Käen kiihko on pian ohi
Summerin ääni herättää klo 3.59. Painan sen mieleen odotellessani uutisia maailmalta. En saa enää unen päästä kiinni, vaan pyöriskelen sängyssä etsien hyvää, rentouttavaa asentoa. Ennen seitsemää aallot lyövät rantaan ja sitten tulee yllätys. Käki on lakannut kukkumasta ja tilalle on tullut luontoäänet mereltä. Jostakin syystä kuulen äänet ihan eri paikasta, kuin mistä ne on tallennettu.
Yöklassinen lauantaiaamuun soi loppuun. Kantanauhan viimeinen kappale (05:56 Gershwin: Short story (Leila Josefowicz, viulu, ja John Novacek, piano) jää soittamatta ja sieltä saan vangittua musiikin ennen kuuden uutisia. (05:33 J. Haydn: Sinfonia n:o 96 D-duuri (Ihme) (Oregonin SO/Carlos Kalmar) Ohjelmatiedoista poiketen Ihme on viimeinen kappale ennen luontoääniä. Luhtakana äänessä.
Syventävää klassista Homiliuksen Messias-oratorio soi loppuun Yöklassisen viimeisenä numerona ennen seitsemää sunnuntaiaamuna. 06:34 Tulindberg: Jousikvartetto n:o 2 d-molli (Pohjanmaa-kvartetti). Tarkistan ovatko luontoäänet samat lauantai- ja sunnuntaiaamuna. Aallot lyövät rantakiviin ja luhtakana on äänessä. Tove Janssonille liputetaan
Sunnuntaiyön yöklassinen ja herätys maanantaiaamuna. Viimeisenä soi 05:43 Melartin: Pienoiskuvia op.23 (Risto Kyrö, piano). Merenaaltojen jälkeen äänessä on Punatulkku, viikon luontoääni. Yöklassisen jäljitys tuotti tuloksen, että ennen kuuden uutisia saan kaikki päivään liittyvät tiedot; auringonnousuajoista, nimipäivistä, maiden kansallispäivistä. Merenaallot on sama äänitys, luontoääni vaihtuu viikoittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti