Ajatuksia autiolla saarella

Aamuhartaus 31.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Ilo" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen.

Huomenna on postipäivä

Aamuhartaus 30.5.2018 talkoopappi Alpo Järvi, Lapua
Virsi 332 alkaa sanoin "Herraa hyvää kiittäkää". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.) 

Jäin odottamaan tiistain jälkeen keskiviikon postipäivää enkä lähtenyt maalle viettämään ulkona hellepäivää. Kaikista saarnoista löytyy yhtymäkohtia omaan elämään ja siksi kirjoitan tekstejä näkyviin, kun saarnaajat itse päättävät tekstiensä julkaisusta. Monesta saarnasta olisi sisältöä ottaa opiksi, mutta kuultuna saarna menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 
Kirkossa saarnan kuuntelu oli rentouttavaa, että uni voitti raskaan työn raatajat. Tarvittiin unilukkari herättelemään nukkuvia kirkkovieraita. Tätä rataa on menty ja saarnattu kirkot tyhjiksi.

Liputetaan aamuhartausseurakunnalle

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia) 1918: Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Aamuhartaus 24.5. kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kaipuu" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen 

Tuntuu aina vähän karulta jättää paitsi vainaja niin myös kaikki kauniit kukat haudalle. Kuinka moni meistä on eläessään saanu ehkä nähnykkään tollasia valtavia määriä, röykkiöittäin upeita kukkia yksittäisistä neilikoista ja ruusuista sidottuihin ajan ja vaivan kanssa punottuihin kukkalaitteisiin. Mutta sinne ne jää, hautuu, kuivuu, märkänee tai jäätyy, kunnes ne kerätään ja lajitellaan maatuviin ja muoveihin.
Monelle meistä isovanhempien hautajaiset on ensimmäisiä. Monet rakkaat mummot ja ukit, muorit ja vaarit, mammat ja papat on lastenlapsille tärkeitä lapsuudessa ja nuoruudessa ja lopulta myös opettamassa kuoleman kohtaamista. Yksi aikuistumisriitti on se, kun ensimmäistä kertaa kantaa arkkua. Miten honteloilta ja luisuharteisilta nuoret näyttääkään, ja miten vanhoilta ukoilta yht'äkkiä ruuhkavuotiset miehet. Varmimmin kantoliinoihin tarttuvat suvun vanhojen miesten känsäiset, vähän väräjävät kädet. 
Ja maailma muuttuu hitaasti, mutta varmasti myös tällä polulla, sillä kyllä ne kantaa arkkua naisetkin. Ei kaikissa perheissä aina ole miehiä eikä tästä ole kyse kuin siitä, että on hyvät kengät.
Saattoväet on kovasti pienenneet. Tää kansa kutistuu, tää kansa myös eristäytyy. Elämä yksityistyy, ehkä myös yksinäistyy entisestään. Ei siitä oo kovin kauan, kun lähes kaikki kuolinilmoitukset julkaistiin etukäteen, että ystävällisenä kutsuna ilmoitamme ja usein etsittiin riittävän suurta juhlapaikkaa muistotilaisuutta varten. Nyt kuolinilmoitus on lehessä jälkikäteen, jos ollenkaan, sanoin. Siunattu hiljaisuudessa ja lähimpien läsnäollessa. Jäljelle jääneet vielä toistaiseksi jäljellä olevat sitten määrittää ne lähimmät.
Yllättävän harva on se, joka kirjaa hautajaistoiveensa ylös eläessään ja toisten tietoon. Kai tuon tekemisen välttäminen ja siirtäminen on vähän kuin taikauskoista yllytystä pitää kuolema loitolla. Ja onhan niitäkin, jotka sanoo. Tehkää niin kuin parhaaksi näette. Ja joskus joku lisää, että niihän te teette kuitenkin. 
En muista minkäikäisenä huomasin sanomalehdessä kuolinilmoitukset, mutta yht'äkkiä ne oli siinä. Oisko ollut just jonkun iäkkään sukulaisen kuoltua. Sitten ilmoituksiin alkoi ilmestyä myös oman ikäisiä aika varhain. Oon tuttujen kuolinilmoitukset leikannut lintukirjojen väliin ja kun muutot vei mua ennen somea kävi joskus niin että kun retkillä ja reissuilla etsin jotain tuttua lintu- tai luokkakaveria, että löytäisin etsimäni nimen hautausmaalta.
Tää meidän aika on jotenkin ihmeen kiireistä ja pätkittäistä. Onko surulle aikaa ja tilaa? Kauniita ja huomaavaisia olivat vanhat tavat, mustareunaiset osanottokirjeet ja hihan surunauhat ja napit. Mistä nykyään voi tietää, millaisen menetyksen ihminen, jonka kanssa jossain tänään asioin, on ehkä aivan vasta kokenut. Miks tarttiskaan tietää yksityisasioita, ehkä niin, mutta kyllä jokainen sureva ehkä sittenkin tarttis särkyvää-suojauksen kuin lasipakkaus. Ihan myös siksi, että suru on raskas asia, että saa meissä merkillisiä muotoja ja käytöstä myös ympäristöä kohtaan.
On helpompi ymmärtää, jos tietää. Kuolema kosketta lähipiirissä, somepiirissä, mediassa, maailmalla, ei kuolema ole kokonaan piilossa. Kuolinuutisia tulee kaiken aikaa, ihmisiä, lemmikkejä, projekteja, unelmia, sotien viemää. TV:n suosikkisarjan loppumista tai fiktiivisen roolihahmon menehtymistä surraan melkein siinä missä tutun kaupankassan tai sukulaisen kuolemaa ja huomenna jo uudet uutiset.
Ruumisauto ei pysäytä enää kanssakulkijoita tienvarteen. Sujahtaa vain liikenteen sekaan siinä kuin muutkin, vaikka kiire on loppu, ei se kaukana ole jatkuakseen taas.
Aiemmin hautajaiset oli melkolailla itsestään selvä ja kaiken muun ohimenevä tapahtuma ja nyt sanon että, se oli hyvä asia. Nykyään hautajaisten edellä menoa on helposti kuin Luukkaan evankeliumin 14. luvussa, että yhellä on seminaari, toisella työmatka, kolmas on ulkomailla, neljännellä autonvaihto, viidennellä liian vilkkaat lapset, kuudennella taloyhtiön talkoot, seitsemännellä päänsärky, kahdeksatta ahdistaa, yhdeksättä ei huvita, ja kymmenes tulis, mutta on vanha, ei oo kyytiä eikä ole varaa.
Ja kuitenkin en oo koskaan hautajaisvieraana oltuani ajatellut, että oli turha reissu. Aina siellä on itekin saanut lohtua ja oppinut lähimmäisyyttä. Tuon taivaisten todellisuus ja onko sitä, on meiltä vielä  paksun esiripun takana, jo lapsesta asti mä oon kuitenkin kuvitellut kristinuskon perinteen mukaan jonkinlaisia iloisia jättijuhlia, joissa on kaikista juhlista parhaat puolet ja joissa on kaikki sukupolvet onnellisesti läsnä. Oisko se ees mahdollista, kun ei maan päällä elossakaan saada ihmisiä sopuun ja koolle. Ne taivaan juhlat ne alkais ja kaikki, kaikki olis valmista. Ja kaikki emäntiä myöten olis pöydässä yhtä aikaa kännykät kiinni, kukaan ei olis myöhässä tai perunu, kukaan ei mököttäis eikä kännäis niin että puhuu ikäviä. Ja mitä mä kaikkein eniten ootan niin sitä että sulassa ja sovussa istuisi ne, jotka täällä ei ole voinut sietää toisiaan. Me jotka ei olla puheväleissä, ne jotka aina pahoittaa toisten mieliä ja ne jotka aina pahoittaa oman mielensä. Taitaa olla liian hurja optio. Pitäisikö sittenkin tehdä parhaamme tässä ajassa ja kasvattaa voimia tai ostaa kukkia, viedä kukkia eläville.
Rukoillaan
Pyhä Jumala, Suuri Tuntematon, anna meille voimia nyt ja tässä kohti ääretöntä ja sen yli. Aamen

Hartaushakuna etsin aamuhartautta tekstiversiona. Kirkkoherra Olavi Virtanen oli päättänyt, ettei tekstiä julkaista. Ajankohtaisuuden vuoksi kirjoitin sen näkyviin itselleni ja muille, joille läheisen kuolema ja hautajaiset ovat ajankohtaisia. Siksi kai tekstin muokkaaminen tapahtui Kirkon viestinnästä sovitulla tavalla. 

Liputetaan aamuhartausseurakunnalle

 Tästä alkaa Kirkon viestinnän pollinheitto skaba.

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1918: Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö tervehtii mustalla pollilla kopioidessani radiosta kuulemani.........

tiistai 29. toukokuuta 2018

Liputetaan aamuhartausseurakunnalle

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1918: Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.


Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö tervehtii mustalla pollilla kopioidessani

torstai 24. toukokuuta 2018

Ajankohtaista tässä ajassa

Doc Martin Jakso 6: Perheasioita
Kausi 2, 6/10. Perheasioita. Martinin vanhemmat ilmaantuvat yllätysvisiitille, mutta mies ei tunnu siitä ilahtuvan. Tulivatko he tänne asti vain sopua hieromaan, sitä Martin ei usko. Ihmeiden aika ei ole tosiaankaan ohi. (U)

Sorsan liikennesäännöillä

Sisäpihalta löydetty sorsapoikue marssi Lahden keskustan halki – "Oli parempi viedä ne kävellen" (23.5.2018 19:59)

 
Erikoinen seurue otti suunnakseen Pikku-Veskun vehreät maisemat. 
Kuva: Janne Ranne

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö: Miksi?

Syyte: Läheinen uskoi asioiden hoitamisen papille – hengenmies nyhti tililtä lähes 120 000 euroa

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Aamuhartaus 24.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kaipuu" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen

tiistai 29. toukokuuta 2018

Liputetaan aamuhartausseurakunnalle

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1918: Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.


Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö tervehtii mustalla pollilla kopioidessani

torstai 24. toukokuuta 2018

Ajankohtaista tässä ajassa

Doc Martin Jakso 6: Perheasioita
Kausi 2, 6/10. Perheasioita. Martinin vanhemmat ilmaantuvat yllätysvisiitille, mutta mies ei tunnu siitä ilahtuvan. Tulivatko he tänne asti vain sopua hieromaan, sitä Martin ei usko. Ihmeiden aika ei ole tosiaankaan ohi. (U)

Sorsan liikennesäännöillä

Sisäpihalta löydetty sorsapoikue marssi Lahden keskustan halki – "Oli parempi viedä ne kävellen" (23.5.2018 19:59)

 
Erikoinen seurue otti suunnakseen Pikku-Veskun vehreät maisemat. 
Kuva: Janne Ranne

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö: Miksi?

Syyte: Läheinen uskoi asioiden hoitamisen papille – hengenmies nyhti tililtä lähes 120 000 euroa

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Aamuhartaus 24.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kaipuu" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen

tiistai 29. toukokuuta 2018

Liputetaan aamuhartausseurakunnalle

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1918: Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.


Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö tervehtii mustalla pollilla kopioidessani  Aamuhartaus 24.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi

tiistai 29. toukokuuta 2018

Liputetaan aamuhartausseurakunnalle

100 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1918: Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön.

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.


Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö tervehtii mustalla pollilla kopioidessani radiosta kuulemani aamuhartauden. Tästä alkoi pollin heitto bloggerissa ihan omia aikojaan minun heittäessä ensimmäistäkään heittoa. Iso musta polli on julkaisijan ohjelmoima lentämään edestakaisin suoraan kohti joka puolelta.

torstai 24. toukokuuta 2018

Ajankohtaista tässä ajassa

Doc Martin Jakso 6: Perheasioita
Kausi 2, 6/10. Perheasioita. Martinin vanhemmat ilmaantuvat yllätysvisiitille, mutta mies ei tunnu siitä ilahtuvan. Tulivatko he tänne asti vain sopua hieromaan, sitä Martin ei usko. Ihmeiden aika ei ole tosiaankaan ohi. (U)

Sorsan liikennesäännöillä

Sisäpihalta löydetty sorsapoikue marssi Lahden keskustan halki – "Oli parempi viedä ne kävellen" (23.5.2018 19:59)

 
Erikoinen seurue otti suunnakseen Pikku-Veskun vehreät maisemat. 
Kuva: Janne Ranne

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö: Miksi?

Syyte: Läheinen uskoi asioiden hoitamisen papille – hengenmies nyhti tililtä lähes 120 000 euroa

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Aamuhartaus 24.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kaipuu" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen

torstai 24. toukokuuta 2018

Ajankohtaista tässä ajassa

Doc Martin Jakso 6: Perheasioita
Kausi 2, 6/10. Perheasioita. Martinin vanhemmat ilmaantuvat yllätysvisiitille, mutta mies ei tunnu siitä ilahtuvan. Tulivatko he tänne asti vain sopua hieromaan, sitä Martin ei usko. Ihmeiden aika ei ole tosiaankaan ohi. (U)

Sorsan liikennesäännöillä

Sisäpihalta löydetty sorsapoikue marssi Lahden keskustan halki – "Oli parempi viedä ne kävellen" (23.5.2018 19:59)

 
Erikoinen seurue otti suunnakseen Pikku-Veskun vehreät maisemat. 
Kuva: Janne Ranne

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö: Miksi?

Syyte: Läheinen uskoi asioiden hoitamisen papille – hengenmies nyhti tililtä lähes 120 000 euroa

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Aamuhartaus 24.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kaipuu" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen

Ajankohtaista tässä ajassa

Tähän loppuu Kirkon viestinnän pollinheitto. Hartaushakuna 11.6.2020 löydän viimeisen julkaistun aamuhartaustekstin. Vahinko, joudun itse kirjoittamaan käsin tärkeät, kuulemani saarna- ja hartaustekstit. Mielellään lukisin valmista, mutta sitä varten olen käynyt koulua, että opin kirjoittamaan uusia kieliä, puhumaan en oppinut. Koronarajoitusten takia olen kuunnellut jumalanpalveluksia saksaksi. Mitä ylellisyyttä, lähtemättä mihinkään. Löysin uuden seurakunnankin valtakunnan radiojumalanpalveluksen kautta. Ei tarvitse lähteä naapurikuntaan kuuntelemaan parempaa pappia kuin ensimmäiselle junamatkalle haluava vanha pariskunta Lapinlahdella. 
Rautatie

Aamuhartaus
08.04.2020 

Jaana Hallamaa

Kriittinen ajattelu on tärkeä väline korjata erilaisia epäkohtia ja edistää hyviä asioita. Epäilevä arvioiminen estää vajoamasta itsetyytyväisyyteen. Jatkuva arvostelun aiheiden etsiminen voi kuitenkin saada katsomaan kaikkea kielteisessä valossa. Se voi johtaa tyytymättömyyteen, joka tekee elämästä ankeaa. Myönteisen asenteen vahvistamiseksi on ehdotettu, että etenkin nuorille pitäisi tarjota positiivisia esikuvia. Erilaiset sankarihahmot voisivat olla tärkeä samastumiskohde meille kaikille. Toiveena on, että niiden varassa löytäisimme moraalista rohkeutta asettua vääryyttä vastaan ja saisimme uskallusta toimia oikein.  
Piinaviikon henkilöiden joukossa on tällainen moraalinen sankari. Hän on Jeesuksen oppilaista suurimpana pidetty Simon, jonka aseman Jeesus tunnusti antamalla tälle uuden nimen Keefas, kallio. Hänet tunnetaan kristikunnassa kreikankielisellä nimellä Petros, Pietari. Jeesuksen tunnustuksen saanut Pietari on esikuva. Häneen liitettyjen hyvien ominaisuuksien on toivottu välittyvän edelleen uusille sukupolville. Petros-nimen erikieliset johdannaiset ovat edelleen yleisiä pojille annettuja nimiä. Lukemattomat Pekat, Petet, Perit, Peterit, Petrukset, Petterit ja Pjotrit muistuttavat yhä edelleen Pietarille annetusta asemasta ja merkityksestä. Evankeliumitekstien mukaan Pietari näyttää tietävän itsekin olevansa esikuva ja sankari. Hän moittii Jeesusta, kun tämä alkaa puhua edessään olevasta kärsimyksestä, ja käskee Jeesuksen lopettaa. Kun Jeesus sanoo kaikkien oppilaidensa pian hylkäävän hänet, Pietari vakuuttaa olevansa poikkeustapaus: Vaikka kaikki muut hylkäisivät sinut, Herra, minä en milloinkaan. Uskollisuutensa vakuudeksi hän ilmoittaa olevansa valmis kuolemaan Mestarinsa puolesta. Juudas Iskariot tunnetaan hiljaisen viikon tekstien perusteella kavaltajana. Juudas pettää kuitenkin vain kerran, kun taas Pietari pettää yhä uudelleen. Ajatellessaan olevansa toisenlainen kuin kaikki muut ja asettaessaan itsensä erityisasemaan Pietari sokaistuu pettämään Jeesuksen, jonka rinnalla hän on vain hetkeä aikaisemmin vannonut järkähtämättä pysyvänsä.  
Hyvän aterian äärellä, kylläksi syöneenä ja juoneena, tutussa seurassa ystävien keskellä on ylevöittävää ilmaista päättäväisyyttä ja vakuuttaa luonteenlujuutta. Tilanne on toinen valvotun yön jälkeen, nälän kurniessa ja väsymyksen painaessa, kun on kylmissään, ahdistunut ja peloissaan, yksin vihamielisten ja epäluuloisten ihmisten keskellä. Mieleen mahtuu vain toive selvitä uhkaavasta tilanteesta ehjin nahoin, saada taas syödäkseen, pukea lämmintä ylleen ja päästä turvaan lepäämään. Pietarin kohdalla tarvitaan kolme nukahtamista ja Jeesukselle annetun lupauksen pettämisestä muistuttava kukonlaulu havahduttamaan hänet siihen, että päättäväisyyden, luonteenlujuuden ja rohkeuden aika meni jo.  
Nälkä, kylmä ja väsymys heikentävät harkintakykyä. Kiire ja meteli vaikuttavat samoin. Kukaan ei halua jäädä yksin. Useimpien on vaikea vastustaa arvostetun auktoriteetin tahtoa. Meitä on helppo manipuloida myöntymään enemmistön kannalle, mutta emme yleensä huomaa sitä. Kun on aika toimia, meitä eivät ohjaa niinkään ihanteet kuin tilanteen vaatimukset. Pietarin virhepäätelmän - vaikka kaikki muut, minä en milloinkaan - ytimessä on myönteistä minäkuvaa ylläpitävä itsepetos. On tuskallista tunnustaa, ettei edusta sankarillista poikkeusta vaan ihmisten enemmistön toimintaa ohjaavaa sääntöä: fyysinen epämukavuus ja henkinen paine murentavatvakaatkinpäätökset. 
Pietarin meille tarjoama ihanne ei ole hänen vakuutuksessaan: Vaikka kaikki muut, minä en milloinkaan. Pietari on ihanne siksi, että hän havahtuu itsepetokseensa ja puhkeaa kyyneliin. Loukattu ylpeys ei saa Pietaria eristäytymään muista, niin kuin Juudas teki, vaan palaamaan viimein takaisin. Pietari palaa Jeesuksen seuraajien yhteyteen siitäkin huolimatta, ettei hän voi enää osoittaa Jeesukselle olevansa kallio ja opetuslapsista ensimmäinen.  

Hartauden musiikkina virsi 56: 6-7,10 
Virsi alkaa sanoin “Tutkimaan, oi Jeesus, auta” 

Doc Martin Jakso 6: Perheasioita
Kausi 2, 6/10. Perheasioita. Martinin vanhemmat ilmaantuvat yllätysvisiitille, mutta mies ei tunnu siitä ilahtuvan. Tulivatko he tänne asti vain sopua hieromaan, sitä Martin ei usko. Ihmeiden aika ei ole tosiaankaan ohi. (U)

Sorsan liikennesäännöillä

Sisäpihalta löydetty sorsapoikue marssi Lahden keskustan halki – "Oli parempi viedä ne kävellen" (23.5.2018 19:59)

Erikoinen seurue otti suunnakseen Pikku-Veskun vehreät maisemat. 
Kuva: Janne Ranne

Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö: Miksi?

Syyte: Läheinen uskoi asioiden hoitamisen papille – hengenmies nyhti tililtä lähes 120 000 euroa

Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.

Aamuhartaus 24.5.2018 kirkkoherra Olavi Virtanen, Konnevesi
Hartauden musiikkina "Kaipuu" (säv. Wesku Jämsen), es. Wesku Jämsen 

Tuntuu aina vähän karulta jättää paitsi vainaja ja niin myös kaikki kauniit kukat haudalle. Kuinka moni meistä on eläessään saanu ehkä nähnykkää valtavia määriä, röykkiöittäin upeita kukkia yksittäisistä neilikoista ja ruusuista sidottuihin ajan ja vaivan kanssa punottuihin kukkalaitteisiin. Mutta sinne ne jää, hautuu, kuivuu, märkänee tai jäätyy, kunnes ne kerätään tai lajitellaan maatuviin ja muoveihin.
Monelle meistä isovanhempien hautajaiset on ensimmäisiä. Monet rakkaat mummot ja ukit, muorit ja vaarit, mammat ja papat on lastenlapsille tärkeitä lapsuudessa ja nuoruudessa ja lopulta opettamassa kuoleman kohtaamista. Yksi aikuistumisriitti on se, kun ensimmäistä kertaa kantaa arkkua. Miten honteloilta ja luisuharteisilta nuoret näyttääkään, ja miten vanhoilta ukoilta yht'äkkiä ruuhkavuotiset miehet. Varmimmin kantoliinoihin tarttuvat suvun vanhojen miesten känsäiset, vähän väräjävät kädet. 
Ja maailma muuttuu hitaasti, mutta varmast myösi tällä polulla, sillä kyllä ne kantaa arkkua naisetkin. Ei kaikissa perheissä aina ole miehiä eikä tästä ole kyse kuin siitä, että on hyvät kengät.
Saattoväet ovat kovasti pienenneet. Tää kansa kutistuu, tää kansa myös eristäytyy. Elämä yksityistyy, ehkä myös yksinäistyy entisestään. Ei siitä oo kovin kauan lähes kaikki kuolinilmoitukset julkaistiin etukäteen, että ystävällisenä kutsuna ilmoitamme ja usein etsittiin riittävän suurta juhlapaikkaa muistotilaisuutta varten. Nyt kuolinilmoitus on lehessä jälkikäteen, jos ollenkaan, sanoin. Siunattu hiljaisuudessa lähimpien läsnäollessa. Jäljelle jääneet vielä toistaiseksi jäljellä olevat sitten määrittävät ne lähimmäiset.
Yllättävän harva on se, joka kirjaa hautajaistoiveensa ylös eläessään ja toisten tietoon. Kai tuon tekemisen välttäminen että siirtäminen on kuin taikauskoista yllytystä pitää kuolema loitolla. Ja onhan niitäkin, jotka sanoo. Tehkää niin kuin parhaaksi näette. Ja joskus joku lisää, että niihän te teette kuitenkin. 
En muista minkäikäisenä huomasin sanomalehdessä kuolinilmoitukset, mutta yht'äkkiä ne oli siinä. Oisko ollut just niin iäkkään sukulaisen kuoltua. Sitten ilmoituksiin alkoi ilmestyä oman ikäisiä aika varhain. Oon tuttujen kuolinilmoitukset leikannut lintukirjojen väliin ja kun muutot veivät ennen somea kävi joskus niin kun retkillä ja reissuilla etsin jotain tuttua lintua tai luokkakaveria, että löytäisin etsimäni nimen hautausmaalta.
Tää meidän aika on jotenkin ihmeen kiireistä ja pätkittäistä. Onko surulle aikaa ja tilaa? Kauniita ja huomaavaisia olivat vanhat tavat, mustareunaiset osanottokirjeet ja surunauhat ja napit. Mistä nykyään voi tietää, millaisen menetyksen ihminen, jonka kanssa jossain tänään asioin, on ehkä aivan vasta kokenut. Miks tarttiskaan tietää yksityisasioita, ehkä niin, mutta kyllä jokainen sureva tarttis särkyvää-suojauksen kuin lasipakkaus. Ihan myös siksi, että suru on raskas asia, että saa meissä merkillisiä muotoja ja käytöstä myös ympäristöä kohtaan.
On helpompi ymmärtää, jos tietää kuolema kosketta lähipiirissä, somepiirissä, mediassa, maailmalla, ei kuolema ole kokonaan piilossa. Kuolinuutisia tulee kaiken aikaa, ihmisiä, lemmikkejä, projekteja, unelmia, sotien viemää. TV:n suosikkisarjojen loppumista tai fiktiivisen roolihahmon menehtymistä surraan melkein siinä missä tutun kaupankassan tai sukulaisen kuolemaa ja huomenna on uudet uutiset.
Ruumisauto ei pysäytä enää kanssakulkijoita tienvarteen. Sujahtaa vain liikenteen sekaan siinä kuin muutkin, vaikka kiire on loppu, ei se kaukana ole jatkuakseen taas.
Aiemmin hautajaiset oli itsestään selvä ja kaiken muun ohimenevä tapahtuma ja nyt sanon että, se oli hyvä asia. Nykyään hautajaisten edellä menoa on helposti kuin Luukkaan evankeliumin 14. luvussa, ett' yhdellä on seminaari, toisella työmatka, kolmas on ulkomailla, neljännellä autonvaihto, viidennellä liian vilkkaat lapset, kuudennella taloyhtiön talkoot, seitsemännellä päänsärky, kahdeksatta ahdistaa, yhdeksättä ei huvita, kymmenes tulis, mutta on vanha, ei oo kyytiä eikä ole varaa.
Ja kuitenkin en oo koskaan hautajaisvieraana oltuani ajatellut, että oli turha reissu. Aina siellä itsekin on saanut lohtua ja oppinut lähimmäisyyttä. Tuon taivaisten todellisuus ja onko sitä, on meiltä vielä  paksun esiripun takana ja lapsesta asti mä oon kuitenkin kuvitellut kristinuskon perinteen mukaan jonkinlaisia iloisia jättijuhlia, joissa on kaikista juhlista parhaat puolet ja joissa on kaikista sukupolvista onnellisesti läsnä. Oisko se ees mahdollista, kun ei maan päällä elossakaan saada ihmisiä sopuun ja koolle. Ne taivaan juhlat ne alkais ja kaikki, kaikki olisi valmista. Ja kaikki emäntiä myöten olis pöydässä yhtä aikaa kännykät kiinni, kukaan ei olis myöhässä tai perunu, kukaan ei mököttäis eikä kännäis että puhuu ikäviä. Ja mitä mä kaikkein eniten ootan ja sitä että sulassa sovussa istuisi ne, jotka täällä ei ole voinut sietää toisiaan. Me jotka ei olla puheväleissä, ne jotka aina pahoittaa toisen mielen ja ne jotka pahoittavat oman mielensä. Taitaa olla liian hurja optio. Pitäisikö sittenkin tehdä parhaamme tässä ajassa ja kasvattaa voimia tai ostaa kukkia, viedä kukkia eläville.
Rukoillaan
Pyhä Jumala, Suuri Tuntematon, anna meille voimia nyt ja tässä kohti ääretöntä ja sen yli. Aamen

Mene potilasjärjestöön, sanoo kristitty omaishoitajalle seurakunnassa

Aamuhartaus 23.5.2018 talkoopappi Alpo Järvi, Lapua
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittyinä.
Talkoopappi Alpo Järvi, Lapua.
Virsi 622:1. Virsi alkaa sanoin "Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan". Esa Ruuttunen (baritoni), Markku Hietaharju (urut).

Yrittäjäpatsas

Palanen
Suomalaisten yrittäjien ja talouselämän tuen turvin nousi yrittäjäpatsas Helsingin Kamppiin syksyllä 2006. Aikaa hankkeeseen meni kymmenen vuotta. Mistä kaikki sai alkunsa ja miten organisaatio toimi? Ohjaus Vesa Saarinen. 

 

Lukulehti
http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/lukulehti.pdf 

Torpasta taloksi
 
vai näköalapaikaksi

Lukijalta: Kuvittelin, että meille yli 80-vuotiaille annettaisiin mitä meille kuuluu (23.5.2018 9:01)

Vanhempieni omaishoitajana hain heille eläkkeensaajan hoitotukea. Kelan-täti valisti.

- Lääkäri on sanonut, ettei kenellekään myönnetä hoitotukea.

- Tässä on hakemus ja vanhemmilleni on annettava se, mikä heille kuuluu, kerjäämättä.

Hakemus käsiteltiin ja Kelan-täti soittaa ja ilmoittaa itkuisella äänellä.

- Hakemus on hyväksytty. 

Kiitin tiedosta. Sen jälkeen Kelan-täti tuppurainen ei tervehtinyt minua.