keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Valomerkki

Kuulostelen viikkoja sitten saamaani valomerkkiä. Johtaako se johonkin uuteen vaiheeseen? 
- Teijän vieraitten auto on vieraspaikalla meijän rapun eissä, kuulen naapurin voivotusta vastatessani puhelimeen. Sisar oli juuri ehtinyt ovesta sisään. 
- Meijän vieraat vievät autonsa pois, välitän siskolle viestin. Niin he kiltisti ajavat autonsa kauemmaksi, ettei se häiritse naapuria. Kaikille asunnoille oli varattu mittaripaikka autoja varten. Kahta vieraspaikaa hallitsi veteraani kuin omiaan oman varsinaisen paikan lisäksi. Meille ei saanut tulla vieraat autolla pihaan. 

Veteraani lähti aamulla klo neljän kieppeillä viemään vaimoaan pankille siivoamaan. Oli täysi palvelu rouvalle. Auto oven eteen, pitkät valot suuntautuivat isän makuuhuoneen ikkunaan ja kohta kaasutellen kunniakierros ikkunan alta takaisin lähtöpaikkaan tai suoraan kylälle. Poika tuli armeijasta viikonlopuksi kotiin, silloin riitti ympäriajoa yöt läpeensä. Mirja seisoi rapullaan varsiluuta kädessään. "Siitä ette laske mäkeä." Perhepäivähoitaja järjesti lapsille liukumäen nyppylältä Mirjan ovelle. Kulkureitti tuli liukkaaksi ja Mirja kaatui ja loukkasi itsensä hakiessaan postia. Suurensin kuvan ja näin kirkkaan valon Mirjan rappusella. Siellä hän viipyy entisessä elementissään. 

Perhepäivähoito oli sosiaalijohtajan erikoissuojelussa. Vanhusten kotona hoito oli omaishoidontukirahaa jaettaessa tietokonevirhe niin kuin hän sen minulle ilmoitti. "Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä", tukki hänen suunsa. Olen saanut kyllikseni kaikista laillisista "missä risu, siinä vipu, missä laukku, siinä loukku"-varoituksista, joilla emojänis opetti poikiaan lähettäessään maailmaan. 

Silloin alkoi kuulua Jugoslaviasta huhuja aseellisista yhteenotoista. Vitsit oli vähissä, kun milosevitsit olivat vastaamassa teoistaan vankilassa. Valta on vaihtunut kiinalaisessa helvetissä, kun sotkeutuivat taloyhtiössä omaan näppäryyteensä. Saivat rahat kirjekuoressa henkilökohtaisesti kuin edustajat Tehyltä 30 euroa. Hullut ei huomaa, jos viisaat eivät virka mittää. 

Kauko-ohjauksella isännöitsijä on vaihtunut, aikani tilintarkastajat eronneet, hallituksen puheenjohtajan paikalle ei ole vapaaehtoisia vastuunkantajia. Olen ollut myrskynsilmässä ja nyt paluumatkalla sieltä verkkokirjoitustaitoisena tähän päivään. Miksi neljännen käskyn noudattaminen on niin vaikeaa: Isän ja äidin kunnioittaminen ja piäsnuatikoihen totteleminen. 
Milloin te näitte apua tarvitsevia ja mitä teitte, jos näitte? Jokainen vastaa näihin kysymyksiin omakohtaisesti aikanaan, lainlaatijakin. Loppuun asti selustan varmistelu ei enää auta, vaikka olisi käyty viimeinen oikeusaste ilman valamiehien eriäviä mielipiteitä. Viimeinen roskapostina kulkeva "LargePenis" etsii omistajaansa. Löytämättä kokoistansa kohdetta, johon voisi sovitella kiinnittyäkseen. Lasten suusta kuultua tekstiä lainatakseni vaimojen nimistä: Päivällä kiusasi Helle ja yöllä Vilu. Penseydestä varoitetaan, kun ei tiedä, onko kuuma vai kylmä.

Elossaolon keveässä levossa

"Mikä se tuasj tulj?" oli lääkärin tervehdys, kun työnsin isän pyörätuolilla vastaanotolle. Ambulanssilla pääsi vuodeosastolle. Isälle on löytynyt paarit odottaessaan sisäänkirjausta. Minä istun tuolilla ja odotan hoitajien vastuunottoa. Vihdoin iltapäivällä kysyn, joko hänelle petinpaikka löytyisi. Käyn vielä illalla katsomassa, kuinka hän voi. Pyydän hoitajalta, että tarkkailevat isää yöllä. Hän oli levoton ja muissa maailmoissa. 

Seuraavana päivänä hämmästyn, mitä oli tapahtunut. Ollaan vaitonaisia, kukaan ei halua kertoa, mistä musta silmä oli tullut sairaalahoidossa. Kun ei autettu, oli hän omatoiminen ja siinä oli vähällä puhjeta silmä. Voi minun pandakarhua, kuolee kaikkien vaiheiden jälkeen kuin jättiläispanda sukupuuttoon bambunversojen loppuessa ja elonpiirin pienentyessä. Olinhan sitä jo vauhdittanut tilaamalla kuolintodistuksen, kun hoidot oli lopetettu. Väliaikainen tuomio: Isä pakkohoitoon ja minä pakkopaitaan vaatimuksineni.

Zu Hause Pflegen

Taloyhtiössä on kuivaushuone, jossa on mankeli. Ilmapiiri kiristyi ja eräänä päivänä minua estettiin viemästä pestyjä pyykkejä kuivaushuoneeseen. WC on käytetyin työhuone kotona hoitamisessa. Tuolilla on avannepussi ja vaippa, pesua varten saunapenkki. Yötä varten astia sängyn viereen. Viimeiset vuodet myös pyykinkuivatuspaikka. 
Voiko puhua mukavuuksista, kun välillä piti märät vaatteet kerätä kasaan, että oli tilaa käyttää suihkua. 

Kaikista yhteisten oikeuksien käytöstä olin huolehtinut ajallaan, olinhan asunut rivitalossa ja nyt kerrostalossa, jonka kuivaushuoneeseen ei ole edes ajanvarauskirjaa. Tuuspellossa huoneistoja 12, kerrostalossa 73 osaketta, yksiöistä suuriin asuntoihin asti. Tuuspellossa naapureiden suurin työ oli enemmistöpäätöksillä estää elämä ja hoitaminen kotona. 
Tässä talossa tehtiin työtä ja tyhjää työtä kuin Quantanamon vankileirillä. Näkijänä olen tallentanut kuvat ja mitään muuttamatta vuodan ne julkisuuteen muistellen: 
- Voi niitä aikoja, voi niitä aikoja. Tahtoisinko elää uudelleen. 
- En, tuhat kertaa en, minulle riittää. Öllin isän oppivuodet.

Hoidettavan parkkipaikka

Ainoa tasainen kohta pyörätuolille oli räystästipun alla. Siihen voin isäni auttaa sisältä taluttamalla tai ovenpielistä tukea ottaen. Muistan kerran, kun noudin hänet pyörätuolilla vuodeosastolta. Olin tasoittanut raput irtokepeillä liukuportaiksi, että päästään edes ulko-ovelle asti. Kyllä hätä keinot keksii. 

Nuoret naapurit ajoivat yötä päivää p-rallia meidän rappukiviä raapien. Se oli heidän halpa huvinsa. Pyysin keskenkasvuisia poikia poistumaan iltamyöhällä moporevittelystä sorakasasta rapun edessä. Rintama järjestyi alta aikayksikön. Naapurinpoika alahuuli väpättäen huusi ja haistetteli: 
- Kun olen täyttänyt 15 vuotta, sitten minä ajan eikä akat voi sitä estää. Vanhemmat puolustivat jälkeläisiään ja ylpeinä yllyttivät minulle olemaan ilkeitä kaikin tavoin, mitä vain lapsellisuuksissaan keksivät antaen itse esimerkin. 

Kohta nämä nuoret olivat työharjoittelussa kaupassa tai insinöörinä palannut juurilleen metsänhoitoyhdistykseen. Kiersin kaukaa heidän harjoittelupaikkansa. En ollut heidän palvelujaan vailla ja annoin palautteen heidän työpaikkoihinsa. En ilkeyttäni vaan ojentaakseni niin vanhempia yleisön palvelijoina kuin heidän oppipoikiaan. Opissa ovat variksenpojat tuulessa, vaikka heidän emonsa olisivat paskaharakoita opettaessaan poikiaan lentämään valmiissa maailmassa.

Kiinan tulvatuho Tuuspellossa

Asunto-osakeyhtiö oli rakennettu aravakelpoisille asunnon tarvitsijoille vuokratontille. Asuntojono kuin hyppyrimäki erosi kovanrahanosakkeista rakennustavaltaan. Ne ovat rinteessä poikittain kuin hepokatti maantiellä vappulaulussa. Lipp'lakkiosake rinteessä monen askelman takana tiestä. Tänään ei saa Kiinassa puhua digitaalisista ongelmista. 
1990-luvulta lähtien en saanut omaishoitajana puhua taloyhtiössä esteettömästä liikkumisesta pyörätuolia työntäen. 

Vanhempani olivat muuttaneet tiettömän taipaleen takaa kirkonkylään. Isäni lapioi sateen jälkeen hiekat takaisin rinteeseen. Itse en suostunut hätäaputöihin pitääkseni pihatien lapiolla kunnossa. Pyysin lakimiehen avukseni yhtiökokoukseen valvomaan asiaa ja osakkeenomistajan oikeuksia päästä kotiinsa esteettömästi. Rapun eteen kipattiin autokuormallinen karkeaa soraa ja kivenmurikoita. Sitä en ollut tilannut, mutta laahaava korotettu ääni kuului pihapiirissä: 
-Siitä kyllä piääsöö. 
Muistoa kunnioittaen palautuu takaisin. Ei muistot tehneet meille pesää, mutta tieongelma on olemassa edelleen. Siitä on still-kuva muistona viime kesältä.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Goodbye Tosi-TV

Odotustunnelmissa ma 3.3.2008 vilkuilen teeveenpimennystä Dna-alueella. Auringon- ja kuunpimennys on tarkkaan laskettavissa, milloin sitä voi seurata sään salliessa. Valoa vaikken näekään, sen tiedän loistavan. Kaikki muu on hämärämiesten takana. Naapurimaa sai kuitenkin uuden presidentin. Itse lisään toistamiseen elossaoloilmoituksen röökinlopettamisilmoitusten jatkoksi. Minulla on vielä tehtävää, vaikka yhteyksiä pätkitään purkamalla kaapeleita. 

Olen linnoittautunut kotiini kiirehtimättä virheettömiä yhteyksiä. Sähköpostin kautta roskapostin tulo loppui. Jotakin oli tehtävissä, kun minusta riippumaton taho tarttuu toimeen. Klo 8.19 lähetys sammuu kuin saunalamppu. On minulla digiboksi. Etsin kalikkaa vaihtaakseni lähetystä digitaaliseksi. Signaalikatkokset ehdin lukea ruudulta myöhemmin. Tarvitsen kaksi kalikkaa ruudun off/on - hallintaan. "Aisa katkes, kärryt kaatuu. Ana loppui, Digi saapuu." Jää nähtäväksi, onko sillä minulle mitään annettavaa. Haluan elää itse enkä kulkea kiiskenä lohenpyrstössä uidessani vastavirtaan. Loppupolskahdus lennättää minut perille.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Turhuuden markkinoilta mahdollisuuksien torille

http://www.mahdollisuuksientori.fi/uutiset/mahdollisuuksien_toreille_prometheus_palkinto

Paras nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eihän sitä tiedä, tipahtaako nuolaistavaa. 1.3.2008 on tulossa historiallinen hetki. Odotan analogisen tv-lähetyksen loppumista ennen lähtöä Kepan koulutustilaisuuteen. Näkymä ruudussa kuin "Sinun joulusi" joulukirkkoa kuunnellessa taustalta. Odotan ruudun pimenemistä. DNA-alueella saan odottaa maanantaiaamuun asti. Lähden Helsinkiin matkakaverin kanssa. Varmistelin pysäkkejä takaisin tuloa varten. Perille suunnistimme kartan avulla. 

Päivään kuuluu kaikkea uutta minulle. Koolla iloinen nuorekas joukko naisia. Lounaalla ilmestyy mies syömään. Ei kaikki miehet ole vielä sukupuuttoon kuolleet. Poistuessaan taputtaa minua olkapäälle ja kehoittaa kuuntelemaan tarkkaan. Kysyin järjestäjiltä, kuuluiko hän joukkoomme. Ei kuulunut, jäin ihmettelemään tätä kohtaamista. Sitten tulee päivän huipennus. 
Mahdollisuuksien toritapahtumalle on myönnetty Prometheus-palkinto. Juhlistamme huomionosoitusta kakkukahveilla. En tarvitse selitellä tekemisiäni kuin Olli poistumistaan joukkueesta. Onnea meille! Olenhan tehnyt kansainvälistä kulttuurivaihtoa 50 vuotta. 

Olin 17-vuotias, kun sain yhteydenoton Saksasta. Sen loppuhuipennus on omaishoidon merkityksen jatkuminen "zu Hause Pflegen"- ajatuksena. Poliitikot ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet lainsäädännössään eriarvoistamalla omaishoitajat. Prometheus-palkinto on tunnustus työlle, jota aina on ollut. On sukupolvenvaihdoksen aika tehdä näkyväksi hiljaisen tiedon siirtäminen.