Samassa veneessä sukupolvesta toiseen on muisteltu Titanicin uppoamispäivää sata vuotta sitten. Oltiin yhteisellä matkalla kolmessa luokassa. Kuka seisoi uppoavan laivan kannella. Kuka näki oikeutensa pelastautua hukkuvasta laivasta.
Katainen on toistamiseen joutunut vastaamaan puoluejäsenen tolkuttomasta elämästä vallankahvassa. Valitusaika antaa lepotauon miettiä tekojaan, joissa ei ole tuomion siementäkään perusteeksi ehdolliselle tuomiolle. Sehän on vain äänestyksen tulos. Sairauslomalle latautumaan, se on niissä piireissä etuoikeus. Samaan aikaan terveydenhoito tökkii sairaustapauksissa. On sellaiset pelisäännöt, joihin minulta on mennyt usko.
Vitas/Father/Grandfather
- Kuule, faija, ihan tuota en olisi sinusta uskonut. Pienet pojat kuuntelivat simät pyöreänä isänsä nuoruuden hairahduksia. Tuliko isästä sankari, kertoessaan vankilavierailusta. Joillekin aika kiven sisässä opettaa. Syyttömänä tuomittu vapaudessa koko ikänsä vahvistaa tietoisuutta. Tasan ei käy onnenlahjat. On etsittävä esimerkkinsä naapurimaista. Suomi-neito ihmettelee, kuinka tässä näin kävi. Ivallisuus eduskunnassa paistaa ollaanko ryhmän sisällä vahvoja. Kaveria ei jätetä, kaverille ei jätetä taistelussa.
Raha on ruvennut haisemaan. Hajurakoa on syytä lisätä asiassa kuin asiassa. Kuolleet haisevat, nyt rahakkaat mahtailijat. Bräiviikit löytyvät joka maasta sooloilemaan. He ovat syyntakettomia, me tavalliset tallaajat aiheutamme sijaiskärsijöinä ongelmia. Mitähän se savolainen piäsnuatikka vielä kielellisesti keksii ajan ilmiöistä omalla murteella.
Meissä on tunnistamaton perisynti, vai pitäisikö se laskea sodan kokeneiden isien perinnöksi. Sodasta selvittiin köyhyyden opettaessa. Pojasta ei polvi parantunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti