4. huhtikuuta 2014 serenaadin laulaja ikkunan alla saa sankollisen vettä niskaan kuin sinivalkoisissa SF: ssä mustavalkoisina. Olen kuunnellut yhdessä äidin kanssa lauantain toivottuja levyjä. Lauantai oli äidin viimeinen. Sibeliuksen 6. sinfonia sai metsän kukkimaan. Jukka Tarkka koki saman ilmiön kerran, minä usein värimaailman avautuessa suljetuin silmin. Värit jatkavat seinillä lehmuksen vihreänä useimmiten. Aromaterapian tuoksut hieronnassa saavat ihmeitä aikaa aivojen verenkierron vilkastuessa. Eipä siihen kuubalaisten päähänpistot kapakkaillan jälkeen tuo mitään lisää. Ehkä aloittaisin woodomenoilla elävältä hautaamisrituaalit, jos ei muuten usko. Eroottinen hautausmaa on saanut lisää zombeja.
Näyttö pimenee, virtavalo sammuu napsahtaen. Ei ole sähkökatkos, vaan joku muu luonnonoikku. Hoitaessani asioita tulen uusien kysymyksien eteen. On lääkärinlähete, on maksusitoumus. Teen työn ammattitaidolla, asiakas on tyytyväinen. Lähetän laskun maksajalle. Sieltä soitetaan: Et ole liittänyt mukaan raporttia. Se on maksamisen edellytys.
Hierontaa ei hoideta puhumalla eikä laatimalla raportteja, se tehdään erityisosaamista vaativalla ammattitaidolla. Tätä asiakasta hieron, vaikka ilmaiseksi. Raporttia en tule antamaan. Raportti askarruttaa mieltäni ja annan palautteen. Minä häpeän meidän terveiden puolesta, mitä kaikkea vammaiset joutuvat kokemaan saadakseen sen hyödyn, joka hänelle on luvattu. Palaute tehoaa. Tulee soitto maksun suorittamisesta. Asia on selvä, olisi sellainen potilas kotikäyntiä vailla. Käynkö häntä hieromassa? Kiitoksia, mutta en lähde kotikäynnille. Mikä mahdollisuus maksajalle valita parhaat päältä omien läheisten hoitamiseen. Siihen halpaan en lankea.
Tämä aika ei ole varautunut hoitamaan niitä asioita, joita arjessa kohtaamme. Kaikkia on liian vähän väestövastuuseen nähden. Jään eläkkeelle ja toimin sen mukaan. Sanon työhuoneen vuokrasopimuksen irti. Eläkeaika alkaa 1.2.2005, mutta ilman eläkepäätöstä. Paljonko saan ja milloin sitä ruvetaan maksamaan? Meni vuosi sitä selvitellessä. Selvällä suomenkielellä jätetty hakemus joutuu valituskierrokselle, päätös tulee kahden vuoden kuluttua. Ihmettelen uudelleen samaa asiaa ja niin alkaa uusi valituskierros. Valitusaikaa en muista enää, milloinka se alkoi ja päättyi ja minkälainen oli lopputulos. En tullut hullua hurskaammaksi. Rasti ruutuun menetelmällä hakemuksien tekeminen on kuin lottorivin täyttämistä.
Kun saan kielteisen päätöksen, piristän päättäjien päivää suorasanaisella palautteella. Olen liitteeksi lisännyt hierojien edunvalvojan tervehdyksen aurinkoisena aamuna kadulla: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaatteella. Edunvalvoja on varmasti tekemässä näitä päätöksiä, joita selvitän.
Toinen kirje oli vastaus kirkkoherran pahoitteluun seurakunnasta luopumiseen. Ne ovat niitä kirjeitä, joista voisi koota kirjan. Palavaa on niissä muutakin kuin liehuva liekinvarsi. Onhan sanonta "istua tuleen toisten housuilla". Topi hihkaisi: Antaa palaa. Kirjeistä ei ole jäänyt mitään mieleen enkä vielä ole päässyt loiskuttamaan vesisänkyä. Mutta mitä se minulle kuuluu kenenkään vesisänkyjen loiske.
Kannatusyhdistykselle raportoiminen on esittelijän takana. Vatsaa polttaa, kuinka raportin laatisin. Esittelijä oli vaihtamassa minua toiseen hierojaan uudessa palvelutalossa. En ollut lähtenyt mukaan hänen laulantaansa hieronnasta, vaan minun oli lähdettävä. Irtisanominen oli ainoa vaihtoehto esittelijän esitettäväksi. Se on lyhyt laadittavaksi irtisanomispykälän mukaan. Kukaan ei tutki johtajan osuutta asiaan. Vatsanpolte loppuu ja nukun sikeästi loppu yön. Johtaja joutuu sairaalaan ulkomaanmatkan jälkeen. Herpes huulessa ja clamydia keuhkoissa on seurauksena, kun työntää nokkansa joka paikkaan.
Uusi syksy tuo uusia nimikkeitä työllistyäkseen. Puhelinääni on palkattu pahoittelemaan viivästynyttä kotipuhelimen toimitusta. Muusta hän ei mitään tiedä. Pahoittelemme!!!! Minä häpeän ja he eivät edes pahoittele, mutta siksipä kirjoitan tekstiä (X) rastiruutuunmenetelmän selventämiseksi. Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä.
En ole tietokonevirhe, jolla sosiaalijohtaja yritti peittää oman osuutensa omaishoidontuen kierrätyksessä. Minulle maksettiin, isältä otettiin sosiaalitoimelle takaisin. Oli työni arvostamisesta kyse, kun isä maksaa sosiaalitoimelle palkkana minun tekemästä työstä. (Kone alleviivaa lisäyksen. Konekin epäilee sosiaalitoimen ja -johtajan ajatuksen juoksua. Täysjärkistäkö? Siitä on maalaisjärjenkäyttö kaukana.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti