Ällinkälli

Viimeaikainen rahanjako budjetissa ei heilauta minua suuntaan eikä toiseen. Olen heittäytynyt elämään täysillä kuin rotat loukkuun, kun tiedossa on anopin vierailu. Lähtiessäni oppikouluun syksyllä 1953 en laskelmoinut mitä se tulee maksamaan vieraalla paikkakunnalla.

Tavoitteen saavutin tuplaamatta luokkia. Jos ilmapiiri olisi ollut avarampi, olisin lentänyt siivin voimallisin, mutta siitä tuli tynnyrissä kasvaneen tytön tarina. Joku tahtoi tehdä tahallaan tai tyhmyyttään kiusaa. Vastasin aina huutoon ja minut muistetaan pentuna, joka suuttui sieltä kansakoulusta lähtien.

Nyt olen lentänyt siivin voimallisin, kiertänyt koko aurinkokunnan ja saanut loppuarvioinnin perusteluineen tutkinnon pakollisesta osasta:
"Tutkinnon pakollisessa osassa pitkä kokemus näkyy intohimoisena, omaan osaamiseensa uskovana ja toisaalta pioneerimaisen ennakkoluulottomana otteena omintakeiseen kolmannen sektorin palvelutoimintaan.
Lähestymistapa on osin ei-yrittäjämäinen, mutta juuri tällainen suhtautuminen on eduksi kehittämishankkeen sosiaalista ajattelutapaa ja myötäelämisen kykyä sekä henkistä ja ruumillista jaksamista edellyttävässä hankkeessa."

Valinnaisena osana Inhimillisten voimavarojen kehittäminen:
"Näytölle on ominainen, polveileva tapa esittää omaishoidossa vastaan tulevia ongelmia kuvakollaasien, päiväkirjamerkintöjen, eri viestimin tapahtuvän kirjeenvaihdon, kirjallisuuslainausten, sarjakuvaintuitioiden sekä jopa kansainvälisessä rikostutkinnassa esiintyvien menettelytapojen valossa."

"Kaikkinensa huolellisesti kokoonharsittu, ulottuvuuksiltaan mittava näyttö on eräänlainen hätähuuto vähäosaisten ja syrjäytyneiden puolesta. Sanoma poliittisille päätöksentekijöille sekä suurten ikäluokkien hyvinvoinnista vastaaville kansalaisille tulee laajan, syvällisen pohdinnan ansiosta selväksi."

Tutkinnon suorittajan "Hyväksymistä voidaan puoltaa tutkinnon kummassakin osassa".

Helsingissä 28. syyskuuta 2006

Arviointiryhmän vastuuhenkilö:
Näyttötutkintomestari

Tutkintovastaava:
Koulutuspäällikkö
Näyttötutkintomestari

Tunsin tehneeni oikeata työtä vuodet 1991 - 2000 omaishoitajana. Omaisuuden hoitajana sukupolvenvaihdoksen vein loppuun isän kuoltua halkomistoimituksella. Siihen on kulunut vuodet 2000 - 2010. Sijoittajat soittelevat viimeistä virttä Länsirannan Tiekartalla.

Olen aina kysynyt toimitusten laillisuutta. "Se on selvää", että suomalainen oikeuskäytäntö elää aikaa, jolloin englantilaiset veivät rikolliset Austraaliaan. Alkuasukkaat tulivat löydetyksi ja siitä alkoi heidän tuhoamisensa. Miksi seuraan saksalaista rikossarjaa "Derrick"? Näyttötutkintomestari löysi näytöstä "kansainvälisessä rikostutkinnassa esiintyvät menettelytavat". Onhan toki muitakin painavia seikkoja, miksi saksalaisuus on minulle elämänehto kulttuurikahvilana.

Kaunis Alice on kuollut. Hän puhui minulle suomalaisesta tavasta elää, joka on minulle tuttuakin tutumpi samoina vaiheina. Hän jätti kotinsa Karjalaan. Yritti saada äänensä kuuluviin terveydenhoidossa. Aina hänet kuitenkin torpattiin ja hän kertoi sen minulle. Tiesin, ettei hänen hyvyyttänsä huomattu. Samoissa tilanteissa minun tietokone on raksuttanut ja olen jättänyt kaikki kiehumaan omassa liemessään. Superbakteeriin ei ole keksitty vielä hoitokeinoa. Kahdeksanjalkainen taigapunkki vie voiton kaksijalkaisista. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä" - "vaan jokaisesta sanasta, mielipiteestä, ympäripyöreästä vastauksesta, joka poliitikon suusta lähtee." Uskoisinko tuon onnellisena ja odottaisin kuolemantuomiota hymy huulilla. Silloin olen tosionnellinen.

Hyvä muisti, mutta lyhyt

Ympäri käydään, yhteen tullaan. En voi päättyä tässä elämässä kuin yhteen lopputulokseen. Tie valitsi minut, mutta ei estänyt kokeilemasta syrjähyppyjä ja harharetkiä. Minun ei pitäisi vaivata päätäni millään menneellä. Saan aina fyysisiä oireita, kun palaan vanhoihin asioihin.

Poliitikon äänen kuullessani tai kuvan nähdessäni en voi unohtaa, missä tilanteessa sukset menivät ristiin. Hänen vaalivelkansa olivat lehtikeräyksessä kaikkien luettavana. Nuoren Tuhkimon jäämistö odotti kaatopaikkajätelaatikossa loppusijoitusta. Hänestä kertova muovipussi sisälsi kuitenkin kassalippaan, työhistorian ja siihenastisen koulutuksen.

Kansanedustajalla oli monta hallituspaikkaa yrityksissä, jotka maksoivat palkkion osallistumisesta yhtiön päätöksentekoon. Pieniä olivat palkkiot lyhentämään vaalien aikaan yllättänyttä pikavippien ottamistarvetta. Mutta ei huolta, SAK oli tämän puulaakin poikien vaalirahoittaja. Ja valitut tekivät parhaansa, tekevät parhaansa ja lupaavat tehdä seuraavallakin vaalikaudella parhaansa puhtaalta pöydältä. Hän jättää hallituspaikkansa, kun nopeat syövät hitaat ja konkurssi on edessä.

Päädyin tähän kirjoitukseen lukion Filosofian kirjasta tekemieni muistiinpanojen perusteella. Timo Airaksinen kirjoittaa demokratiasta.

Kerran muutamassa vuodessa ratkaistaan, kuka hallitsevan luokan jäsen tulee parlamentissa sortamaan, polkemaan kansaa.
"Siinä on porvarillisen parlamentarismin todellinen olemus ei ainoastaan parlamentaaris - perustuslaillisissa monarkioissa, vaan myös kaikkein demokraattisimmissa tasavalloissa." V.I.Lenin

Demokratia on vaativa järjestelmä. Se edellyttää toimiakseen korkeaa koulutusta ja sivistystasoa.
Luin Filosofiaa kuin piru raamattuaan. Poimin kohtia, jotka särähtävät korvaani kuultuna halveksuntana selviämistarinaani kohtaan. Edunvalvojalta saamatta jääneet rahat pienestä kaveriporukan johtamasta yhdistyksestä kohdistuu halveksuntana minuun, jolla ei ole ollut kuin lyhyt jäsenyysaika yhdistyksissä.

Hierojat, omaishoitajat yhdistyksenä jopa seurakunta pahoitteluineen on taakse jäänyttä elämää. Jäljellä on tekemäni työn mitätöiminen ja perintööni kohdistuva rahastus. Näissä minulle riittää vielä filosofointia. Kukaan ei kunnioita pienen ihmisen olemassaolonoikeutta. Valtaa käyttävät kohtelevat meitä kuin alkuasukkaita, joilla ei ole oikeutta oleskella maassaan. Vihollisina he tunkeutuvat yksityisalueille sijoittajina ja ottavat maan haltuun rahastaakseen siellä elämäntyönsä tehneitä ihmisiä.

Ich habe - Ich bin. Sain vastauksen kysymykseeni, miksi jään yksin, kun näyttäydyn maahanmuuttajan, vanhuksen tai vammaisen seurassa. Vastaajaana oli kehitysaputyöntekijä pienillä rahoilla kehitysmaissa. Omistamisesta on kyse. Jos minulla on, niin olen ihmisenä jotakin. Tämä on mittayksikkö mittaajilla, joille on tullut ansiosta noopelit, optiot ja miljoonapalkkiot.

Katsoin ilmoitusta Thomas Mannin kirjallisuusnobelpalkinnon myötämisestä. Rouva Mann vastasi puhelimeen. Kiitti tiedosta ja pyysi pienen tyttärensä herättämään isän iltapäiväunilta. Oli vuosi 1929. Sama tilanne kuvattuna livenä. Tiedettiin tarkalleen, milloin puhelin soi ja nobelisti kiittää ilmoituksesta. Rouva onnittelee, vihdoinki. Järjestetään juhlat perhepiirissä. Varsinaiset ovat sitten kuninkaallisten seurassa palkinnon luovutustilaisuudessa. Mannin rahat pitäisi jättää Tukholmaan, oli levottomat ajat. Heidän piti ottaa vain menolippu välttyäkseen vainolta. Sama aika toistuu tänään, mutta sitä pitää yllä rauhanruhtinas työtätekevien halveksuntana. Näin meillä Onnelassa.

Teestunde mit einer Mörderin

Kesäseminaariohjelmaa katson verkossa. Siellä olisi roolipeleistä tulevaisuuden tutkimusta. Liveroolipelit ovat kiehtoneet minua, kun kuuntelin Sanataide -projektin luentoa larppauksesta. Roolipelissä on oikeat säännöt. Sitä yhteiskunta ei vielä ole huomannut aikojen muuttuessa avoimempaan suuntaan. Pelataan suljetun yhteiskunnan säännöillä.

Lähden mukaan roolipeliin nuoren kotiavustajan murhan yhteydessä. Vanha, rikas, osteoporoottinen rouva pyytää nuoren miehensä ja rikospoliisit teelle. Aviomies sanoo, ettei hän juo teetä murhaajan kanssa. Minulle Derrickin jakso on totisinta totta, ei noudata roolipelin sääntöjä. Sehän on rikos, joka pitää selvittä ja saada syylliset vastuuseen.

Näyttötutkintomestarin mielestä näyttökansiosta saatu tunnetila on inhorealistisen kriittinen. Käsittelin omaishoitajuutta siinä tilanteessa, kun se lähti poliittisille harharetkille yhdistyksenä. Erosin sen jälkeen yhdistyksestä, kun minut oli vaiennettu ja kielletty puhumasta omaishoitajien puolesta. Oli virallinen taho suljetun yhteiskunnan säännöillä. Minä elin avoimessa yhteiskunnassa noudattamalla selkäytimessä olevaa ohjesääntöä. Sukupolvenvaihdos on toinen roolipeli kohdallani.

Vielä pääsi poliitikko yllättämään omaishoitajien 10-vuotisjuhlassa tuomalla valtiovallan tervehdyksen (Sdp) kertomalla oman ansioluettelonsa (CV). Paljon on minua opetettu projektikoulutuksissa, ei elämää varten vaan pitääkseni yllä kansalaisvalmiuksia.

Roolipelinä omaishoito on mahtava visio toteutettavaksi oikeilla säännöillä. Mutta meillä voidellaan 30 000 hoitajaa rahalla ja lakisääteisillä etuuksilla. En ole kuulunut joukkoon, enkä ole yksin. Meitä on lähes 300 000, jotka emme mahdu mihinkään muuhun joukkoon kuin omaamme. Siinä meille roolipeliä pelattavaksi oikeilla säänöillä bisnesenkeleinä, joka on eri enkeli kuin rahansijoittaja kohteisiin, josta saa voittona omansa pois lapsityövoimalla teetetystä tuloksesta.

Terveiset Mikkeliin, odotan roolipelivideoita tähän tosielämään avoimessa yhteiskunnassa. Newsweek ei kertonut koko totuutta Onnelastamme. Tai siinä tapauksessa se kertoi juuri uutisen Millin suulla: Parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika. Taide ja luova toiminta tekee sen ei sikoina yltäkylläisyydessä, vaan keskittyy arvokkaaseen kestävään ja luovaan onnellisuuteen. (Timo Airaksinen: Lukion Filosofia)

Utsjoki tänään

Aurinko nousee 4.29 ja laskee 21.59. Tähän väliin mahtuu päivä auringon näkyessä ja yö, kun maapallo on kääntänyt selkänsä auringolle. Maapallolla on kaksi napaa. Valvotaan ja nukutaan vuorotellen eri napapiirillä.

Miksi seuraan aurikoa Utsjoella? Pidän silmät täynnä luontoa ja suljen poliittisen päivän avaruuteen valovuosien päähän. Tällä korkeudella aurinko nousee ja laskee joka päivä. Utsjoella auringon silmä sammuu kaamosajaksi. Nousee aikanaan eikä laske ollenkaan yöttömänä yönä. Se on minusta suuri ihme; kaamos ja yötön yö.

Minulle sopii tämä rytmi, nukkua yöllä ja valvoa päivällä elinkellon raksuttaessa aikaa. Pahin lämpöaalto on ohi. Uskallan ottaa vastaan tutun ihmisen. Hän muisti minut pitkän tauon jälkeen. Lähes vuoden olen ollut omalla sairauslomalla. Sovittiin, jos jaksan, niin hieron. Jos en jaksa, hän ei pahastuisi, vaikka jäisi työ kesken.

Paluu työkykyiseksi vaatii testin, vieläkö työkalut ovat käyttökunnossa. Lääkäri kysyi suurten leikkausten jälkeen, missä hieronta tuntuu eniten. Sairauslomalla vastasin: Päässä, enhän ollut robottina huollossa, joka vaati 3 leikkausta. Loma loppui, työ alkoi. Tunsin kaikki leikkausarvet heikoiksi kohdiksi. Yksi päivä tuntui kahdelta viikolta. Jouduin hakemaan vielä apua oireiluihin, jotka jäivät muistuttamaan leikkauksista. Anemiaan meteoriittikiveä. Hengitysvaikeuteen sain pistoshoitoa. Montako piikkiä vielä? Niin monta, että riittää.

Tunsin kuinka keuhkot täyttyivät ilmalla ja työntekeminen ei tuottanut kipua. Heräsin aamulla ennen auringonnousua Utsjoella klo 4.14. Keskipäivään olisi riittävästi aikaa muuttaa lepokoti työhuoneeksi. Oli vielä lämmintä, mutta se oli tuskanhiki, miten työstä selviäisin. Keitän kahvit, otan vitamiinit ja verenpainelääkkeen. Ehdin syödä lounaankin ja sitten tulee paniikki. Otan särkylääkkeen, se vähän helpottaa. Otan kohta toisen ja ajattelen, mitenkä mennään päivystykseen tänä päivänä äkillisen kivun kohdatessa.

Torkahdan tuolissa, vielä tunti aikaa summerinsoittoon. Käyn selaamassa lukulehden netissä. Sielläkin on ollut luova tauko, pääkirjoitukset ovat vanhoja. Seminaariin voin osallistua verkossa.
Hän on ulkoportilla, avaan portin summerilla. Odotan toisen soiton ja avaan ulko-oven. Suljen tietokoneen ja olen jo ovella, kun hissi pysähtyy kerroksessa. Istutaan pitkä tovi, kun matka on vastamäkeä kaupungin katolle.

Sitten aloitetaan totutulla tavalla. Muistaisinko vielä työjärjestyksen. Muistin ja muistin, miltä hieronta tuntui minusta ja hän voihki makeat kipukohdat, mitkä olivat saaneet hänet soittamaan minulle. On tyytyväinen tulokseen ja kysyy arasti, voisiko tulla uudestaan. Siitä olisi apua pitkäksi aikaa.

Voiko yksi kerta niin paljon auttaa? Voi. Hän lähtee nuortuneena kotimatkalle alamäkeä tullakseen uudelleen. Ihminen on taideteos. Taiteilijalle se on työtä. Mitähän söisin ensiksi, sitten katson teeveetä. Istun tuoliin ja narkolepsia yllättää. Torkun koko iltapäivän ja illan. Puhun puhelimessa ja jatkan Terapiaan asti. Mitään en nähnyt enkä katsonut. Työ oli vienyt minut toiselle tasolle.

Isä halusi lähteä saunomaan rantaan. Mielelläni sen hänelle järjestin. Sainhan itsekin uida samalla reissulla. Viimeisille kerroille oli ilo lähteä, mutta yöt olivat vaikeita saunareissun jälkeen. Fyysisesti jaksettiin, mutta henkinen rasitus kävi voimille. Yö oli rauhaton, ajatus sekava eikä hän tiennyt, missä oli.

Itsellä sama tunne, mutta olen palannut päiväjärjestykseen. On selvittävä omillaan sairauksista, unenpuutteesta, uupumuksesta. Kuntoutusta en ole koskaan saanut. Eikä sitä saanut isänikään veteraanina. Rauhanruhtinas puhuessaan vetosi omaisten apuun valtion rahanpuutteessa. Veteraanijärjestö lupasi kuoltua havuseppeleen haudalle. Minusta se oli pilkkaa ja ivaa kunniakansalaista kohtaan. Ei tule veteraanimerkkiä isäni hautakiveen. Setäni sai nimilaatan isovanhempien hautakiveen, kuoli 1918. Sitä isänikin olisi arvostanut. Hän sai sukuviirin 1996, mutta sijoittajat aloittivat rahastuksen jo 1986 edunsaajina lapsuuskodin mailla. Minusta on tehty maksumies pitäessäni kiinni perinnöstäni, josta en voi nauttia.

Japanilaiset tulivat talvikalaan. Heistä oli hauskempaa kairata avantoja, reikiä jäähän, kuin istua paikallaan pilkkimässä saalista. Saman huvin järjestän vielä itselleni ensi talvena, reikiä jäähän munkkien vihkimän veden jääkuoreen. Jokamiehen oikeudella kuljen vielä matkan kotiin kirkonkylän rannasta Vihtaniemelle. Siitä matkasta ei vielä peritä kaavailtuja tieyksikkömaksuja.

Miksi sitä sanoisin

Omaishoidon mennyttä, tätä päivää ja tulevaa olen seurannut läheltä 20 vuotta. Toki ennen oman omaishoitoajan alkamista tiesin tilanteista, jossa mies hoiti vammautunutta vaimoaan, tytär äitiään tai äiti vammaista lastaan syntymästä lähtien. Tilanteet eivät herättäneet minussa mitään mielikuvia silloin. Se tuntui luontevalta elämäntavalta.

Kun itse jouduin tilanteen eteen ja lupasin tulla vanhempieni luokse, kaikki muuttui sillä hetkellä. Sisarukset siirtyivät puolustuskannalle, kunta antoi kotihoidontuen ja valtio antoi asetuksen omaishoidontuesta. Soppa oli syntynyt; mitä useampi kokki sen kehnompi soppa. Sitä en ole purematta niellyt.

Kuvahakuna houkutti sininen lintu, levitetyissä siivissä isäni syntymävuosi. Tekstinä romaanien perinne vanhempien kunnioittamisesta ja vanhuksien huolenpidosta. Samaan olen törmännyt maahanmuuttajan asenteissa omia, mutta myös meitä valkolaisia vanhoja kohtaan. " Sine vanha nainen minua hierot, minun pitäisi sinua hieroa." Muuta ei tarvinnut sanoa, olimme samoilla aalloilla.

Hän ei kohdistanut minuun muita mielikuvia. Sen ovat esittäneet suomalaiset omaishoitajat toista omaishoitajaa kohtaan ylemmyydentuntoisina. Johtajien muistinsa menettäneet vanhemmat tuodaan esille taustoja selvitellessä. He voivat hoitaa hyväpalkkaiset virkansa jakamatta aikaansa hoitamiseen. Tässä on se pieni ero ulkolaisten mummojen oleskelusta lastensa luona. Pitääkö heillekin maksaa sosiaalietuuksia?

Minulla on toisenlainen kokemus. Kunta otti palvelumaksuna takaisin maksamastaan omaishoitotuesta verojen jälkeen loput soveltaen sellaista lakia, joka ei toteutunut. Oliko minun tekemä työ palvelumaksun perusta? Mitään palveluja en saanut enkä tilannut kunnalta hoitaessani vanhempia. Lääkärissäkäynnit kuuluvat jokaisen oikeuteen eivätkä ole kotipalvelua, josta peritään erillinen palvelumaksu lääkäripalkkion lisäksi.

Kirjeenvaihdon voin julkaista, enhän kuulu salassa pidettävälle Tiitisen listalle. Tarvitsisin lakitekstin ymmärtävää oikolukijaa, mutta uskon, ettei sellaista vielä ole syntynyt eikä sellainen ole väitellyt tohtoriksi omaishoitotyön korvikkeena. "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki." Tässä on se ero olla ministeri ja miesomaishoitaja, jotka eivät ole ymmärtäneet ydinajatusta tehtävässään.

Omaishoitoaikaa ei lasketa työhistoriaan. Sen totesin, kuinka verottaja voi ottaa laillisesti eläkkeestä yhden kuukauden eläkkeen verran valtiolle. Eläkevuosi on tultava toimeen 11 kuukauden eläkkeellä. Onneksi oli työtä vuorotta, ei ehtinyt turhia suremaan. Siihen ei ole aihetta nytkään, onhan Kreikan pelastaminen ykkösasia maapalloistuneessa maailmassa, meidän Onnelassa Newsweekin listalla. Nautitaan lottovoitosta päivän parhaan uutisen kertoessa omasta Onnelastamme maailmassa.

PS. Filosofointia muistiinpanoista. Suomen taloudellinen tasa-arvo. Rahalla Suomi-kuvaa kirkastetaan. Esa-Pekka Salonen kieltäyty kunniasta olla mukana omalla menestyksellään ja maineellaan Amerikassa. Nostan hattua. Kuten Mill sanoo: On parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika.

Huumeet ja alkoholi eivät luo arvokasta onnea. Taide ja luovatoiminta tekee sen, ei sikoina yltäkylläisyyden keskellä, vaan keskittyä arvokkaaseen, kestävään ja luovaan onnellisuuteen. Korkea elämisen laatu on mahdollinen ilman hyvinvointia ja korkeaa elintasoa. "Elettiinhän ennenkin, vaikk' ojan takaa oltiin. Ojapuita poltettiin ja ojast' oltta juotiin."

Balkon

Parvekkeen käyttö hellekesänä on ollut mahdotonta. Juhannuksesta elokuun 15. päivään sitä kesti. Kaupungin katolta kuvaan liputuspäivinä kaikki liehuvat liput. Puistoa kurkkaan kulmasta talojen välistä.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen suurta juhlaa vietettiin sunnuntaina ja samalla päättyi kirkkovuoden suuret juhlat. Uutiset kertovat nuorten juhlijoiden viimeisestä villityksestä, hyppiä alas parvekkeilta uima-altaisiin. Jo 30 on kuollut ja kuuma kesälomakuukausi on vasta puolessa.

Minun parvekeaika alkaa. Laitan tyynyt tuoleihin, pöydälle kukkaliinan ja eroottiselle hautausmaalle symbolin leikkokukkia varten. En pese parvekelaseja, ovat minulle liian epämukavat pitää puhtaana.

Tunsin kaikenlaisia oireita nahoissani aamulla sängyssä. Terveys ei ole sairauden puutetta. Sairauden edetessä lähelle 100 % sen tietää, mutta lääkäriä varten pitää olla näin sairas. Sittenkin olen vaikea potilas:
"Mene lääkäriin", farmaseutin ohje apteekissa kipulääkettä hakiessani kohtauksen jälkeen.
"Älä tule enää tänne", päivystävän lääkärin ohje.
"Olet jonossa 15.", Päijät-Neuvon puhelinpalvelu.
"Ilmoitetaan kirjeellä lääkäriaika n. kahden kuukauden kuluttua", puhelinpalvelu odottamisen jälkeen.
"Yksi aika vapaana, otatko", vastaus saadakseni laboratoriolähetteen borrelian toteamiseksi.
"Olet syönyt ja maannut", lääkäri toistaa omilla sanoilla vastaukseni kysymykseen, miksi olen tullut lääkärin vastaanotolle. Hoitaja nyökyttelee vieressä.
"Olen sairastunut, en jaksanut viikkoihin kuin syödä ja nousta sängystä ylös", korjaava vastaukseni makaamiseen.
"Borrelia + (positiivinen), otetaan uusi koe", parantajalääkärini puhelinvastaus.
" Tule käymään kortisonipistosta varten vastaanotolla", lupaa lääkäri.
"Missähän välissä lääkäri sen pistää? Soitetaan", ajanvarauksen ihmettely.
"Aika järjestyy, mutta älä puhu muuta", ajanvarauksen ilmoitus.
"Te paransitte, kun minut kannettiin vastaanotollenne", kiitin lääkäriä tuloksellisesta hoidosta samalla kun hän antaa pistoksen olkanivelen kipua poistamaan ja liikettä parantamaan. En puhunut yliajalla. Kiitokset eivät lisänneet lääkärin kiireitä.
"On virus, joka paranee itsekseen. Syö valkosipulia ja inkivääriä", päivystyksessä jonottamassa vuoroani muiden sairaiden kanssa.

Kansanedustaja tulee lääkärin vastaanotolle. Katsoo ympärilleen, onko äänestäjiä paikalla. Ohittaa kaikki jonot, suoraan ilmoittautumisluukulle. Nimeltä kutsutaan seuraavaksi lääkärin luokse. Omin jaloin kulki, ei ollut hengenlähtö lähellä. Ehkä oli kiire lentokentälle joululomalla eduskunnasta. Se siitä priorisoinnista.

Oma apu kiropraktikolta ja käsikirurgilta ei tuottanut tulosta. Oli vain kallista. Mutta elämä on, ja sainhan käydä Terveystalon teho-osastolla tutustumassa, missä mennään, kun on tullut hoitaja-lääkäri työpari. Se on parempi kuin pankkineiti byrokratian alimmalla portaalla seuloi potilaita lääkärin luo päivystyksessä. Lehahti tulipunaiseksi pankin tiskin takana, kun asioin kohtauksen jälkeen pankissa.

Kenenkään ei tarvitse punastella työssään pankissa eikä vuodeosastolla, jos he tekevät työtänsä, mistä saavat palkkansa.
"Älkää nälkään tappako", ystäväni Aino sanoi Tuusniemellä käydessään katsomassa äitiään palvelukeskuksessa. Diabeetikko makasi sängyssä, hampaat lasissa ja voileipä kasviksineen lojotti pöydällä.
"Aino ei muista", sanoi lääkäri, kun Aino haki apua sairauteensa terveyskeskuksesta.

Aino muisti tunnetasolla kaikki loukkaukset, jotka hän sai niellä ympäristöltä. Hän tarrautui kaksin käsin nähdessään minut ja kertoi viimeaikaiset tapahtumat. Hänellä ei ollut puolesta puhujaa. Pidettiin vähä-älyisenä lukeneiden, vähä-älyisten viranhaltijoiden taholta.
Millä mittaat, sillä sinulle mitataan.

Vuosi vaihtui, läärikäyntejä on kertynyt 22 kertaa. On hoidettu tunnetuilla menetelmillä veren puhdistumatta positiivisuudesta. Olen saanut superbakteerin idän taigapunkista. Sillä on arvaamattomia seurauksia. Oireilu jatkuu. Siinähän se menee vuosien lisääntyessä. Vanhuus tulee, vaivat nuortuu. Lääkecoctail auttaa hyppimään parvekkeilta ilman kuoleman pelkoa. Siitäkö lie kyse Kauhajoellakin?

PS. Vastaukseni vallasta kieltäytymeselle. "Hän otti orjanmuodon ja tuli ihmiseksi."
Nykyihminen poliitikkona kantaa poliittisen vastuun ja siirtyy syrjään odottamaan parempia aikoja. Niin teki Putinkin toista tulemista varten. On suurta viisautta kieltäytyä vallasta, mutta kantaa vastuun omalta osaltaan varmistamatta kehittyvien maakuntien Suomen antamista voitelurahoista.

Mitään ei ole opittu. Vain harvoilla on puhtaat jauhot pussissa. SAK:n mieskin loikkaa, niin miksi? Ottaakseenko orjanmuodon tullakseen ihmiseksi?

Me uskomme kaiken Luojaan

Musta kissa ei juossut tien yli enkä kulkenut tikapuiden ali. Epäonnen päivä ei vielä tuonut kiinteistöverolippua omistamastani lomakiinteistöstä eikä tietoja asukkaista, jotka käyttävät vanhaa rakennuspaikkaa varsinaisena asuntonaan. Tyhjä, mikä tyhjä.

"Myy koko paska! Pääset vapaaksi miljoonaperintöön kohdistuvista maksuista." Tämän vastauksen sain verottajalta kysyessäni viime syksyn kiinteistöveron perusteista. Ne ovat verottajan mielikuvia vahvistettuna maanmittaustoimiston piirroksilla rajatusta rakennuspaikasta lapsuuskodin ympärillä.

En soittanut verottajalle saadakseni myyntiohjeita. Olen sijoittanut lapsuuskodin säilymiseen tähtitieteellisen summan bisnesenkelinä. Nyt uudet sijoittajat ovat kysymässä voittoja alkuperäisten asukkaiden tekemästä halpatyöstä. Ostivat kunnalta kesämökkipläntin saadakseen meidät maksamaan lisäarvoa sijoittamalleen pääomalle.

Vuosi sitten jaksoin vielä koota valituskirjeeseen kaikki asian ympärillä käydyn kirjeenvaihdon. En soittanut verottajalle tiedustellakseni sijoitukseni pörssiarvoa enkä ottanut vastaan myyntikehoitusta. Verottaja mutisee epäselvän anteeksipyynnöksi ymmärrettävän kurkunselvityksen. Joko nyt lienee vihne käen kurkussa tai verottajan kitarisoissa, kun kiinteistöverolippua ei ole tullut.

Meidät on vedetty osakkaaksi uutena kiinteistöyhtymänä Länsirannan tiekarttaan. Odotan tieyksikkömaksulappua järjestäytyneeltä tiekunnalta, joka hoitaa karjapolkuja ja juosten kustuja jälkiä perustettua rasitetietä minulle tuntemattoman kiinteistöyhtymän maalla. Se päivä on 13. ja perjantai elämässäni ja toimintasuunnitelma on valmiina vähemmistövaltuutettuna YYE:lle.

Takaisinpaluuta ei ole. Kuvaksi ajattelin jättämääni kotikirkkoa Tuusniemellä. Se ei tule kysymykseen, onhan kotikirkkoni Saksalainen kirkko Helsingissä. Kuva on kirkkoon kohdistuvasta arvostelusta. Itse olen kysynyt: "Minkä perinnön sodan aikana syntyneet saksalaiset saivat kirkkoon kohdistuneena vainona ja juutalaisten tuhona. " Se on selkäytimessä perillisillä, vaikka emme ole syyllisiä. Olen lukenut joukon kirjoja selviämistarinoista vainojen aikana. Samaistun Anne Frankin kohtaloon. Hän ei selvinnyt. Kirjavaras selvisi ja Sonderkommando erikoistehtävässään. Minulle on siunaantunut Taistelussani niin monen ihmisen kohtalo.

Aamun uutiset: Moskovan metsäpalot ja Amerikan tiedustelupalvelun saama ennakkovaroitus syyskuun 11. päivän tapahtumista. Odotettiin lentokoneista pudotettuja pommeja. Lentokoneet olivatkin ihmisineen pommeja ja löivät ällikällä koko maailman. Minuun kohdistuva painostus on ajalta SF, joka hutkii ennen kuin tutkii. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää!"