lauantai 10. joulukuuta 2011

Täystyrmäys

Kaupungintalon Tyrmä
Aloitan alusta bloggerin määrätessä tahdin. Lisään lehtikuvan, joka liittyy joulumarkkinointiin joulukylässä. Nyt on se aika, kun kaikki on jouluartikkeleita. Jouluvoi on loppunut, kun raaka-aineesta on pula. Joulumaito on maitojuomaa. Se on keinotekoinen sekoitus kuin mehujuoma. Saa halvalla vedellä jatkettua mehua juicen korvikkeena.

Jäljet pelottavat enkä halua lepuuttaa jalkaparkoja Tyrmässä. Mieli on riekaleina, mitä kaupunkiin tulee, niin minulla kuin monella muulla. Lilja, tuo Sharonin kukka, oli käynyt hoitamassa vanhaa naista ja tutustunut äitinsä kanssa asuvaan poikaan. Monta vuotta elämä jatkui omakotitalossa. Mehut keitettiin syksyllä ja mehupullojen rivi oli pitkä talven varalle. 
Sitten kuolema korjasi vanhuksen ja poika tapasi kadulla äitinsä apulaisen. Mitä he jatkosta sopivat, sitä en tiedä. Lilja ei tavannut enää poikaa elävänä. Kaikki jäi sopimatta paperilla. Mennesään tuttuun taloon pesänhoitaja tyhjentää taloa kaikesta irtaimesta mehupulloja myöten. Lilja esittelee itsensä, mutta sillä ei ole merkitystä. Perijöitä ei ollut, mutta pesäntyhjentäjä virkansa puolesta löytyi.

Hätääntynyt Lilja tulee luokseni. Hän oli ottanut asianajajan hoitamaan osuuttaan kuolinpesästä. Omakotitalo meni myyntiin ja hän sai myyntihinnan hoitopalkoista. Kela peri Liljan asumistuen takaisin. Meni kuitenkin pidemmälle vaatimalla selvitystä, missä on rahat. Lilja ei sitä kertonut ja kelantäti uhkasi kuulustelulla. Lilja arveli joutuvansa putkaan kuulustelua odottaessaan. Lohdutin häntä sanomalla.
- Tulen sinua sinne hieromaan, en vielä putkassa ole ketään hieronutkaan. Se jälkeen en Liljaa enää tavannut. 

Käsityöläistalon toiminta oli loppumassa. Olin vuokrannut työhuoneen kauniista, tarkoituksenmukaisesti suunnitellusta talosta. Kaikki osakkeet olivat lunastusuhan alla. Minulla oli etuosto-oikeus ja tartuin tilaisuuteen. Kävin Kaupungintalolla allekirjoittamassa kauppakirjan. Myyjinä kaupunginjohtaja ja kaupungin lakimies. Poistuin tuosta tilanteesta portaita alas.
- Älä sinne mene, siellä on putkat. Se oli enne kuinka ostamani työhuoneen kävi. Olin jo omaishoitajana, kun pankki antoi vuokralaiselleen oikeuden lunastaa minun maksetun työhuoneen välimiesoikeudella uhaten. Kysyin kauppakamarin johtajalta, kuinka tässä näin kävi.
- Otit riskin ostaessasi osakkeen. Olen oppirahani maksanut. Älyllinen kehitysvammaisuus piilotetaan lakipykälien taakse. Se on enemmän järjenköyhyyttä kuin syntymässä hapenpuutteesta saatu vamma tai muu kromosomihäiriö. 1960 -luvulla oli menossa buumi, ettei synnytyksessä autettu. Lääkärin asenne arvelutti silloin ja uudelleen tänään.
- Mitä siitä jos syntyy vähän väpelö. Silloin ei vielä uskallettu olla lääkärin kanssa erimieltä. Nyt olemme valelääkäreiden varassa. Valvontaviraston johtaja jää sairauslomalle, kun ei kestä tiedon julkituloa.
- Meitä on liian vähän, valittavat kaikki vastaavat. Tykinruokaa ei enää synny tässä yltäkylläisyyden maassa. Ei ole enää mitään puolustettavaa. Kaikk' mänj' eikä piisannutkaan eikä se ole tappiomielialan lietsomista.

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan.
Ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.

Ei kommentteja: