamäen puolelta mantereesta Vihtaniemelle kunnan savupirttiin mäkitupalaiseksi. Se oli hänen säätynsämukainen ninimike, josta myöhemmin pojat saivat omistamista osoittavan torppari-arvonimen niin hyvässä kuin pahassa.
Tähän samaan hierarkiaan törmäsin palattuani 50 vuoden poissaolon jälkeen syntymäkuntaani. Nyt valtaa pitävät olivat valkoisia, opettajia, johtajia, lääkäreitä ja talollisia. Torppareiden jälkeläiset olivat punaisia eikä heillä ollut opiskeluista huolimatta muuta arvoa kuin lapsen oikeus piikoina ja renkeinä talollisten työläisvanhempiinsa. Minun kohdalla piikuus ei periytynyt. Minulla on Rudof Steinerin sosiaaliseen peruslakiin perustuva ammattinimike; laillistettu hieroja. Olen siitä ylpeä voidessani itse määrätä ammatinharjoittajana työaikani.
Lakisääteisesti hoidin eläkemaksut ja nyt nautin siitä etuudesta "varhennettuna vanhuksena". En ole mikään veltto V, joten arvonimen alkukirjaimet ovat VV. On päässyt unohtumaan yleis- ja erisnimien kirjoitustavan ero. Kaikki kirjoitetaan pienellä jopa saksaksi. 1950-luvulla opetettiin saksaksi kaikki substantiivit kirjoittamaan isolla. Suomeksi vain erisnimet saivat tämän kunnian. Isosta YY;stä erämaassa kasvanut poika sanoi: "Jos tuon iso Y, on se jytky Y." Sinkosi eväspakettisa taululle sanojensa tehosteeksi. Painavasta tuli jykkee. Asioita haluttiin retennii kerrata naapurilta toiselle. Näin kärpäsestä tuli härkänen ja höyhenestä viisi kanaa.
Tänään media hoitaa pienennykset ja suurennukset varsinkin poliitikkojen mielihalun mukaan, onko harmaa vai räväkkä. Kummassakin on sama lopputulos tulee tuppeensahatuksi kuin kissa nyljettiin tuppeen valmiiksi rukkaseksi. Häntä jäi kädensijaksi vetää kissannahkarukkanen käteen. Koirannahkoista tehtyjä rukkasia sanottiin koirakkaiksi. Peitoksi ommeltu oli nahkanen, joskin joku lapsista ei halunnut nukkua karvasen alla. Onneksi pienet koirat ovat povitaskuun mahtuvia korukoiria. Merihevonen on salaperäinen eläin. Koiras synnyttää n. 300 elävää poikasta. Uhanalaisena lajina korulehvähevonen ei ole turvassa, vaan niitä etsitään ihmisen potenssiaineeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti