Laki, lääkäri ja pappi

Minulle tärkeä kolmikko, joiden kanssa olen tehnyt työtä hoitaessani vanhempani heidän tarvitessaan kotonahoitamista laitoshoidon vaihtoehtona. Syntyi omaishoitotilanne. Tosin äitini ehdin hoitaa sopimalla kunnan kanssa kunnallisesta kotihoidontuesta. Äidin kuoltua hoitamiseen oli tullut poliittinen sävy asetuksen muodossa. Laki määräsi hyvin tarkkaan, kuinka sitä pitää soveltaa syöpäsairaan, sotaan osallistuneen, punaiseksi leimatun ja vanhan isän hoidossa.

Aamuyön tunteina herätessäni ajattelemaan asioita pyyntöni ylös oli: Lopeta! Vastaus tuli samaa linjaa: Nythän Minä vasta aloitan. Teidän lainaksi antamanne sanat olivat tehneet tehtävänsä. Laki lakkasi syyllistämästä. Olen valinnut osani vapaaehtoisesti eikä hyväntekemisestä voi syyttää muut kuin ihmettelijät: Kuka käski kanniskella vuodetta sapattina? Ei siitä, kuka "paransi" vaan siitä, kuka rikkoi lakia, tuli päivän puheenaihe. Minusta tuntui ristiä kantaessani, että minun olisi pitänyt se pystyttää ja itse kiivetä vapaaehtoisesti ristiinnaulittavaksi.

Nyt laki on täytetty. Onhan minulla omantunnon ääni.
"SUURIA SANOJA pieniä askelia" on minun omaishoitajatarinani.
Kannessa -- Vanhempani kotirannassa Juojärvellä.
Omaishoito -- Seisomme toistemme rinnalla kaikissa niissä vaikeuksissa, joita meillä ei olisi, jos emme seisoisi toistemme rinnalla.
Eikö särkyisi minussa -- Om.hoit.yhdistys maksoi puolet antamani hieronnan hinnasta. Avasin oven. Siellä seisoi omaishoitaja, joka ei pystynyt istumaan eikä käymään pitkäkseen. Hän sanoi odottaneensa 45 minuuttia oven takana päästäkseen hierontaan. Kuitenkin hän huolehti monisairaasta miehestään. En voinut muuta kuin halata.
Yötyössä käyvä omaishoitaja tuli hierontaan. Hän ei jaksanut enää. Kysyin lupaa soittaa hänelle apua hätänumerosta 112. Hän ei itse osannut.

Särkyminen on tehnyt minut vahvaksi.
Köyhät teillä on luonanne aina -- Omaishoitotilanne selvittää sisarus- ja sukulaisuussuhteet, yhteiskunnan velvollisuuden huolehtia vähäosaisista. Sille annettiin toimintamalli jo ajanlaskumme alussa.
Omapa on asiasi -- Ovatko kaikki vanhempien jälkeensä jättämät maat muuttumassa muukalaisten hautausmaiksi?
Takakanessa -- Omaan vanhuuteen varautuminen. Jossain on yhteisö, jossa eläke riittää kattamaan asumiskustannukset. Osallistuminen työhön voinnin mukaan on mahdollista.
Lääkäri ja pappi ovat olleet tarpeellisia antaessaan sanat runossa ja aamuhartauksissa omalle selviytymistarinalle. Tämä on Marjaanan ja Anun näkemys minun todeksi eletystä omaishoitaja-ajasta. Niina antoi kuvat tekstiin.

3.3.2006 jälleen kerran olen iloinnut saadessani ketjukirjeen ja kaikkien mukanaolon vakuuden, että näin me jatkamme. Meillä on koko Suomen kattava otanta omaishoitajista, että minkään paikallisen yhdistyksen projektiin emme mahdu. Meillä on rahanjako kuin "sulkien hattuun hankkiminen" niin suljetun piirin asia. Rahoista päättävät palauttavat ne mieluummin, jos eivät hyödy itse, kuin keksivät niille käyttöä.

Olen lakannut puhumasta rahasta, se ei ole minun tehtäväni. On hyödytöntä myös liian kauan kiemurrella epätoivossa. Tarjan kokemukseen yhtyen: Kaikella on aikansa auringon alla.
Lähetän teille kaikille kopion tästä, KIRJOITTAJALUETTELON kääntöpuolella. Ketjukirjeen lähetän yhdelle teistä ja niin se on taas matkalla. Lupaan olla hoputtamatta tällä kierroksella. Paasto vapauttaa riippuvuuksista.
22.9.2009 maannaiset kutsuvat mukaan kertaamaan YEAT:n näyttökansiota. Onhan projektina elämä ja työnä ihminen. Päivän politiikka elää omaa elämäänsä enkä voi sulkea silmiäni, mitä kaikkea he ovat saaneet aikaan. Tietoyhteiskuntataidot kaikille kangertelee ruohonjuuritassolla kuin FBI:n yritys saada tietotekniikka palvelemaan turvallisuutta. Meillä yhteyksien rakentaminen on antanut huijareille rahastusmahdollisuuden. Minkäs teet, kun laki niin määrää, muuten kuin maksat. Seuraava vaihe on itket ja maksat. Käydään jo käsiksi ja viedään vehkeet valtiolle, vaikka yhteyksiä ei ole.