178 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
maanantai 30. maaliskuuta 2020
perjantai 27. maaliskuuta 2020
Tästäkin selvittiin
Juha Sipilä varoittaa Ylellä: koronasta tulee 90-luvun lamaa syvempi kriisi (26.3.2020 16:21)
Korona on tullut varoittamatta, kuinka vakavasta viiruksesta on kyse. Terveydenhoito on koetuksella, mutta sitä on myös talous.
90-luvun laman ohitin nysväämällä vanhempieni omaishoitajana enkä muista lamasta mitään. Hallitus varmisti asetuksella, kuinka paljon sitä pitäisi tukea. Laitoshoitoa ajettiin alas eikä avopalveluita kehitetty tilalle.
Kesällä 1989 olin vanhempieni luona, kun äiti oli halvaantunut ja loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ keskeytettynä 2 kk vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Rahaa ei tullut tilille, mutta laskut oli maksettava. Sijoittajien ahneus pelasti minut velasta. Lähdettiin marjamatkoille, joten uskalsin vastata vuoden kuluttua isän soittoon.
- Minä tulen.
Varmistin etukäteen kunnasta, mitä maksetaan halvaantuneen äidin kotona hoitamisesta. Se oli riittävä 1700 mk, joten uskalsin keskeyttää työn ja palata vanhempieni luokse jouluna 1990. Lamasta en muista mitään, mutta omaishoidon kriisistä sitäkin enemmän.
Omaishoito loppui isän kuolemaan 2000, mutta jatkuu omaisena edelleen muistisairaan raha- ja Kela-asioiden hoitajana valtakirjalla. Olen oppinut noudattamaan neljättä käskyä ja saanut nauttia siihen kuuluvasta lupauksesta. Korona kohtelee meitä tasapuolisesti, olemmeko ikäihmisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoidon puolesta vai vastaan.
Korona on tullut varoittamatta, kuinka vakavasta viiruksesta on kyse. Terveydenhoito on koetuksella, mutta sitä on myös talous.
90-luvun laman ohitin nysväämällä vanhempieni omaishoitajana enkä muista lamasta mitään. Hallitus varmisti asetuksella, kuinka paljon sitä pitäisi tukea. Laitoshoitoa ajettiin alas eikä avopalveluita kehitetty tilalle.
Kesällä 1989 olin vanhempieni luona, kun äiti oli halvaantunut ja loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ keskeytettynä 2 kk vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Rahaa ei tullut tilille, mutta laskut oli maksettava. Sijoittajien ahneus pelasti minut velasta. Lähdettiin marjamatkoille, joten uskalsin vastata vuoden kuluttua isän soittoon.
- Minä tulen.
Varmistin etukäteen kunnasta, mitä maksetaan halvaantuneen äidin kotona hoitamisesta. Se oli riittävä 1700 mk, joten uskalsin keskeyttää työn ja palata vanhempieni luokse jouluna 1990. Lamasta en muista mitään, mutta omaishoidon kriisistä sitäkin enemmän.
Omaishoito loppui isän kuolemaan 2000, mutta jatkuu omaisena edelleen muistisairaan raha- ja Kela-asioiden hoitajana valtakirjalla. Olen oppinut noudattamaan neljättä käskyä ja saanut nauttia siihen kuuluvasta lupauksesta. Korona kohtelee meitä tasapuolisesti, olemmeko ikäihmisten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoidon puolesta vai vastaan.
torstai 26. maaliskuuta 2020
Koronarokotetta odotetaan
67 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1953: Jonas Salk ilmoitti poliorokotteestaan.
Polio muistuttaa vuodesta 1953. Lähdin silloin oppikouluun kauaksi kotoa vieraalle paikkakunnalle. Silloin en tuntenut itseäni ulkokuntalaiseksi, mutta se oli alkua kasvaa erilleen ydinperheestä. Yhteinen historia kertoo samasta vieraantumisesta.
Niinpä ei ole yllätys, kuinka Hemánus kiittää peruskoulua parhaana uudistuksena, koska se takaa saman opin kaikille vähän helpommalla.
"Ei me [silloiset oppikoululaiset] sen lahjakkaampia oltu", professori tuhahtaa. "Me oltiin niitä, joilla oli kova motivaatio."
Koulu alkoi syyskuun 1. päivä, vasta joululomalle palasin kotiin. Koti-ikävä vaivasi viikkoja, mutta vähitellen helpotti. Loman jälkeen palasin takaisin ja kohta sain kuulla surulliset uutiset. Enoni, joka oli sairastanut polion, sai sairauskohtauksen yöllä. Hänen nuori vaimonsa juoksi hakemaan apua vanhemmiltani. Sairaalaan lähtö ei ollut yksinkertainen asia tiettömän taipaleen takana. Hevoskyydillä kaukana olevaan taksiin, isä saattajana. Yli 60 km:n matkalla eno kuoli saamaansa kohtaukseen.
Tätä isäni muisteli vuosien jälkeen, kun mitään ei ollut tehtävissä. Sukupolvenvaihdos mummolassa oli järjestetty, että eno sai jäädä kotiin jatkamaan elämää, kun polio oli aiheuttanut halvausoireita jalkoihin.
Vuosia myöhemmin varauduttiin polioepidemiaan poliosokerirokotteella. Se oli pakollinen ja tottelevaisena sen nielaisin. Kipukohtaus sai ajattelemaan, oliko se välttämätön. Se vei voiman jaloista ja vatsan turvotusta kesti monta viikkoa. Samaa jatkumoa oli ankara päänsärkykohtaus. Soitin terveyskeskukseen, ei vastattu. Soitin sairaalan päivystykseen, josta puhelu ohjattiin terveyskeskukseen.
- Minä tulen.
- Mene sairaalan ensiapuun, jos on aivoverenvuoto.
Tilasin taksin, pyysin ajamaan varovasti, kun kaikki kuopat ja kurvit tunsin (NRS (numeric rating scale), jossa kipua arvioidaan numeroin. Ei kipua on 0 ja) pahinpana mahdollisena kuviteltavissa olevana kipuna 10.
Ei ollut aivoverenvuoto, oireet oli hoidettavissa lääkkeillä.
Kaikki liittyy kaikkeen sairaudet, rokotukset, mummolat naapureina. Koronakaranteeni vie yöunet illasta, keskellä yötä ja aamusta. Tämä on hätäinen muistelu aamulla, kun uni ei enää tullut. Kuinka olen joutunut Uudellemaalle eristykseen odottamaan rokotetta koronaan?
Polio muistuttaa vuodesta 1953. Lähdin silloin oppikouluun kauaksi kotoa vieraalle paikkakunnalle. Silloin en tuntenut itseäni ulkokuntalaiseksi, mutta se oli alkua kasvaa erilleen ydinperheestä. Yhteinen historia kertoo samasta vieraantumisesta.
Hemánuksen isä oli kansakoulunopettaja,
mutta elämä oli hyvin niukkaa. Silti poika pääsi oppikouluun. Se
merkitsi yhdeksänvuotiaalle koulukortteeria. Kotiin pääsi käymään vain
sunnuntaisin. "Sen hinta oli, että vieraannuin kodista ja perheestä."
Samaa vieraantumista on pohdiskellut myös professori Antti Eskola. Hänkin asui koulukortteerissa vähän vanhempana, mutta yhtä lailla se irrotti oman perheen arjesta.Niinpä ei ole yllätys, kuinka Hemánus kiittää peruskoulua parhaana uudistuksena, koska se takaa saman opin kaikille vähän helpommalla.
"Ei me [silloiset oppikoululaiset] sen lahjakkaampia oltu", professori tuhahtaa. "Me oltiin niitä, joilla oli kova motivaatio."
Koulu alkoi syyskuun 1. päivä, vasta joululomalle palasin kotiin. Koti-ikävä vaivasi viikkoja, mutta vähitellen helpotti. Loman jälkeen palasin takaisin ja kohta sain kuulla surulliset uutiset. Enoni, joka oli sairastanut polion, sai sairauskohtauksen yöllä. Hänen nuori vaimonsa juoksi hakemaan apua vanhemmiltani. Sairaalaan lähtö ei ollut yksinkertainen asia tiettömän taipaleen takana. Hevoskyydillä kaukana olevaan taksiin, isä saattajana. Yli 60 km:n matkalla eno kuoli saamaansa kohtaukseen.
Tätä isäni muisteli vuosien jälkeen, kun mitään ei ollut tehtävissä. Sukupolvenvaihdos mummolassa oli järjestetty, että eno sai jäädä kotiin jatkamaan elämää, kun polio oli aiheuttanut halvausoireita jalkoihin.
Vuosia myöhemmin varauduttiin polioepidemiaan poliosokerirokotteella. Se oli pakollinen ja tottelevaisena sen nielaisin. Kipukohtaus sai ajattelemaan, oliko se välttämätön. Se vei voiman jaloista ja vatsan turvotusta kesti monta viikkoa. Samaa jatkumoa oli ankara päänsärkykohtaus. Soitin terveyskeskukseen, ei vastattu. Soitin sairaalan päivystykseen, josta puhelu ohjattiin terveyskeskukseen.
- Minä tulen.
- Mene sairaalan ensiapuun, jos on aivoverenvuoto.
Tilasin taksin, pyysin ajamaan varovasti, kun kaikki kuopat ja kurvit tunsin (NRS (numeric rating scale), jossa kipua arvioidaan numeroin. Ei kipua on 0 ja) pahinpana mahdollisena kuviteltavissa olevana kipuna 10.
Ei ollut aivoverenvuoto, oireet oli hoidettavissa lääkkeillä.
Kaikki liittyy kaikkeen sairaudet, rokotukset, mummolat naapureina. Koronakaranteeni vie yöunet illasta, keskellä yötä ja aamusta. Tämä on hätäinen muistelu aamulla, kun uni ei enää tullut. Kuinka olen joutunut Uudellemaalle eristykseen odottamaan rokotetta koronaan?
keskiviikko 25. maaliskuuta 2020
Tulevaisuus 2020 on poikkeusolosuhteissa
lauantai 21. joulukuuta 2013
Tauti tanssi talvitiellä
Tutkija: Lahdessa merkkejä orastavasta rakennetyöttömyydestä ...
Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.
Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. -Lauri Viita
Tällä runolla lähestyin Omaishoitajat ja Läheiset ry:tä ja liityin jäseneksi 1993. Kaikki meni hyvin, kun maksoin jäsenmaksun ja luin Lähellä -lehteä. Asumisympäristö riiteli kaikista asioista ja tänä päivänä niin paljon puhuttu kiusaamistilanne oli valmis. Isän kuoleman varalta varmistin pois lähdön tyttären siirtyessä Ruotsiin vuokraamalla hänen käyttämänsä yksiön ja työhuoneen jatkaakseni keskeytynyttä työtä eläkeikään asti.
Osoitteen muutos viskasi minut juuri perustettuun paikallisyhdistykseen, ry:stä oli tullut Omaishoitajat ja Läheiset -liitto. (Omaishoitajat ja läheiset -liitto on nyt Omaishoitajaliitto Uusi nimi otetaan käyttöön 1.1.2018 alkaen vaiheittain.)
Minulle tuli puhekielto omaishoitamisesta. Se kuulutettiin korkeimmalta taholta.
- Älä puhu omaishoitamisesta, kun et ole enää omaishoitaja etkä ole ollutkaan tällä rahoitusalueella. Sisso, se tuli harvinaisen selväksi minulle.
En pitänyt tarpeellisena selvittää heille, että omaishoitajuus jatkuu omaisena edelleen ja yhdistystoiminnassa KympinLapset ja Isovanhemmat.
Häädöt toteutuivat netissäkin ja tervetulotoivotus oli itsellekin uusi.
Häädöt toteutuivat netissäkin ja tervetulotoivotus oli itsellekin uusi.
Tulkaa kotiin, kaikki te kiertävät, tai oikeammin nettihotelliin jouluna 2013!
Projektin muuntaminen
Projektityöväline, jonka avulla projektisuunnitelmaa
muutetaan tarvittaessa toteutusvaiheen aikana.
Vapaaehtoistyö | Erityisosaaminen tieto, taito, tunne |
mitä vähemmän henkilö vaatii itselleen
suorituksensa tuloksesta
ja mitä
enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi,
ei hänen
omista
suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."
Rudolf Steiner: sosiaalinen
peruslaki
Päivitys 25.3.2020
Koronavirus on vallannut koko tunnetun maanpiirin. Kuulun riskiryhmään kuoleman aiheuttavaan tartuntaan. Siksi istun eristyksessä kotona. Tässä ei ole mitään uutta 20 v kokemuksella. Kuinka kauan tätä jatkuu ja kuinka rivit harnevat kenenkin lähipiirissä, on hämärän peitossa. Tauti tanssii talvitiellä, on muutettava projekteja. Erityisosaaminen on arvossa arvaamattomassa hoitoalalla. Omat yritykset lopetetaan ja vapaaehtoistyö tulee tilalle. Näin huoltovarmuus toteuttuu poikkeusolosuhteissa. "Fyysinen etäisyys ja henkinen läheisyys" on itsestään selvyys tänä päivänä.
|
sunnuntai 22. maaliskuuta 2020
Uhkauksia
"Minulle
ilmoitettiin, että jos yritän kirjoittaa, minut hakataan hengiltä" –
Julkkisten elämäkertoja kirjoittava Petri Nevalainen, 58, on tottunut
tappouhkauksiin (22.3.2020 8:15)
Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi.
Kuusi vuotta sitten kirjoitin Munkkiklubilla runon by Helena Anhava tietystä iästä ja tietyssä asemassa olevasta. Siitä huolimatta ihmiset ovat vetäneet rajoja toistensa välille juuri ikään ja asemaan vedoten.
Tarvitaan koronan väliintulo asettamaan rajoja kanssakäymiselle. Presidentti sen kiteytti "ottakaa fyysistä etäisyyttä, lisätkää henkistä läheisyyttä".
Kerran omaishoitaja, aina omaishoitaja -status vei aikanaan monelta auttajalta pimeän tulolähteen, kun tulin vanhempieni omaishoitajaksi. Ei tarvittu enää hautaustoimiston päivittäisiä käyntejä eikä lopulta enää kotileipurien pullapitkoja joka viikko.
- Älä tule meitä opettamaan taloyhtiön asioiden hoidossa. Isä sai vain ilmoituksen yhtiökokouksesta ja vuokranmaksulaput, mutta ei muuta. Kaikki talon asukkaat olivat hallituksen varsinaisia ja varajäseniä isännöitsijä mukaan lukien. Me olimme ei toivottuja -osakkeen omistajia. Ensiksi erosi tilintarkastajat, sitten isännöitsijä ja lopulta velkaiset osakkeenomistajat, kun eivät pystyneet maksamaan asuntovelkojaan. Oliko se edellinen lama, en muista. Päivät kuluivat isän taloutta ja omia asioita hoitaessa.
Kuntakin pisti kalikoita rattaisiin ja kehoitti lähtemään pois, eihän sosiaalijohtajan isäkään tarvinnut hoitajaa. Sitten kun tarvitsi, hän ilmoitti.
- Me lapset maksamme hänelle hoitajan. Samaa kuuluu jo professorien suusta lasten maksettava vanhempien laitoshoito.
Aina hullumpaan suuntaan omaishoitajien asiat ovat edenneet 1991 lähtien. Järjestötaholta on annettu uhkaus. Jos vielä jatkat kirjoittamista, siitä tehdään poliisiasia. Joku mielipuoli sukulainen keräsi tukijoukot ympärilleen ja niin odotan käräjäoikeuden määräyksen yleisestä edunvalvojasta täytäntöönpanoa.
Painostus alkoi isän kuoleman jälkeen veljen saaman testamentin varjolla hallita kuolemaansa asti vanhempien hankkimaa osaketta. Kaikki meni hyvin 18 vuotta, mutta sitten todettiin hänen sairastuneen muistisairauteen. Hän sai paikan Palvelukeskuksesta. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon. Valtakirjalla raha-asioita hoitanut sisko kuoli ja minulle lankesi Kela-asioiden valtakirjan lisäksi pankin valtakirja maksaa muistisairaan laskut.
En osannut kuvitellakaan sukulaisen ja Palvelukeskuksen yhteishanketta syyttää minua rahojen väärinkäyttämisestä sukulaisteni hyväksi. Kun sain käräjäoikeuden lausumapyyntökirjeen, se oli järisyttävä kokemus. "Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat ja haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös." Suku hajosi kahtia eikä enää koskaan tule sovintoa välillemme.
Menin häkkivarastoon hakemaan tositteita, kuinka olin hoitanut veljeni asumiseen liittyviä vuokria ja muita maksuja. Avasin ensimmäisen laatikon ja siinä oli kalenterit kymmeneltä vuodelta järjestyksessä. Ne asiat olin sopinut veljeni kanssa, kuinka ne hoitaisimme. Maistraatti tutkittuaan asiat C-lausunnon mukaan kehoitti jatkamaan asioiden hoitoa kuin ennenkin. Siitä ajasta on kirjanpito kunnossa.
Edunvalvontavaltuutuksesta luin, ettei edes sukulainen saa mitätöidä tehtyjä valtakirjoja. Pankkikin lähetti laskuja takaisin maksamatta, mutta lähipankki maksoi ne valtakirjalla. Ilmoitin pankkiin edunvalvontavaltuutuksesta, sen jälkeen pankki suoristi rivit ja laskut on maksettu. Tiliotekin tulee ajallaan suoraan c/o osoitteeseen. Suku vaatii muistisairaan perunkirjoituksen hänen eläessään ja maistraatti uskoo puhelinkeskustelujen perusteella, että muistisairaan raha-asioiden hoitajana olen syyllinen ja riitelevä, vaikea omainen.
Korona toi poikkeusolot, jotka keikauttivat koko Suomen talousasiat ja terveydenhoidon ympäri. Omaishoitajana isän kutsusta olen hoitanut asiat parhaaksi katsomallani tavalla. Kun tultiin riitelemään isän kotiin, otin hänet mukaan pankkiin tekemään testamentin/hoitotahdon ja sen paperin olemassaolo rauhoitti riitelijöitä.
Muistisairas sanoi, laskut on maksettava ja allekirjoitti edunvalvontavaltuutuksen. Maistraatin nuori ikäpolvi soitti ja kertoi, että muistisairas ei ymmärtänyt edunvalvontavaltuutuksen merkitystä ja pyysi perumaan valtuutuksen. Päätös ilman peruutusta maksaisi ja suostuin perumaan valtuutuksen. Se kuitenkin teki tehtävänsä, pankin on maksettava laskut.
Lopputuloksen tiedän, että hoidan muistisairaan raha-asiat, kunhan yleinen edunvalvoja ratkaisee asumisoikeustestamentin kohtalon, maksaa muistisairaan velat ja toteaa metsäyhtymäosuuden hoidosta. Sukulainen on löytänyt halvan perunkirjoittajan, mutta hän ei hoida muistisairaan pesänselvitystä tekemiensä virheiden vuoksi. Minua ei tentata toista kertaa äidin k. 1992 ja isän k. 2000 kuolinpesien rahojen käytöstä siskon k. 2019 perunkirjoituksessa.
Kello on 1.30 postiluukku kolahtaa. Odotan palvelukeskuksen enakkoilmoitusta palvelumaksun suoraveloituksesta. Tuli osakkeen sähkölasku, mikä kasvattaa velkaa osakkeesta. Kulutus 0, sähkönsiirtoa koko lasku yli 50 euroa. Näin meitä kupataan. Koronassa on vitsausta kylliksi, ei tarvita enää heinäsirkkoja tähän hätään.
Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi.
älä tietyssä asemassa olevaksi, niin
olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä
istumaan tavaratalon rappusella
syömään jäätelötötteröä.
-Helena Anhava Kuusi vuotta sitten kirjoitin Munkkiklubilla runon by Helena Anhava tietystä iästä ja tietyssä asemassa olevasta. Siitä huolimatta ihmiset ovat vetäneet rajoja toistensa välille juuri ikään ja asemaan vedoten.
Tarvitaan koronan väliintulo asettamaan rajoja kanssakäymiselle. Presidentti sen kiteytti "ottakaa fyysistä etäisyyttä, lisätkää henkistä läheisyyttä".
Kerran omaishoitaja, aina omaishoitaja -status vei aikanaan monelta auttajalta pimeän tulolähteen, kun tulin vanhempieni omaishoitajaksi. Ei tarvittu enää hautaustoimiston päivittäisiä käyntejä eikä lopulta enää kotileipurien pullapitkoja joka viikko.
- Älä tule meitä opettamaan taloyhtiön asioiden hoidossa. Isä sai vain ilmoituksen yhtiökokouksesta ja vuokranmaksulaput, mutta ei muuta. Kaikki talon asukkaat olivat hallituksen varsinaisia ja varajäseniä isännöitsijä mukaan lukien. Me olimme ei toivottuja -osakkeen omistajia. Ensiksi erosi tilintarkastajat, sitten isännöitsijä ja lopulta velkaiset osakkeenomistajat, kun eivät pystyneet maksamaan asuntovelkojaan. Oliko se edellinen lama, en muista. Päivät kuluivat isän taloutta ja omia asioita hoitaessa.
Kuntakin pisti kalikoita rattaisiin ja kehoitti lähtemään pois, eihän sosiaalijohtajan isäkään tarvinnut hoitajaa. Sitten kun tarvitsi, hän ilmoitti.
- Me lapset maksamme hänelle hoitajan. Samaa kuuluu jo professorien suusta lasten maksettava vanhempien laitoshoito.
Aina hullumpaan suuntaan omaishoitajien asiat ovat edenneet 1991 lähtien. Järjestötaholta on annettu uhkaus. Jos vielä jatkat kirjoittamista, siitä tehdään poliisiasia. Joku mielipuoli sukulainen keräsi tukijoukot ympärilleen ja niin odotan käräjäoikeuden määräyksen yleisestä edunvalvojasta täytäntöönpanoa.
Painostus alkoi isän kuoleman jälkeen veljen saaman testamentin varjolla hallita kuolemaansa asti vanhempien hankkimaa osaketta. Kaikki meni hyvin 18 vuotta, mutta sitten todettiin hänen sairastuneen muistisairauteen. Hän sai paikan Palvelukeskuksesta. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon. Valtakirjalla raha-asioita hoitanut sisko kuoli ja minulle lankesi Kela-asioiden valtakirjan lisäksi pankin valtakirja maksaa muistisairaan laskut.
En osannut kuvitellakaan sukulaisen ja Palvelukeskuksen yhteishanketta syyttää minua rahojen väärinkäyttämisestä sukulaisteni hyväksi. Kun sain käräjäoikeuden lausumapyyntökirjeen, se oli järisyttävä kokemus. "Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat ja haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös." Suku hajosi kahtia eikä enää koskaan tule sovintoa välillemme.
Menin häkkivarastoon hakemaan tositteita, kuinka olin hoitanut veljeni asumiseen liittyviä vuokria ja muita maksuja. Avasin ensimmäisen laatikon ja siinä oli kalenterit kymmeneltä vuodelta järjestyksessä. Ne asiat olin sopinut veljeni kanssa, kuinka ne hoitaisimme. Maistraatti tutkittuaan asiat C-lausunnon mukaan kehoitti jatkamaan asioiden hoitoa kuin ennenkin. Siitä ajasta on kirjanpito kunnossa.
Edunvalvontavaltuutuksesta luin, ettei edes sukulainen saa mitätöidä tehtyjä valtakirjoja. Pankkikin lähetti laskuja takaisin maksamatta, mutta lähipankki maksoi ne valtakirjalla. Ilmoitin pankkiin edunvalvontavaltuutuksesta, sen jälkeen pankki suoristi rivit ja laskut on maksettu. Tiliotekin tulee ajallaan suoraan c/o osoitteeseen. Suku vaatii muistisairaan perunkirjoituksen hänen eläessään ja maistraatti uskoo puhelinkeskustelujen perusteella, että muistisairaan raha-asioiden hoitajana olen syyllinen ja riitelevä, vaikea omainen.
Korona toi poikkeusolot, jotka keikauttivat koko Suomen talousasiat ja terveydenhoidon ympäri. Omaishoitajana isän kutsusta olen hoitanut asiat parhaaksi katsomallani tavalla. Kun tultiin riitelemään isän kotiin, otin hänet mukaan pankkiin tekemään testamentin/hoitotahdon ja sen paperin olemassaolo rauhoitti riitelijöitä.
Muistisairas sanoi, laskut on maksettava ja allekirjoitti edunvalvontavaltuutuksen. Maistraatin nuori ikäpolvi soitti ja kertoi, että muistisairas ei ymmärtänyt edunvalvontavaltuutuksen merkitystä ja pyysi perumaan valtuutuksen. Päätös ilman peruutusta maksaisi ja suostuin perumaan valtuutuksen. Se kuitenkin teki tehtävänsä, pankin on maksettava laskut.
Lopputuloksen tiedän, että hoidan muistisairaan raha-asiat, kunhan yleinen edunvalvoja ratkaisee asumisoikeustestamentin kohtalon, maksaa muistisairaan velat ja toteaa metsäyhtymäosuuden hoidosta. Sukulainen on löytänyt halvan perunkirjoittajan, mutta hän ei hoida muistisairaan pesänselvitystä tekemiensä virheiden vuoksi. Minua ei tentata toista kertaa äidin k. 1992 ja isän k. 2000 kuolinpesien rahojen käytöstä siskon k. 2019 perunkirjoituksessa.
Kello on 1.30 postiluukku kolahtaa. Odotan palvelukeskuksen enakkoilmoitusta palvelumaksun suoraveloituksesta. Tuli osakkeen sähkölasku, mikä kasvattaa velkaa osakkeesta. Kulutus 0, sähkönsiirtoa koko lasku yli 50 euroa. Näin meitä kupataan. Koronassa on vitsausta kylliksi, ei tarvita enää heinäsirkkoja tähän hätään.
lauantai 21. maaliskuuta 2020
Iltahartaus
Iltahartaus 20.3.2020 Kappalainen Markku Koistinen, Eno
Kappalainen Markku Koistinen, Eno. Hartauden musiikkina virsi 979. Virsi alkaa sanoin "Tulkoon tie sinua vastaan". Johanna Iivanainen laulu, Mikko Iivanainen kitara, Hannu Rantanen kontrabasso, Pekka Nyman vibrafoni, Sami Koskela rummut.
Kappalainen Markku Koistinen, Eno. Hartauden musiikkina virsi 979. Virsi alkaa sanoin "Tulkoon tie sinua vastaan". Johanna Iivanainen laulu, Mikko Iivanainen kitara, Hannu Rantanen kontrabasso, Pekka Nyman vibrafoni, Sami Koskela rummut.
Norjan saaressa
Jakso 4: Tiettömän taipaleen takana
4/6. Eläkkeelle jäätyään Leif Birger Hagen palasi saarelle, jossa hän vietti lapsuutensa. Elämäntyönsä hän teki kalastajana, ja onpa hänellä vieläkin pieni kalastusalus - ja rinnallaan nuoruutensa rakkaus. (U)
perjantai 20. maaliskuuta 2020
Kevätpäiväntasaus 20.3.2020
Aamuhartaus 20.3.2020 Arkkipiispa Tapio Luoma
Arkkipiispa Tapio Luoma. Hartauden musiikkina virsi 508. Virsi alkaa sanoin "Valkeus kirkas päällä synkän maan". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, Juhani Haapasalo urut.
"Ensimmäinen perjantaiaamu poikkeusoloissa on käsillä. Muutaman päivän ajan olemme totutelleet ennestään outoon ja kummalliseenkin olotilaan. Kadut ovat miltei tyhjiä, kaupoissa ei ole vilskettä."
Arkkipiispa Tapio Luoma. Hartauden musiikkina virsi 508. Virsi alkaa sanoin "Valkeus kirkas päällä synkän maan". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, Juhani Haapasalo urut.
"Ensimmäinen perjantaiaamu poikkeusoloissa on käsillä. Muutaman päivän ajan olemme totutelleet ennestään outoon ja kummalliseenkin olotilaan. Kadut ovat miltei tyhjiä, kaupoissa ei ole vilskettä."
keskiviikko 18. maaliskuuta 2020
Kaikki 70+ juhlii syntymäpäiviä niin kuin ennenkin
Tämän vuoden syntymäpäivät vietetään poikkeusolosuhteissa. Onhan niitä harjoiteltu aina 9-kymppisiin asti. Illallinen yhdelle FINSUBS tuli vastaan lukiessani blogitekstejä Munkkiklubilla määrättynä kotikarenssiin 300-kertaisen kuolemanuhan pelottelemana.
Seinälle kiinnitän Presidentin päiväkäskyn annettuja ohjeita noudattaen.
Seinälle kiinnitän Presidentin päiväkäskyn annettuja ohjeita noudattaen.
Tässä toteutuu kaikki ohjeet fyysisestä etäisyydestä henkiseen läheisyyteen.
tiistai 17. maaliskuuta 2020
maanantai 16. maaliskuuta 2020
Minäkö muistisairas, syöpään kuoleva vai lataamoon joutunut
Olen jossain | Dokumenttiprojekti
Olen jossain. Elämä ilman lähimuistia ei ole helppoa. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairautta sairastavan äitinsä kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä miten hallita yhä oudommaksi muuttuvaa arkea. (U)
Todellisia tarinoita Olen jossain
Miltä absurdiksi muuttunut, tragikoomisia piirteitä sisältävä arki tuntuu, kun lähimuistia ei enää ole? Todellisia tarinoita: Olen jossain -radiodokumentti avaa oven muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä maailmaan. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairaan äitinsä, Aili Rajavaaran, kanssa ajanjaksolta, jolloin äiti asuu vuoroin kotona ja vuoroin intervalliosastolla. Yhdessä he yrittävät keksiä atkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.
Ohjelman toteutus: Tuula Rajavaara, Kai Rantala ja Hannu Karisto. Musiikki: Lauri Wuolio.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2020
Näistä levyistä en luovu
Musiikkivieraana kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä
Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä ei edes omista CD-soitinta, mutta silti kotona on levysoitin aina pyörimässä. Vinyylilevyissä hän on pitkän linjan asiantuntija, ja nytkin on tilauksia vetämässä Lyypekin ja Lontoon levykaupoissa. Vinyylin uuden tulemisen myötä valikoima ei kotimaassa siltikään ole riittävä. Lempilevyjään hän ostaa heti useampia kappaleita, ne kun kuluvat jossain vaiheessa puhki kuitenkin.
Miina Äkkijyrkkä on kulttuurin suurkuluttaja, joka matkoillaankin etsiytyy välittömästi konserttiin, keikalle, kirkkoon tai jazzklubille. Elämykset ovat voimakkaita ja suosikit kestäviä, vaikka maku vaihteleekin elämäntilanteen mukaan. Mutta intohimo musiikkiin on syvä, eikä musiikin parantavasta ja eheyttävästä vaikutuksesta ole epäilystäkään. Siionin virsistä se alkoi, ja lapsuudenkodin musiikilliset eväät ovat kantaneet katedraalien holvistoissa soivaan Bachiin - ja kaikkeen siltä väliltä. Seuraava työmatka vasikka-aiheisia veistoksia tekemään suuntautuu Kuubaan, ja paikallisten hitsaajien ohella Äkkijyrkkä aikoo tutustua myös saaren värikkääseen musiikilliseen maailmaan. Ohjelma on uusinta vuodelta 2016.
Ohjelmassa kuultu musiikki:
Kansansävelmä, sanat Väinö Malmivaara: Kun synnyin armon aikahan (Siionin virsi 192) Es. Herännäisylioppilaiden kuoro, joht. Markku Kilpiö Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli op. 47, katkelma 2. osasta Adagio di molto Es. Viktoria Mullova, viulu, ja Bostonin sinfoniaorkesteri, joht. Seiji Osawa Pjotr Tshaikovski: Juhla-alkusoitto op. 49 "1812" Es. Minneapolisin sinfoniaorkesteri, joht. Antal Dorati Mark Knopfler: Love Over Gold Es. Dire Straits Jack Lawrence/Arthur Altman: All or Nothing at All Es. Billie Holiday, laulu, sekä yhtyeessä Harry "Sweets" Edison, trumpetti, Ben Webster, tenorisaksofoni, Jimmy Rowles, piano, Barney Kessel, kitara, Red Mitchell, kontrabasso, ja Alvin Stoller, rummut. Dietrich Buxtehude: Fuuga fis-molli BuxWV146 Es. Kari Vuola, Naantalin luostarikirkon urut W.A. Mozart: Pianokonsertto nro 21 C-duuri KV 467 Es. Maurizio Pollini, piano, ja Wienin filharmonikot, joht. Maurizio Pollini Leonard Cohen: Famous Blue Raincoat Es. Leonard Cohen, laulu ja kitara sekä yhtye Mikael Nyberg, sanat Immi Hellén, sov. Esa Helasvuo: Paimenpoika Es. Vesa-Matti Loiri ja yhtye J.S. Bach, suom. Ilta Koskimies: Rakkahin Jeesus Es. Petteri Salomaa, baritoni, ja Anssi Mattila, urut
Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä ei edes omista CD-soitinta, mutta silti kotona on levysoitin aina pyörimässä. Vinyylilevyissä hän on pitkän linjan asiantuntija, ja nytkin on tilauksia vetämässä Lyypekin ja Lontoon levykaupoissa. Vinyylin uuden tulemisen myötä valikoima ei kotimaassa siltikään ole riittävä. Lempilevyjään hän ostaa heti useampia kappaleita, ne kun kuluvat jossain vaiheessa puhki kuitenkin.
Miina Äkkijyrkkä on kulttuurin suurkuluttaja, joka matkoillaankin etsiytyy välittömästi konserttiin, keikalle, kirkkoon tai jazzklubille. Elämykset ovat voimakkaita ja suosikit kestäviä, vaikka maku vaihteleekin elämäntilanteen mukaan. Mutta intohimo musiikkiin on syvä, eikä musiikin parantavasta ja eheyttävästä vaikutuksesta ole epäilystäkään. Siionin virsistä se alkoi, ja lapsuudenkodin musiikilliset eväät ovat kantaneet katedraalien holvistoissa soivaan Bachiin - ja kaikkeen siltä väliltä. Seuraava työmatka vasikka-aiheisia veistoksia tekemään suuntautuu Kuubaan, ja paikallisten hitsaajien ohella Äkkijyrkkä aikoo tutustua myös saaren värikkääseen musiikilliseen maailmaan. Ohjelma on uusinta vuodelta 2016.
Ohjelmassa kuultu musiikki:
Kansansävelmä, sanat Väinö Malmivaara: Kun synnyin armon aikahan (Siionin virsi 192) Es. Herännäisylioppilaiden kuoro, joht. Markku Kilpiö Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli op. 47, katkelma 2. osasta Adagio di molto Es. Viktoria Mullova, viulu, ja Bostonin sinfoniaorkesteri, joht. Seiji Osawa Pjotr Tshaikovski: Juhla-alkusoitto op. 49 "1812" Es. Minneapolisin sinfoniaorkesteri, joht. Antal Dorati Mark Knopfler: Love Over Gold Es. Dire Straits Jack Lawrence/Arthur Altman: All or Nothing at All Es. Billie Holiday, laulu, sekä yhtyeessä Harry "Sweets" Edison, trumpetti, Ben Webster, tenorisaksofoni, Jimmy Rowles, piano, Barney Kessel, kitara, Red Mitchell, kontrabasso, ja Alvin Stoller, rummut. Dietrich Buxtehude: Fuuga fis-molli BuxWV146 Es. Kari Vuola, Naantalin luostarikirkon urut W.A. Mozart: Pianokonsertto nro 21 C-duuri KV 467 Es. Maurizio Pollini, piano, ja Wienin filharmonikot, joht. Maurizio Pollini Leonard Cohen: Famous Blue Raincoat Es. Leonard Cohen, laulu ja kitara sekä yhtye Mikael Nyberg, sanat Immi Hellén, sov. Esa Helasvuo: Paimenpoika Es. Vesa-Matti Loiri ja yhtye J.S. Bach, suom. Ilta Koskimies: Rakkahin Jeesus Es. Petteri Salomaa, baritoni, ja Anssi Mattila, urut
lauantai 14. maaliskuuta 2020
Kaikella on aikansa auringon alla
Pisara Rakastettujen laulujen tekijä pohtii elämää.
Petri Laaksonen on mies monien rakastettujen laulujen takana, mitä hän ajattelee Saarnaajan ajasta? (Saarn. 3:1-8)
Petri Laaksonen on mies monien rakastettujen laulujen takana, mitä hän ajattelee Saarnaajan ajasta? (Saarn. 3:1-8)
keskiviikko 11. maaliskuuta 2020
Paras isä
Maailman paras isä Jakso 1
1/5
Miten olla hyvä isä lapsilleen? Norjalaiset isät etsivät vastauksia. Tom
André toivoo, että lapset saisivat pysyä lapsina mahdollisimman
pitkään, ja kaksosten yksinhuoltaja Ole haluaa olla hyvä isä joka päivä.
(U)
keskiviikko 4. maaliskuuta 2020
Minun kauniit ja rohkeat
Jakso 3: Tiettömän taipaleen takana
16464 katselua3/6. Norjalainen Magnhild Snaprud ja tanskalainen Christoffer Christensen asuvat tunturitilalla Åseralissa. Magnhild on opettaja, ja Christoffer entisöi hirsirakennuksia. Talvella kulkupelinä on usein rattikelkka.
Tiettömän taipaleen takana
10608 katselua
2/6. Olaug Pettersen asuu yksin autioituneessa kalastajakylässä Bjarkøyn kunnassa Tromssan läänissä. Olaug on menettänyt neljän viime vuoden aikana kolme omaistaan. Hän käy uskollisesti heidän haudoillaan.maanantai 2. maaliskuuta 2020
sunnuntai 1. maaliskuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)