Rakkauden oppitunti

"Minä niin rakastan laskutaitoa", sanoi ekaluokkalainen ja puristi kirjaa rintaansa vasten niin lujasti, että kirja olisi voinut kyynelehtiä rutistuksesta. Rutikuiva pysyi kuivana, mutta tytön tunne rakastamisesta oli aito. Vuosien myötä tytön pään tieto ja käden taito ovat lisääntyneet, mutta rakkaus tunteena saa kolahduksia. Kysyn kysymästä päästyäni: Sinä kulkija 16-vuotias mikä särki sun sydämesi? Olen koonnut tunneperhettä viime päivät. Perhe on selkiytynyt, mutta se ravistelee minua kipeästi. Viimeinen ajatus on kutsu:
Tulkaa kotiin

Kaikki te kiertävät tunteet ja tuskat,
tulkaa kotiin,
myöskin sa saartava kauneuden kaipuu!
Ettekö nää, miten Valkeus vaipuu,
varjot pitenee,
elämä lyhenee,
kuoleman jalka vain kulkea jaksaa?

Kaikk' elon etsijät, eksynehetkin,
tulkaa kotiin!
Kohta jo korpien komerot tummuu,
aurinko sammuu,
pimeys peittää maan,
portit suljetaan,
eivätkä aukene enää koskaan.

Kaikki te ystävät harvat ja hyvät,
tulkaa kotiin
kuin valot Luojaansa suuret ja pienet!
Kotiinsa kulkevat ihmiset, karjat;
ilot, muistot enenee,
toivot vähenee,
kohta ei erota toistaan toinen. (Eino Leino Elämän koreus)

Näin jälkeenpäin turvaudun monta kertaa Derrickin ja Vanhan Ketun apuun murharyhmässä. Ruumiit puuttuvat, kukaan ei ole kadonnut jäljettömiin. Paikalta poistunutta naarataan monta päivää järvestä. Kotiinsa kuollutta odotetaan tuhkauurnassa kätkettäväksi äidin arkun päälle. Kuolinsyyntutkinnassa jää epäselväksi, kuka jätti kuristusjäljet vainajan kaulalle. Kun motiivit tiedän, ei tekijöistä ole epäilystäkään. Puolustaudun näin 1/8 vanhempieni hoitajana syytöksiin osuudestani heidän kuolemaansa.

He kuolivat elämästä kyllänsä saaneina, mutta jäämistönjako oli mielenkiinnon kohde. Eritysesti niille, jotka eivät olleet huonetta eikä sukua. Siihen laki antaa mahdollisuuden tai suorastaan velvoittaa viemään tuhkatkin pesästä. Tämä taistelu vallasta käydään Suomi-Neidon hameen alla, kuka siitä hyötyisi eniten. Miljoonaperijättärenä en ole tullut siepatuksi lunnasrahojen toivossa. Kaikki on julkista säilyttämäni kirjeenvaihdon perusteella. Laillisuutta on turha kysyä, kun käsin siellä puhuttiin ymmärtämättä kieltä.

Jos rakkaudesta puhutaan, sain kiitoskirjeen 45 vuotta kestäneestä ystävyyssuhteesta. En ollut pappien nainen, en toinen nainen enkä kolmas salarakas, vaan kiitoksen ja ilmoituksen arvoinen, ettei minun enää pidä odottaa turhaan. Kuuma linja on vaiennut, mutta ei sammunut.
 
Se on tunneperheeni kantavin voima. Tyttäreni kysymys yllätti, kuuluvatko he kaksi tunneperheeseeni. Sekin heijastuu niistä ajoista, jolloin naisen kuului olla naimaton opettaja, kirkontyöntekijä tai vanhempien vanhuudenturva. Jos kätilö ei osaa suhtautua myöteisesti uuden ihmeen todistajana, kokee vauva tulleensa hylätyksi tai erotilanteessa, ettei isä halua lapsia.
Meidän kulttuurissa syntymä ja kuolema ovat ongelmallisimmat vaiheet elämässämme. "Sine, vanha nainen, minua hierot. Minun pitäisi sinua hieroa." Näin nuori rastatukka ilmoitti heidän kulttuuriinsa kuuluvan järjestyksen. Sanoi tulleensa surulliseksi, kun poistui luotani hieronnasta. Minulle se oli aidon naurunpaikka, enhän tuota ollut tullut ajatelleeeksi.
Meillä etuoikeutetut ilmaisevat pettymyksensä, kun eivät voi ohittaa jonoja kyynärpäätaktiikalla. Minusta on tullut sosiaalinen hieroja ja nyt loppuhuipennuksena noudatan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia.