Derrick on juuri päättynyt, seuraa virtahevon synnyttäminen ja vastasyntyntynyttä uhkaavat vaarat. On ollut pöyristyttävää kuulla lääkärien suhtautumisesta synnytykseen. Jätetään oman onnensa varaan.
Kuulin kuinka joku äiti synnytti yksin kotona. Mutta juhannuksen ja sähkökatkoksen jälkeen synnytysruuhkassa leipääntynyt lääkäri vastaa hoitajalle. Mitäs sitten, jos lapsesta tulee väpelö? Näitä hapenpuutteesta vammautuneita lapsia on ollut epidemiaksi asti. Nyt syntymätön on heikoilla, kun lapset syntyvät ei-toivottuina huumeäideille. Isistä ei ole tietoa. Kotiolot on mitä on, huostaanotot lisääntyvät. Rahalla yhteisen ajan korvaaminen johtaa sekin väärille urille. Mallilapsesta tulee traumaattinen aikuinen. Soveltaa samaa eläessään toisiin ihmisiin kuin häntä itseään on kohdeltu.
Uutisvuotena 1965 käytiin Vietnamin sotaa, Kekkonen kiipesi Tunisiassa palmuun, nuoria rangaistiin rukouslauantaina tanssimisesta, gynekologi ilman pätevyttä palautetiin kotimaahansa. Kaikki on tuttua, millä ihmistä pidettiin tiukasti pihdeissä. Käytiin Salama-sota jumalanpilkasta. Minun Jumala kestää kaiken urputtamiseni, ajatukseni ja tekoni. Ei ole vaatinut julkisesti jalkapuuhun häpeämään. Tuntemani häpeä on ihmisten aiheuttamaa. Mitä korkeammalta minua ojennetaan, sen matalammalle ojentaja vajoaa. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa ja saa maistaa omaa läkettään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti