Salassa valmisteltu hallihanke itänaapurissa herättää unohduksissa olleita oppirahakohteita, joista minulla on maksatettu. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää." Oli tie, jonka seitsemän talvisavua hankki tiettömän taipaleen taakse. Se päättyy meidän rantaa. Kunta osoitti oveluutensa ja ketteryytensä ajatellessaan, ettei vanha Arviitti enää tarvitsisi maatansa. Olihan hän jo siirtynyt lähemmäksi palveluja kirkonkylään. Sinne jäi elämäntyö odottamaan sukupolvenvaihdosta. Kunta oli osallistunut omalla osuudella hallihankkeisiin, jotka eivät edenneet sen pidemmälle kuin apurahat riittivät. Yrittäjät, hallihankkeen alullepanijat häipyivät vähin äänin.
Yhteen sellaiseen elinkeinoasiamieheksi valittuun törmäsin minäkin. Pappila oli myynnissä. Kysyin seurakunnalta kohteesta. Ohjattiin ko. virkamiehen pakeille. Esitin hänelle asiani. Hän esiintyi jo pappilan omistajana, kun asui siellä vuokralla. Antoi ymmärtää, että hän maksaisi pappilasta yli miljoona markkaa. Siihen loppui minun mielenkiinto. Pappilan osti joku muu ja maksoi siitä puolet vähemmän kuin huijariksi osoittautunut elinkeinoasiamies. Isällä oli elinikäinen käyttöoikeus kiinteistöihinsä.
Maalla vedettiin vesijohtoverkoston kepityslinjat. Se rakennettaisi hyödyttämään kunnan uusrikkaita mökkiläisiä. Kehoitin viemään kepit pois, ei tulisi maallemme keidasta eikä kameleille juottopaikkaa. Kun tämä asia tulee mieleen, on siellä käynnissä jotakin salaisia kunnan hankkeita muhimassa.
Kunnan edustaja yksityistiekunnassa lupasi 500 € veneluiskan rakentamiseksi tien päähän. Pyysin jo nuorempia edustamaan tiekokoukseen ja estämään veneluiskan rakentamisen. Takana oli suurempi EU -rahoitteinen viihde- ja vapaa-ajankeskuksen rakentaminen. Siinä olisi meidän ranta tarvittu kokonaan F1-venekisojen järjestämispaikaksi. Kun jatkajat ilmoittivat, ettei tiekunta omista maata, hanke raukesi eikä kukaan yksityinen ole antanut rantaansa tähän tarkoitukseen.
Kunta oli myynyt omarantaiset kesämökkitontit, mutta se ei riittäisi. Pitäisi laajentaa reviiriä yksityisen rannalle. Yhteiskunnan yleinen etu menee yksityisen edun edelle. Näin on valtiopäivillä päätetty, kunhan ei ole kyseessä päättäjien omanedun loukkaus. Kuinka kävi Hitlerin Kotkanpesälle ja Hitlerille varmisteluista huolimatta? Kuulin tänään radiosta, kuinka Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaa. Lentokenttä jakaa alueet. Minä pidän lakkautettua puidenvarastoimispaikkaa muukalaisille hautausmaavarauksena. Eihän niillä verirahoilla saatu enempää aikaan eikä niitä voitu panna rahastoon. Ostetaan veripelto. Onhan siellä ollut siunaamaatonta maata punaisten hautausmaana.
Tämän ajan jumalattomuus on julmempaa kuin köyhän syntyperän mukaan mestaaminen keksityillä syillä omistajien jakaessa oikeutta elämään. Taas häpeän, mutta en vajoa maan alle.
1918 -tapahtumiin ei ole minulla osuutta enkä keksi syitä, mistä minulla maksatetaan oppirahoja. La Strada -video ja Olavi Virta YouTubessa esittää minun tieni ja kotimatkan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti