torstai 3. toukokuuta 2012

Musiikkitervehdys Linnan pihalla 1.5.2012

Presidenttipari ei vähätellyt lasten kuoroesitystä vapputervehdyksenä. Olisiko se alku nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tehtävälle työlle.
Meitä varhennettuja vanhuksia ei enää haluttaisi nähdä 4-kymppisten joukossa. Ei ainakaan naisporukassa. Valkolakki Vihtaniemen ensimmäisen ja viimeisen ylioppilaan päässä pantiin merkille Tuusniemen vapputorilla. Kunnajohtajilla ja virkamiehillä valkoiset lakit hohti. Eikä yo-peruskoulutus kuulunut kaikkien opintosuorituksiin, varsinkaan kauttakulkevilla huijareilla en nähnyt koulusivistyksestä kertovaa ulkoista merkkiä ylioppilaiden päivänä. 
Jo kaukaa näin kuka istui kenenkin myyntipöydän reunalla kuulumisia vaihtamassa. Lähelle tultuani katselin ympärilleni, mihin istuja hävisi. Ei halunnut nähdä minua silloin eikä sen jälkeen, kun olin niin vaikea työllistettävä isäni omaishoitajana. 
Lainlaatija ei ole ratkaissut omaishoitokysymystä kaikkia n. 300 000 omaishoitajaa koskevaksi. Minulle ei riitä ne 30 000 etuoikeutettua omaishoitajaa, jotka saavat tukea. Siksi vaihdoin kieltä zu Hause Pflegen ja saksaksi sain kiitokset 45 vuotta kestäneestä "hoitoon" päättyneestä kirjeenvaihdosta.

  Vitas - 2003, jolloin olin jo liian vanha.

Presidentti ei ole liian vanha presidentiksi eikä Jenni-rouva liian nuori presidentin puolisoksi. Heidän ykköspaikasta iloitsen ja omistan The Bird of Happiness -laulun heille vappulauluksi nuoruuden innolla. Kuka vie eikä kukaan vikise. JSN ei anna ohjeita tasavallan presidentin kunnioittavasta puhuttelusta. Tekeepä niin tai näin aina siitä on sanomista. Joka on lusikaalla saanut, häneltä ei voi kapustalla vaatia.

Ei kommentteja: